Seroquel: psykoosin estoon vai psykedeeliksi?
https://www.tietoiseen.fi/foorumi/viewtopic.php?f=28&t=621 (lue täältä pidempi päivitys)
Käytän tätä ainetta 100 mg iltaisin. Annostus on ollut 700:ssakin joskus. Tämä teksti on siis muistiinpanoni viime yöltä noin 15 minuuttia sen jälkeen kuin otin pillerin.
silmät auki olo on normaali mutta tuskallinen, ruumis kutsuu nukkumaan. 00:02
silmät kiinni aistii mielensä (kuka? en minä, en tunnista itseäni) ainoana joka on, rakenteet, kuvat,
ovat pysyviä, samaan tapaan kuin tänä aamuna yritin epätoivoisesti puoliunessa pitää jonkun kuvan mielessäni jotta en olisi ahdistunut. mutta sitten meninkin pojan lämpöön kiinni ja pakkomielle katosi. se poika mahdollistui siksi etten ottanut seroquelia joten pystyin nukahtamaan sen lähellä eikä alkanut ahdistaa, ja niin se oli siinä vielä aamullakin osoittamassa sitä kontrastia joka on noiden pakkoajatusten ja sitten toisaalta vuorovaikutuksen välillä.
kurkkukivun intensiteetti hallitsi olemassaoloani noin puoli minuuttia. se tuntui koko oikealla puolella päätä ja oli aluksi hiukan ahdistavaa koska tunsin etten saanut henkeä. sitten kun en enää yrittänyt vastustaa sitä vaan olin sen kanssa, ja sitten kun ymmärsin tehdä akupistetaputtelutekniikkaa se katosi.
ajattelin uusiksi erään asian yleiseen toimintaani liittyen ja tunsin miten se itseni mahdollisuus, yksi minä, puhui hetken mieleni sisällä valmistellen tuloaan.
kaikki hidastuu (odotan nopeutumista myös tapahtumaan kohta) enkä ole enää minä. makaan enkä muuta voi.
pelottaa hirvittävästi sikainfluenssarokotus, kuolemanpelon tuskalliset minuutit
sitten tulin hiukan neutraalimmaksi ja sisänäin sisälläni olevat pelot ja ahdistukset mustina täplinä energiakehossa tai muussa kuvassa.
kutittaa/sattuu. onneksi olen jo tajunnut että nämä kutituspisteet yläreisissä eivät ole mitään hyönteisiä vaan jotain impulsseja.
rento ja hyvä olo
kuulen ääniä, kolinoita jostain ihan läheltä. liikkuuko joku mun huoneessa? ei pelota, nousen ylös ja tarkastelen huonetta papupurkki kädessä valmiina heittämään
pelottaa
"ei tämä ole mun mieli"
pelottaa helvetisti 00:25
pelko loppui, 3 asiaa ajateltu uusiksi
ilo-olo
kyljellään henki ei kulje, keuhkot on liian kasassa
kuulen lisää ääniä lähettyviltäni. ihan hiukan seinän kerroksen alla on joku ohisemassa.
mielikokemus tulee yhtäkkiä positiivisemmaksi ja suuremmaksi, The Great Mind
keho ei aistikokemuksieni mukaan pysy paikoillaan, tuntoaistimuksia, värinää, maisema menee näköaistin mukaan ylös alas, peitto ja käsi erityisesti reagoivat toisiinsa oudosti
kyljessä tuntuu oudolta ja pelottaa, nyt pää alkaa sekoamaan, se ikäänkuin kaatuu toiselle laidalle
käteni taitaa täristä tai sitten täällä on joku vieras energia
käteni päässä on vieras henki, kaiken polttaja
näen yhtäkkisesti päässäni kuvan lentävästä lautasesta, samalla hetkellä ulkona alkaa sataa rakeita. sitten vielä luulen olevani toisessa asunnossa enkä pysty ymmärtämään että olenkin kotonani, pelästyn
mietin onks normaalia että onks tähän aikaan vuodesta normaalia sataa rakeita, ja varaudun henkisesti ydinpommin räjähtämiseen lähistöllä ja mietin että haittaisiko se niin kovasti kun kaikki rakastamani ihmiset kuolisivat myös. silleinhän on ihan sopivaa kuolla.
päähäni tulee tilanteita, ihmisiä, selkeästi, rauhallisesti, mutta nämä eivät liity mitenkään mihinkään keskusteluun missä olen itse ollut. se on mun mielestä turhaa ja ärsyttävää koska haluaisin elää omaa elämääni enkä käyttää resurssejani siihen että mun päässä on joku keskustelu. 00:34
näen sinisiä sähköpurkauksia aina kun painan pään uudelleen tyynyyn
nyt kuuluu oikeasti olemassaolevien ihmisten puhetta. jotka eivät tosin ole paikalla.
alan pudota uneen 00:42
ymmärrän, että näistä kokemuksista tulee identifioituminen outoihin kokemuksiin (->muokkaa persoonaa ja toimintakyvynarviointia)
"kai mut ruokitaan kokouksessa"
pystyn taas makaamaan kyljelläni
näen unta ystävästäni, olen hereillä
jalat eivät liiku enää. näen unta
"todellisia, mahdollisia tapahtumia"