IRC-Galleria

Tänään kohtasimme mahdottoman haasteen. Olimme TA parini kanssa väijyksissa, Kello 04:45, kohde tuli näkyviin. Etäisyyttä kohteeseen oli 35 metriä, aikaa laukaukseen olisi vain joitain sekunteja... Meillä ei ollut virheisiin varaa, 1Shot-1Kill.

Varmistaaksemme varman tiputuksen, jouduimme turvautumaan nopeaan laskutoimitukseen.
Kuulan nopeus oli 145m/s, paino 0.28g, joka tekee iskuenergian yhtälöksi 2.98J, vai miten se oli. Jotta saimme selville osumapisteen jouduimme laskemaan kuulan iskuenergian 2.98J jaettuna saturnuksen meteoriittirenkaan paksuudella, eli 3.294m. Varoivaisesti parini tunnusteli olematonta tuulta, käyttäen apunaan vikkelästi työntömittaa ja kaavaa E=mc². Pyöristettynä lähimpään kokonaiseen numeroon, saimme luvun 9. joka takaa meille osumapisteen 9 X-sektorilla. Huomioituna marssista mahdollisesti höyrystyvän, poolisia yhdisteitä sisältävä jää, olimme lähes valmiita. Huomattuamme, unohtaneemme huomioida oliko jää kenties peräisin plutosta, aloitin kiivaan päässälaskun uudelleen. Ottaen etäisyyden ja kohteen pituuden phytagoran selville verraten tämän jälkeen sitä etäisyyden kateetin murtopotenssiin, huomioiden jälleen maan kiertoradan suhdetta saturnuksen tiheyden neliöjuureen ja valonopeuteen ajassa ja paikassa. Jotta saisimme Selville mihin Kuula osuu Y-sektorilla, täytyi meidän laskea = Iskuenergia/Uranuksen tiheys, joka on 35.78543/cm3, eli 2.98/3.78543 = 0,78722892775721648531342542326763. Pyöristettynä lukema on 8. Eli näin saimme selville kuulan osuma-pisteen X,Y = (9,8). Parini sijoitti saadut tulokset paperilla X-akselille verraten niitä aikaisempiin tuloksiin. Tarkastettuamme vielä todennäköisyydet lehmien tai viherhippien ilmestymisen kuulan lentoradalle, parini valmistautui laukaukseen.

Juuri sormen puristaessa liipaisinta, mieleeni heräsi kysymys, mitä jos Einstein olikin laskenut valonnopeuden väärin...

Created By: -Patteri- & ^Nakkis