minä lupasin rakkaalleni taivaalta kuun, sanoin että tiedän, nyt kaikki onnistuu. elin hetken kuin unta, uskoin sen jatkuvan. kun heräsin, rakkaani vannoi tunteita sylissä tuntemattoman.
minä odotin, odotin. lopulta pelkäsin todellisuutta. rinnassa suru, silmissä kuolema.
minä rakensin rakkaalleni rautaisen maan. opetin kuria kunnioittamaan. se kesti vain hetken, sitten kävikin niin, että rakkaus kuoli ja haudattiin.
When you're sitting there it's hard for me to look away.
So I try to find the words that I could say... And I can't lie but every time I leave my heart turns gray. When you call my heart stops beating.
When you're gone it won't stop bleeding.
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan jamiten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa? miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa