IRC-Galleria

Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,
ja muisto kivinen, minä suljen silmäni
ja kiroan sen lupauksen,
kun sanoin, että en aio olla vihainen

Vaikea hengittää, vain niin vähän jää
lämmittämään, kun jatkan elämää
Kuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,
kun edes nukkumaan en käydä uskalla

Mutta päivät pitenee

Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi pois
Käsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois

Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,
niin muisto kaunistuu ja minä ymmärrän
Kun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,
ettei tuulet löis, veis veto mennessään

Sillä päivät pitenee