IRC-Galleria

olen taas mietiskellyt vaihteeksi ihmissuhteita, tällä kertaa enemmänkin mustasukkaisuutta. kukaanhan ei varmasti mielellään myönnä olevansa mustasukkainen, en minäkään. jossain määrin olen, varsinkin jos saan siihen aihetta. en kuitenkaan ole mennyt asian kanssa koskaan äärimmäisyyksiin, olen koittanut pitää matalaa profiilia ja loukkaantumiseni piilossa. olen pyrkinyt miettimään ennen tekoja ja hillitsemään itseni ja onnistunut siinä joten kuten. itse olen saanut mustasukkaiselta naiselta mm. tappouhkauksen, mikä kertoo jo paljon mustasukkaisuuden määrästä ja uhkaajan omistushalusta.

missä vaiheessa suhdetta mustasukkaisuus siis astuu kuvaan? koska se lasketaan sopivaksi? minä en edelleenkään myönnä olevani varattu yhtään kenellekään ja silti saan osani mustasukkaisuudesta. mustasukkaisuuden tulisi tulla mukaan kuvioon aikaisintaan silloin kun seurustelun aloittamisesta on sovittu yhdessä eli tapailusta on siirrytty astetta vakavampaan, sovittu, ettei tapailla muita. en minä yritä tässä sanoa, että toimintani ei saisi aiheuttaa mustia sukkia. minun tapailuni on kuitenkin tässä vaiheessa vielä aivan totaalisen lapsen kengissä jopa niin lapsen kengissä, että en ole tallentanut miekkosen nimeä puhelimeeni (vaikka se on ollut minulla elokuusta lähtien), enkä facebookissakaan kaveriksi pyytänyt, jotta ei tarvitsi työpaikalla puida ihmissuhteitani, saati sitten naamakirjassa, olen puhunut miehestä vain harvoille valituille ja kukaan ystävistäni (sitoutumiskammomörkö?) saati sitten perheestäni ei ole miestä tavannut, vanhempani eivät ole kuulleet miehestä vielä sanaakaan ja ovat miehen olemassaolosta todennäköisesti autuaan tietämättömiä (olen esitellyt vanhemmilleni ja perheelleni tähän mennessä poikaystävistäni tasan kaksi, tuntuvat luulevan ettei minulla ole muita vakavampia suhteita koskaan ollutkaan). enkä minäkään ole riemusta kiljuen lähdössä miehen perhettä tapaamaan. minä en ole omalta puoleltani tuntenut mustasukkaisuutta tätä miestä kohtaan (ainakaan vielä).

olen pahoittanut joskus mieleni nähdessäni jonkun exän uuden naisen kanssa, menetetyn suhteen ei edes ole tarvinnut olla vakava ja silti tilanne on kirpaissut, jossain syvällä on tuntunut pisto ja mieleen on tullut ajatus, että tuossa pitäisi/voisin olla minä, mikä meissä meni vikaan?(olen kuitenkin pitänyt tunteen sisälläni tai purkanut sen jollekin ystävälleni, en itse kohteelle). koko tilanne ei välttämättä ulkopuolisen silmissä ole näyttänyt pahalta, se on tuntunut siltä vaan minusta. voiko tälläistä jo kutsua mustasukkaisuudeksi? minun exäni ovat näyttäneet hapanta naamaa nähdessään minun hymyilevän uuden miehen kainalossa. yksi exäni keskeytti treffini minun omassa kodissani uuden kiinnostuksen kohteeni kanssa, siitäkin huolimatta, että kielsin tulemasta (aikamoisen kiusallinen ja kipeä kokemus). toinen taas on muilla tavoin sabotoinut ja tullut onneni tielle. suhteen tultua päätökseen jo aikaa sitten, olen kieltäytynyt lähtemästä exäni mukaan ja katsellut baarista mukavampaa seuraa, minulle on toivotettu 26-vuotiaan miehen sanoin "hyvää naintia". yhtä exääni minun oli todella syytä epäillä pettämisestäni, edelleenkään en tiedä asian todellista laitaa, kyllä se antaa syytä epäillä jos mies ei tule yöksi yhteiseen kotiin... mustasukkainen mies on aloittanut minusta nyrkkitappelun tuntemattoman kanssa...lista on loputon.

mitä mustasukkaisuus ylipäätään kertoo suhteesta? tarkoittaako se luottamuspulaa vai kertooko se välittämisestä?ja millaisessa tilanteessa mustasukkaisuus on edes jotenkin näennäisesti hyväksyttävää?ja mitä mustasukkaisuus sitten pohjimmiltaan lopulta on? koska se menee liiallisuuksiin?koska se voidaan laskea vain miehiseksi näyttämisenhaluksi? mustasukkaisuus, erityisesti äärimmäisyyksiin ja älyttömiin tekoihin johtava sellainen johtuu varmasti osaltaan itsetunnon heikkoudesta ja minäkuvan vääristymästä. se voi myös johtua aikaisemmista huonoista kokemuksista tai siitä, että ei uskalla luottaa toiseen syystä tai toisesta. ehdottomasti mustasukkaisuus kertoo välittämisestä, vääränlaisesta sellaisesta, ketäänhän ei kuitenkaan voi lopulta omistaa. minusta mustasukkaisuus on hyväksyttävää vain jos siihen on perusteltu syy tai oikeasti aihetta epäillä. tähän ei kuitenkaan voi laskea exiin kohdistuvaa mustasukkaisuutta, se on aina ehdoton ei. suomessa on olemassa kirjesalaisuus joka yltää myös tekstiviesteihin, se on ehdoton ei, toisten viestejä ei lueta. todennäköisesti on olemassa tuhansia ja taas tuhansia tarinoita miten joku on saanut siippansa kiinni pettämisestä lukemalla tekstiviestejä toisen kännykästä kaikesta huolimatta.

minulla on kavereita joiden parisuhteet tuntuvat välillä hyvinkin tasapainoisilta ja välillä kuvioihin taas ilmestyy järjettömyyksiin johtava mustasukkaisuus, ei saada lähteä viettämään aikaa pelkästään tyttö/poikaporukalla, pitää ehdottomasti tulla 25km yöksi kotiin toiseen kaupunkiin, vaikka tampereella olisi tuttuja joilla olisi tarjolla yösija. suututaan jos joltain exältä tulee viaton viesti, kun on itse se ensin kullan puhelimesta viesti luettu. ei saada viettää aikaa tiettyjen kavereiden kanssa ilman omaa kultaa käsipuolessa. kaikkeen tarvitsee kysyä lupa...ja tässä on todellakin vain joitakin esimerkkejä.

tämä koko pohdinta ylipäätään on tietysti jälleen kerran lähtenyt käyntiin omasta kokemuksestani, joka sattui viime viikonloppuna. olin siis baarissa, joka on äärimmäisen luonnollinen paikka lähestyä ihmisiä. paikalla oli uroksia ja naaraita, joiden pariutumisvietti on muutaman oluen jälkeen ylimmillään lauantai-iltana. illan aikana olin viestitellyt tapailemani miehen kanssa ja kertonut mihin baariin olen suuntaamassa. kaverini olivat päättäneet suunnata kotiin ja näin ollen jäin baariin yksin, koska en halunnut vielä kotiin. tulin naistenhuoneesta tarkoituksenani kiertää paikka ympäri ja havaita paikalla olevat tutut. pian vastaani käveli mies jota tapailen, tästä eteenpäin t. tottakai moikkasin ja jäin juttelemaan ja minulta kysyttiin missä kaverini ovat ja vastasin niin kuin asia oli. liityin t:n seurueeseen, johon kuului lisäksi hänen kaverinsa. kierrokseni siis loppui ennenkuin se alkoikaan. jutustelimme mukavia kunnes miehet siirtyivät tanssilattialle, minä jäin pöytään yksin seisomaan. no sitten minua lähestyi mies jonka kanssa aloin juttelemaan. pientä small talkia, ilman flirttiä minun puoleltani. t ja kaveri palaavat pöytään, jolloin huomaan t:n käden siirtyvän omistavasti ympärilleni, kuin osoittamaan omistusoikeutta. olen hiljaa, en sano mitään, sisälläni kiehuu hieman. jossain vaiheessa tuntematon mies poistuu takavasemmalle. hitaiden alettua siirrymme t:n aloitteesta tanssilattialle ja mies takertuu minuun kuin hukkuva ajopuuhun, siis pitää todella kiinni, kuin näyttääkseen kaikille minun olevan omaisuuttaan. poistumme valomerkin jälkeen baarista, minä tietysti miesten mukana, kuitenkin eri suuntiin. aamulla miehen käytös mietityttää ja ottaa päähän, koska mustasukkaisuuteen ja moisiin omistajan elkeisiin ei vielä ole oikeaa syytä. minusta mustasukkaisuus ei ole väärin, mutta liiallisesti esiintyen se on my way or the highway, liika on liikaa. ei kukaan tahdo toista jatkuvasti niskaansa hengittämään ja jokaista tyttöjeniltaa tarkkailemaan. jos toisesta oikeasti välittää, pitää osata antaa myös tilaa.