tajusin, kuin onnekas oon, ku mulla on kolme mailman parasta kaveria.
tajusin, etten tulis toimeen ilman näit henkilöi.
tajusin, kuin paljon ollaan yhes koettu, ja kuin paljon ne henkilöt on mua auttanu elämäs, mä oon varmaan se, joka meistä neljästä on eniten apua tarvinnu.
tajusin, kuin paljon niil on mussa kestämistä, mut silti ne kestää.
tajusin, et mulla on aina ne kolme ihmistä, jolle voin kertoo kaiken, ja jotka on aina valmiita lohduttamaan ja kuuntelemaan mua.
tajusin, et mä tekisin ihan mitä vaan, niitten puolesta.
tajusin, ettei mulla oo varmaan yhtäkään kuvaa, missä oltais kaikki neljä yhessä, se kuva ois sellanen, et jos joku kysyis mun elämästä, mä näyttäisin sen, eikä muuta tarvittais.
tajusin, et tää tuleva kesä, tulee olemaan meijän neljän viiminen yhteinen kesä, viiminen meijän kesä...
... mut tajusin myös, et vaik kuin olis viiminen kesä yhessä kaikki neljä, mikään ei erota mua niist kolmest, ja ne tulee aina olemaan mun parhaita ystävii, oltais me sit yhdes tai erikseen ja vaik viel sadan vuoden pääst tuun muistamaan meijän hetket
tajusin, kuinka paljon te merkkaatte mulle, ja kuinka paljon ootte muuttanu mun elämää.
-enpppu-
ka--
pikkuviaton