IRC-Galleria

Oli mahtava keikka. Kuuskymppinen legenda pyöri ku nuoret konsanaan ja esityskin oli visuaalisuueltaan kiva. Strobot välkky ja laserit siirtyili. Epiletikolle koko homma olis ollu painajainen, mut muille onneks ei! Vielä jos ois ehtiny aiemmin varata lipun permannolle niin homma ois ollu täydellinen. Itellä nous fiilikset kattoon siinä vaiheessa ku Magnetic Fields 2 pärähti soimaa. Sen jälkeen fiilikset pysy myös siellä loppuun saakka. Ai niin, ja soihan se klassikko Oxygene 4 siellä kans, kahteen kertaan jopa.

Eilen konsertissa. <3

Se mies osaa. Oikeesti.

Kiitti iskä ku kuuntelet hyvää musiikkia ja tartutat sen muihin. ^^

Seuraavat kaks viikkoo vähintään menee ihan Jarreiks.

Kävin tänään todistamassa tämän pitkän linjan ranskalaisartistin ääni&valospektaakkelin. Seuranani minulla oli mikseriläis-jyväskyläläinen Begga(R). Matka alkoi sillä että menin Helsinkiin junalla. Tapasin Beggarin, menimme Pasilaan junalla. lo, loogista. Asemalla näin pikaisesti yhden toisen mikseriläistutun. Pieni maailma.

Pasilassa kävelimme ensin ihmettelemaan Hartwall Areenan kompleksia. Sitten tuli nälkä. Keikan sisäänpääsyyn oli vielä jotain puoli tuntia aikaa joten etsimme Beggarin kaa ruokapaikkaa ainoastaan päätyäksemme syömään. kebua takaisin Pasilan asemalla. Mutta oli kyllä hyvää.

Lähdimme takaisin Hartwall_areenalle jossa oli eeppinen jonotus käynnissä. Pääsimme lopulta sisälle missä oli maailmanluokan tunkua ja kaaosta. Jonotin itselleni kewlin Equinoxe (jarren yks levy) t-paidan (ja pitkään saatana sainkin jonottaa) ja havainnoin että paikalla oli juurikin niin paljon 30-50 vuotiaita kuin oletinkin siellä olevan. Sitten siellä oli muutamia eksoottisempia ja nuoria ihmisiä. Spottasin jopa yhden An Cafe hupparia pitävän ihmisen ja muutaman kummallisen rock-henkisen tyypin.

Keikasta ja musiikista sitten itsessään...noh, keikka oli jumalaton valoshow eepos mutta onneksi oltiin Pekan kaa sellaisilla paikoilla että ei yhdessäkään vaiheessä häikäistytty. Äänentoisto oli kelpo tasolla. Laaserit on kivoja. Musiikillisesti Jarre vaihteli kepeiden kosmis-vedenalaisten ja tietyllä tavalla raskaampien ja "klassisten" biisien välillä. Mukaan mahtui yksi rytmisesti jotenkin varhaista rokkia tai jotain vastaavaa vastaava biisi joka oli hauska lisä. Jarren musiikki ei nyt ole mitään ykkössuosikkikamaani mutta se on jotenkin...mukavaa ja siitä tulee sellainen bisarri nostalginen olo. Tulee mieleen se kun lapsena täti soitti joskus jotain kasettia missä oli primitiivistä elektronista musiikkia (Popcorn <3) ja minä sivistin itseäni/tuhosin itseni vanhoilla Tieteen Kuvalehdilla ja Jacques Costeaun kirjoilla...Jarren Oxygene-albumin konseptin ja Costeaun kirjojen välillä lienee ehkä jopa joku temaattinen samanlaisuus...

Jarre soitti molemmat biisit jotka halusin kuulla (Equinoxe 4 ja Oxygene 4) ja veti pitkän encoren jossa ilmeisesti suunnittelemattomasti soitti Oxygene 4en kaks kertaa, toisen heti alkuun ja toisen loppuun. Lavalla oli Jarren lisäksi 4 muuta tyyppiä ja arrrrmoton laitekavalkadi. Jarre soitti perussyntikoiden ja symbaalien lisäksi joitain epätavanomaisempia soittimia. Näihin kuului keytar ("kitara-asennossa" pidettävä kosketinsoitin), theremin (käden liikkeillä soitettava syntikka-laatikko josta sojottaa antenni), laserharppu (lattiasta projisoitua laasersäteitä joilla ohjataan syntikkaa. Kun säteen peittää niin se soittaa tietyn nuotin) sekä HARMONIKKA (JESUS FUCK). Live-esiintyminen oli verrattain hillityn energistä, yksi kommentoi keikan jälkeen että "se oli paljon eloisampi kuin 11 vuotta sitten" kun Jarre keikan jälkee antoi nimmareita ja veteli ylävitosia eturivissä olleiden kanssa. Kaiken kaikkiaan nautittava spektaakkeli. On se kova showmies.

Joudiuin lähtemään aikaa kiireellä pois paikalta jotta kerkeisin junaan, joka olikin sitten täysinäisin juna missä olen ikinä matkustanut. Vierustovereistani (kunhan pääsin istumaan!) melkein kaikki olivat olleet Jarren keikalla ja jopa keskustelimme hieman. WOAW. Saavuttuani Hyvinkäälle suunnittelin aluksi että olisin mennyt kallistelemaan kuppia johonkin baariin mutta totesin touhun liian mälsäksi yksin tehtäväksi erityisesti kun lähimmän mestan porukka oli jo ärsyttävän lärvätsalona ja äänekkäänä. Suuntasin pirunsaarelle, söin hampurilaisen ja join bonaquaa ja kirsikka-kokista. Laitoin mp3-soittimen päälle, kuuntelin NIN - The Fragilea kotimatkalla ja painuin himaan.