Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
Vaik' en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
Mun ois aika lähtee ja tulla sun luo
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
Miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton
kertosäe:
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
Mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
Oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan
kertosäe
Kai pilven reunalla oottaa paikka luona sun
Paikka josta koskettaa voit sydäntäni mun
Hei voisitko sä peittää mut suojaan siipien
Lämmölläsi tuudittaa mut uneen rakkauden
kertosäe
Hei ootko sä enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli enkö enää voi sua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Etkö luokses mua saa
*
Nämä ovat ikuisia hetkiä
Ajan lyhyitä välähdyksiä
Kun hän mittaa kattoa katseellaan
Kääntyy jälleen vuoteellaan
Ja laskee
Sekunteja suunnilleen
Hän laskee
Yönsä aamuvarhaiseen
kertosäe:
Ei yksinäinen unta saa
Vaan valvoo vuoteellaan
Hän kellon käyntiin koettaa viimein nukahtaa
Ei yksinäinen unta saa
Vaan ajatukset seuraa toisiaan
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Hämärässä hiljaisuuden ääniä
Kuuntelee hän kirja kädessään
Joka päivä on yötä rakkaampi
Joka aamu iltaa kauniimpi
Hän huomaa
Vaikkei niin tahtoiskaan
Hän huomaa
Tähän alkaa jo tottua
kertosäe
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
kertosäe
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Kuuta tähdet taas kumartaa
Aamuun on tunteja
Hengitystäsi kuuntelen
Kasvojas katselen
Kun lämpimät tuulet puhaltaa
kertosäe
kertosäe
*
Kesä mennyt on, sä mieleeni taas palaat
Ei syksy voi mun muistoja haalistaa
On helpompaa kun sen oivaltaa
Ei toista ihmistä voi omistaa, omistaa
Ja vaikka mennään eri teitä
Niin ehkä jälleen kohdataan
kertosäe:
Kaipaan sua, tuu mun luo
kaipaan sua, jää mun luo
Sä olet ollut mulle aina se ainoo
Tunnen kuinka sydämeni takomaan sä saat
Sä olit mulle lainaa vain
Mä sulta pelkän kaipuun sain
Pyydän sua älä mee jää mun luo
Niin saan taas rakastaa
kertosäe (5x)
*
Valvoin aamuun saakka taas
Ajatukset pyörii ympyrää
Ja silmäystäkään unta saanut en
Kuljin halki puistojen
Mut vaikka minne lähtisin
Silti osa susta sisälleni jää
Minä muistin aamun viileen
Valon silmissäs
Tuoksun ihollas
Joka kuiskauksen
kertosäe:
Jos oisit täällä, en sua päästäis pois
Jos jäisit vierellein
En pahaa sulle tehdä vois
Ja sä saisit kaiken
Jos oisit mun
Sä sanoit: vielä hetkinen
Täytyy odottaa, sä tiedät sen
Ei liian varhain paljastua tää saa
Saavuin alle ikkunas
Onko joku kanssas huoneessas
Se toinen, joka sinut kahlitsee
Ehkä maltan aamuun jaksaa
Silloin saavut taas
Ja mä odotan, et mä saan olla sun
kertosäe (3x)
Jos oisit mun (2x)
*
Äiti, en tahdo mennä kouluun
Äiti, saan aina olla yksin
Ei kukaan musta välitä
Saan aina yksin leikkiä
Äiti, miks toiset vaan kiusaa?
Mutsi hei, mä tahdon uuden videon
Tiiätsä mutsi, missä meidän faija on?
En lukea, en tahdo tavata, en sydäntäni avata
Mutsi hei, mä en mee enää kouluun
Usein on vaikeaa elämäänsä aloittaa
Niin pienillä siivillä lentää
kertosäe:
Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu
Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa
Koskee, kun sivusta vain sitä katson
Yksin taas välitunnilla hän seisoo
Niin yksin, pois leikeistä toisten
Pikku zorrot, pikku prinsessat
Kohta aikuisiksi kasvavat
Ne kostaa, et sydäntä voi niiltä ostaa
kertosäe
Voi kuinka koskee
Toiset ei ymmärrä
Syvälle sydämeen sattuu
*
Minä olen miettinyt sinua paljon
Paljon enemmän kuin ketään muuta
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
Miettinyt sinua silloin enemmän kuin muita
Minä olen muistanut sinut hyvin
Niin paljon paremmin kuin ketään muuta
Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina
Vakavina unina muistanut paremmin kuin muita
kertosäe:
Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana
Suruna sielussain, valona yössä vain
Minä olen valvonut tuhat yötä
Tehnyt työtä tyhjää niin kuin kuolemaa
Kaipuuta polttavaa olen tuntenut näillä teillä
Elämäni kintereillä ajanut eteenpäin
"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..."
Sirius Lumitähti, odotan tuota hetkeä <3
Rakastan sua tosi paljon!
Mä en ala!
Jos mun ihana Sirius joudutaan lopettamaan, niin mä tapan ne Teemun kaverit, jotka aiheutti sen, että se todennäköisesti halvaantui niiden kiusaamisesta!