Nettikiusaaminen on lisääntynyt huolestuttavasti nuorten parissa, se on suoraan verrattavissa koulukiusaamiseen. Netissä sen voi tehdä mukavavasti kotonaan tai kimpassa kavereitten kanssa ilman että joutuu kiusattavan kanssa kasvotusten.
Näköjään on yleistä että kahden ihmisen välinen asia tuodaan koko kiusaajasakille yleiseksi asiaksi ja siitä sitten revitään kaikki mahdollinen julki, ja on tullut esiin asiota että porukka osallistuu ilomielin kiusaamiseen vaikkei tiedä koko asiasta mitään. Tuntuu että tämän päivän nuorilla olisi kovasti oppimista vielä sosiaalisista taidoista. Ihme ettei sellaista ole vielä liitetty peruskoulun oppimäärään!
Usein näillä nettikiusaajilla on huono itsetunto ja kiusaamalla he pönkittävät omaa itsetuntoaan ylemmäs, vaikka pelkona voi olla joku oma heikkous jonka he pelkäävät tulevan kavereille ilmi. Eli kyse on osaksi huomion itsestä pois kääntämisestä.
Nettikiusaaminen on suoraan verrannollinen ja verrattavissa olevan asia koulukiusaamiseen. Ero on siinä että koulukiusaamiseen puuttuu kuraattori, nettikiusaamisesta voi tehdä ilmoituksen poliisille tarvittaessa.
Kuullutan vanhempien osuutta nuortensa nettikäyttäytymiseen. Vanhempien velvollisuus on katsoa nuortensa perään sillä he ovat alaikäsiä kaikesta huolimatta, vaikka ulkonäkö näyttääkin jo aikuislta, mutta henkinen kypsyys on ihan nuoren tasolla. Sen todistaa jo IRG-Galleriassa tapahtuva järjestelmällinen kiusaaminen.
Aina on helppo laittaa kiusattava mustalle listalle, ja ivata takanapäin sakilla. Kuinka helppo on katsoa kiusattavaa suoraan silmiin ja pyytää anteeksi?
Kannattaa joskus kokeilla, ei siihen kuole eikä tule kipeää, ainoa mikä tulee, on se että näyttää kiusaajakavereille sen ROHKEUDEN että on kanttia pyytää anteeksi.