''...Koska sit sä tulit niin vitun mustasukkaseksi, miten Hyvä voi muuttuu niin pahaks, kiltti nii väkivaltaseksi En mä tiiä olisinks menny kihloihin tai miettiny häitä, jos olisin tiennyt, Ett vedät viisii erilaisii psyykelääkkeitä...
Niin selvin sanoin sain, mä kuulla sen Nyt, että oisin vain se entinen Mä sua ymmärrän, En mitään voi, Nään teidän lähtevän ja jossain soi...''
mä masennun taas, en jaksa tätä paskaa ei tätä paskaa päiväst toiseen voi jaksaa sydän raiskattu, tunteet huutaa tyhjyyttään vieraitten katseet saa vihan sisälläni syttymään se täyttää mun koko kehoni ja koko mieleni pää huutaa pahuuttaan ja päästän irti kieleni se sylkee kaiken tuskani sisältä ulos hetken luulen parantuneeni, sama lopputulos kirous ei päästä musta irti, ei jätä mua koskaan enkä pysty tätä edes kellekkään kostaa tämä olen minä, ja tälläsenä pysyn mut silti, miksi, miksi mä kysyn miks just minä, miks mulle tää taakka tätä oon joutunu kantaa syntymäst saakka ja aina tuun kantaa, siihe asti kunnes kuolen siihen asti joudun päiväst päivään kantaa tän huolen en voi olla varma mistään, mun elämä on katalaa onni mun elämässä on vaa niin hataraa se loppuu ennenku pääsee ees alkamaan epätoivoo ja surua joudun tääl kantamaan ei tää tästä paremmaks voi muuttuu tai vaihtua mun elämän iloni alkaa pikkuhiljaa kuihtua kai joku päivä pääsen täst kirouksesta pääsen eroon sinä päivänä mä nukahdan onnellisena kalman kehtoon
VITTUUUUUUUSAATAANAA KUOLEMA OIKEESTI EI EIEIEIEIEIEIIIIIIIIIIIII. . . .. .............................................................................NYT EI KESTÄÄÄ ÄÄ ÄÄÄÄÄ