Ihmisen kuuluu olla stressaantunut. Jatkuvasti kiireinen. Hotkia ruokansa. Kahviakaan ei voi juoda istumalla kahvilassa katsellen rauhassa ympärilleen. Ei. Se pitää ottaa mukaan.
Stressioireet on osa jokapäiväistä elämää. Närästää. Mahaan koskee. Sydän hakkaa ja pyörryttää. Ei se mitään. Otetaan Activia-jugurttia ja nappaillaan jotain Losecia.
Flunssaakaan ei voi sairastaa rauhassa. Buranaa poskeen ja luontaistuotekauppaan kyselemään miten tää nyt lähtis parissa päivässä pois.
Rentoutuminen kuuluu ehkä lauantaille. Heti kun aamujumpasta ja Citymarketista selvitty. Arkena ei erikseen rentouduta. Nukkuminen hoitaa sen puolen- ja seitsemän tuntia unta saa riittää.
Mukavuudenhaluisuus on synti. Sohvalla makoilija on automaattisesti "sohvaperuna". Täytyy olla selvä syy siihen miksei silläkin hetkellä ole hääräilemässä jotain. Pää kipeä? Flunssa? Raskas työviikko takana?
Etelänmatkoillakin suomalaista ahdistaa. Viikko täytyy käyttää tehokkaasti. Listattava jo etukäteen paikkoja missä haluaa käydä. Kameralla kuvattava joka vitun minuutti. Rannalla löhöily minimiin.
Olen kait itsekin laiska. Jostain syystä mä koen että elämä tulisi elää rauhallisesti- nukkua kun nukuttaa. Nauttia hiljaisuudesta. Ottaa mielihyvää vastaan kaikkien aistien kautta.
Välttää stressiä.
Olen niitä joita jatkuva viriketulva ahdistaa. En oikeastaan jaksa nettiäkään; joka sivulla toinen toistaan värikkäämpiä ja välkkyvämpiä mainoksia. Mieltä yritetään ylikuormittaa kaikenlaisilla kuvilla ja teksteillä. Klikkaa tätä, klikkaa tuota.
Sitten illalla/yöllä kun menee nukkumaan ei vaan pysty rauhoittumaan. Päässä vilisee kaikki mitä netti ja TV on mieleni sopukoihin sysännyt.
Jännää ja kivaa sillä hetkellä, kyllä. Lopulta tulee kuitenkin sellanen informaatio- ja ärsykeähky kun ei vaan osaa lopettaa ajoissakaan. Stressaantunut olo.
Ehkei musta olisi mihinkään New Age-hörhöilyynkään. Siis siihen että luopuisin netistä ja istuisin vaan matolla meditoimassa päivästä toiseen. Stressaantuisin tylsyydestä. Mieleni kehittäisi ongelmia tyhjästä.
En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin laiskaksi haukkuminen on pahinta mitä tällänen suomalainen voi kuulla. Suomalainen olisi mielummin tyhmä tai hullukin kuin laiska. Mukavuudenhaluisuus on jotenkin eläimellistä- vähän niinkuin kissat makoilee suurimman osan päivästä nukkuen ja välillä raukeasti venytellen.
Toisaalta mä juurikin katson niitä ja ajattelen että ne tietää miten elämän tulisi elää. Rentona. Stressaamatta turhasta. Ei ne ole laiskoja- ne on vitun viisaita.
