Sinä kuljit sitä haurasta siltaa,
jossa suojelit muita vaaroilta.
Autoit meidät ylös,
kun tipuimme maahan.
Jos kyyneleen kostean olisimme joskus huomanneet
oltais osattu auttaa
ehkä vielä joku päivä oltais yhdessä korjattu sitä siltaa.
Nyt virtaa ei vesi sillan alla
ei laudat enää ketään kanna.
Sinä pidit siltaa kunnossa
ohjasit meidät sen yli.
Sun sydämessäsi hyvyys asui
ei huomattu sun sielus vain murtuneen olevan.
Kaveria muistaen, häntä kunnioittaen
rakkaudella.