8.02.-09 tuli olemaan monelle päivä, kuin maailma olisi pysähtynyt. Tänä päivänä minusta oli tullut suomenmestari, ja tänä päivänä paras ystäväni menehtyi sairaskohtaukseen. Kun illalla saavuin kotiin Pietarsaaresta kulta mitali kaulassa, ja hymy niin suurena kuin voi olla, menin suoraa päätä koneelle kertomaan ystävilleni, ja Antti se siellä koneella oli, ja kerroin hänelle, että olin voittanut. Antti oli tällöin surullinen, kun hänen isänsä oli joutunut sairaalaan leikattavaksi, ja Antti näkisi isäänsä vasta muutaman päivän kuluttua. Tämän sanottua Antti sanoi rupeavansa nukkumaan, että jaksaisi huomenna koulussa, olihan sunnuntai. Aamu tuli, ja menin kahdeksaan kouluun köksän tunnille. Anttia ei näkynyt. Ei edes seuraavalla tunnilla, ja tällöin soitin hänelle, mutta puhelimesta kuului, että numero ei olisi käytössä, hämmennyin. Menin seuraavalle tunnille, ja oli liikuntaa. Anttia ei näkynyt. Liikunta tunnit kuluivat, ja päästyäni pukuhuoneeseen, huomasin kännykästäni, että äiti oli soittanut 11 kertaa. Soitin takaisin, ja kysyin että mikä on, kun olit soittanut noin monta kertaa, mitä asiaa. Äiti sanoi, että sun olisi parasta tulla kotiin, ja kysyin että miksi. Sitten hän ehti sanoa: "Antille oli tapahtunut.." Tämä lauseen pätkä veti minulta jalat alta, purskahdin täyteen poruun, vajosin seinää vasten maahan.
Enkä voi unohtaa Anttia, en ikinä. Monesti vieläkin rupean hysteerisesti itkemään, kun ajattelen niitä parhaita hetkiä, mitä me Antin kanssa aina teimme. Siksi pyydänkin kaikkia niitä, jotka muistavat Antin lämpimästi, niin käymään Antin haudalla 18 päivä elokuuta, muistamaan Anttia hänen merkkipäivänään. <3
pääsit maailmaan, uuteen,
ehkä sun on prempi siellä tiellä,
josta ei ole pääsyä takaisin.
mulla jäi vaan nin paljon sulle sanottavaa,
mä tiedän, että oot nyt siellä,
missä sun on perempi olla,
kuulut joukkoon enkeleiden ja kaikki hyvin on.
muistot susta ei tuu koskaan haalenee.
tää raastaa, kaipuu saa mut voimattomaksi,
oot liian kaukana, vaik kätes kädessäni tunnen,
oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen.
I miss you
I miss your smile
And I still shed a tear every once in a while
And even though it's different now
You're still here somehow
My heart won't let you go
And I need you to know
I miss you
muistan sut aina, ikinä en sua unohda.
tätä vaan ei voi uskoo todeks,
toivois vaan,että
tää olis pahaa unta.
aina ku sut näki, olit aina niin ilonen.
mut niinhän se menee,
parhaimmat viedään ensin.
lepää rauhassa Antti !
Syvä osanottoni suuressa surussanne. Erityisesti haluan toivottaa voimia Antin perheelle.
"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
Olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan
Yhdessä käydä uuteen aikaan nyt."
-Dietrich Bonhoeffer-
Itse en henkilökohtaisesti Anttia tuntenut. Aika monta tuttua kuitenkin tuosta muistoyhteisöstä löytyy. Jakselkaa.
Ja vaikket takas vastaa niin mä tiedän et oot sielä jossain
Missä sun sit parempi olla on
Ja uskon
Et oot saanu sielä paljo ystävii
Kuulut joukkoon enkeleiden
Ja kaikki hyvin on
meil oli suunnitelmia kesälle, vietetty öit kuutamol ajellen. enkä unohda viime kesää kun kanssasi olin, ain mukavaa. mut nyt oot poissa, paraskaveri, ei mul muit paljoo oo, kenen kans oisin riemuinnu joka näkemällä. mä voin sanoo, et sua mä rakastin sydämmessäni, ja sinne muistot jää!
Antti lepää rauhassa!