IRC-Galleria

ei vittu oikeesti mikä tää juttu on et tonne MCRn keikalle meinataan snow white's poison bitesii lämppäriks.... tai no allu oli jtn pyytäny et kaikki pommittais livenationii ja sitte ne tulis

NYT SAATANA EIVITTTTTU... njuu. mitähän vielä

sanna says

paska bändi, paskaa musaa, rumia jätkiä, en kestä
hyi nyt oikeesti ei saatana tehkää asialle jtn EI TÄÄ VOI MENNÄ NÄIN
ekaks, kuka bändin johtohahmo on noin säälittävä ''EHDOTTAKAA MEITÄ SINNE, PÄÄSTÄÄ PITKÄLLE TÄN AVULLA OKE!111''
sori rage

Don't give up on the wanting.

Eilinen. Oon ihan sanaton. Se oli niin... unenomaista... Aah... Placebo... Brian... Rakkaus. En VIELÄKÄÄN usko että se oli totta. Säpsähdin äsken kun kirjotin sanan "oli" ja poistin sen. Sitten tajusin että se tosiaan OLI. Milloin onkaan imperfekti tuntunut näin sydäntäsärkevältä?

En oo kyllä koko elämäni aikana nähny niin apaattista yleisöä. Ihme seisoskelua. Vaikka ei olis Expatriaten fani niin kai niille silti voi taputtaa? Joo, oon se sekopää joka hurras niille katsomossa seisaallaan.

Placebo... Sanat ei riitä kuvaamaan. Voih, Brian on niin pieni! Aaaaaaaaaaaaaaa. Se näyttää 20-vuotiaalta nykyisillä hiuksillaa. Ehkä maailman kaunein ihminen. Steve on luonnossa paljon söpömpi kun kuvissa. Ja Stefan hohti kun mikäkin valonheitin siinä hopeepuvussaan. : D

Hyvät biisit oli, vaikka tietenkään ne ei soittanu kaikkia mitä toivoin (haha, toivoin KAIKKIA kappaleita). Jos Haemoglobin ja Kings of Medicine ois tullu niin oisin itkeny niiiin paljon. No itkin kyl muutenkin, heti ekan biisin aikana... Oisin niin halunnu kuulla&nähdä Because I Want Youn, mutta pikakävelin (ei saa juosta) sen aikana käytävässä. Loppukeikka oltiinkin sitten lähes eturivissä (kiitos ihanat turvamiehet!) ja hypittiin ja riehuttiin, en oo yhtään pahoillani jos loukkasin jotakuta tönimällä tai hyppimällä varpaille, jos haluu vaan seisoskella ja jauhaa purkkaa niin siirtyköön takariviin. Olin niin vihanen kaikille siellä... Placebo ansaitsee parempaa kohtelua kun tommosta paikallaan kököttämistä. Brian teki ihan oikein näyttäessään keskaria.

Kaiken kaikkiaan toi oli toisaalta paras keikka jolla oon ikinä ollu (PLACEBO♥♥♥), ja toisaalta huonoin (yleisö). Kaikesta huolimatta oon ONNELLINEN ONNELLINEN ONNELLINEN, vihatkaa mua rauhassa, oon niin ONNELLINEN.

Elin pelkästään eilistä varten, joten olin ihan hämmästyny kun olin hengissä vielä tänä aamuna (nähtyäni unta Placebosta). Tarviin jonkun uuden kiintopisteen, eli tulkaas nyt nopeesti takasin Suomeen. Tai sitten The Used. Tarviin kiintopisteen. Äkkiä.

Mitäs en oo vielä kirjottanu... En varmaan puhu mistään muusta moneen viikkoon, koittakaa kestää. Tai no ihan sama, juoskaa karkuun jos ette kestä. Ne lyhytfilmit ennen keikkaa oli hyviä, mut en pystyny (jostain kumman syystä) keskittymään niihin. Expatriate oli hyvä ja Damian on hauska, juttelin sen kanssa kaikenlaista ja halasin sitä ja se sano et mul on hienot hiukset. Ja ostin myös niiden levyn ja sain nimmarit. Placebon tuotteita en ostanu vaikka nyt kaduttaakin etten ostanu hupparia. Tilaan netistä.

Oon luonnollisesti kuunnellu nyt vaan Placeboo, ja muita biisejä voin kuunnella ihan normaalisti, mutta kun Taste In Menin alkutahdit alkaa soida, mun on pakko vaihtaa kappaletta. En oikein tiedä mistä se johtuu, varmaan siitä että se oli viimenen kappale keikalla.