yläaste jotain vuonna kaks tuhat
takapulpetis luokkaa hassutan
kuolen naurun taas,
mut yksiltä en voi vastustaa
istuu mun edessä farkuissa,
mun silmät sen takataskuissa
ne laskee laskuja,
mun mieles on jotain aivan muuta
lähellä mut kaukana,
ainoa jota en saa nauramaan
sen mutsi käski sitä pysyy munlaisista kaukana
sen faijaki vetäis kai turpaan mua,
jos saisin sen pienen pojan hurmattua
rakkaus ei oo samettii,
se on tunteit, tuskaa ja lunta tupaan
miten kävikään, miten kävikään
matkaan mutkia mahtuu,
jokainen loppu oli joskus alku
mä en saanu sua koskaan kiinni,
sä juoksit karkuun