Hyvät Tampereen Katucosplaykillan noidat ja velhot (sekä lurkit),
On jälleen aika viettää pikkujoulujuhlia hyvässä seurassa hyvän ruoan kera sunnuntaina 12.12 alkaen klo 12. Arvon oppilaamme nuori herra Potter on luvannut tuoda paikalle tanssitusmaton, paikalla on mahdollisuus laulaa tai soittaa Kohtalottareiden kolahvimpia hittejä ja tietenkin harjoittaa killan perinteisimpiä rituaaleja.
Kiitos kaikille upeille ihanille ihmisille mielettömimmästä conista pitkään, pitkään aikaa. Kiitos ihanalle Tamperen cossiporukalle, jonka kanssa hyöriskelin pyöriskelin, matkustin ja yövyin. Kiitos Orolle, joka toimi kuskina, ja hyvää syntymäpäivää vielä kerran! Kiitos hyvästä juttutuokiosta Edeaen ja Zero-chanin kanssa. Kiitos PikminLinkille, mahtavana kunniavieraana olemisesta. Kiitos Robertille, joka oli hassu. Kiitos samoin niistä kuvista, joita ilmeisesti saan käyttää sitten ilmestyttyään netissä. Kiitos Emilialle Tonksinani olemisesta. Kiitos samoin, että suostuit niin innolla fighttaamaan kanssani ja ideoimaan sen sisältöä. Kiitos Ibille, joka teippasi minut litteäksi unohdettuani bindit kotiin. Kiitos Emille, Vilmalle, Orolle ja Umille, kun jaksoitte aina lauantaina auttaa tarpeen tullessa ja lainata hakaneuloja ja jesaria ja vaikka mitä. Kiitos kaikille, kun kestitte minua. Kiitos kaikille, jotka tulivat kehumaan asuani (en mielestäni niinkään niitä kehuja ansainnut). Kiitos ylipäätään mukavasta seurasta ja hienosta tapahtumasta!
Noniin, nyt kun on pidetty Oscar-puhe, voin syvällisemmin purkaa viikonlopun cosplaypainotteisia tunnelmia.
Mistä aloittaisi. Perjantaina lähtiessä oli todella kiire. Tähtäsimme lähtemään kello viiden ja kuuden välissä Emilialta, mutta se taisi mennä sinne kello 7-8 paikkeille. Halusimme nimittäin saada tapahtumarannekkeet, joita jaettiin majoituksessa vain ennen kello yhtätoista. Kuskimme myöhästyi kaksi minuuttia minua enemmän, joten minulla ei ollut hävettävää sitten niinkään myöhästyä aikataulusta. :P Ajomatkalla laitoin vielä asuani kasaan. Viuhkaa ompelin ja harsoin mekon yläosan rypytystä kiinni mekkoon. Lopulta tuli niin pimeää, etten nähnyt enää ommella. Lopetin suosiolla ja nukuin tunnin ennen määräpäähän saapumistamme. Majoituksessa ryhdyin suoraan hommiin ja sain asuni kutakuinkin valmiiksi kello 3.15, mikä oli ennätykselliset 45 minuuttia ennen arvioitua ajankohtaa. Viimeisenä tein hattuani, joka tuntui sulalta mahdottomuudelta. Maalaamani reuna oli yksinkertaisesti ruma, joten päädyin vähän vähemämän rumaan ratkaisuun ja liimasin kaksinkerroin liimattua silikkinauhaa nuppineuloin hatun reunaan. Nukuin siis reilut kolme tuntia, kun herätys oli seitsemältä. Aamulla tein viellä yksityiskohtien täydentämiseksi hattuun siitä roikkuvat nauhat, jotka kiinnitin hattuun nuppineuloilla.
Lauantaina ensimmäinen ohjelma, johon osallistuin oli PikminLink Q&A. Ihan ok kuunneltavaa oli ja hauska ja sympaattinen ihminen hän onkin. Kun häneltä kysyttiin, mikä on hänen salaisuutensa menestykseen ja upeisiin asuihin, hän ei osannut vastata. Minä hymyilin mielessäni, että kasvoillani, koska olin ymmärtänyt vastauksen. Kiitos PikminLink! Siinä mielessä oli todella avartava paneeli. Nyt tiedän miten toimia ja tehdä. Kiitos ihan mielettömästi. Ette tule ainakaan toivottavasti näkemään enää yhtään kiireellä tehtyä asua minulta. Eikä tuloksen täydellisyys ole pelkästään siitä kiinni, vaan se on jotain muuta... Se on jotain sanoin kuvaamatonta.
Toivoin todella pääseväni kisaamaan tuona päivänä ja lopulta pääsin. Tämä oli kisa, johon todella halusin. Kovimmat tuomarit, mitä saattoi keksiä Suomen conskenetilanteeseen tällä hetkellä. Olin sanoin kuvaamattoman onnellinen, kun Wemppa tuli pyytämään kisaan viime hetkillä ennen deadlinea. Merkitsi minulle paljon. Itse tuomarointi oli sen hetkellä karmivaa, pelottavaa ja tunsin epäonnistuneeni todella asussani. Johtui lähinnä siitä, että ensimmäinen tuomarointini, joka oli CosplayGaalassa, oli jotain aivan muuta. Minulle muistaakseni hymyiltiin. Nyt ei. Joka tapauksessa totesin tuomaroinnin olleen pettymys sen jälkeen. Mutta, jälkeenpäin aloin ymmärtämään, että sellaista se tosielämässä on. Karua. Mutta todellakin minä toivoin kritiikkiä ja sitä sain. Olin kyllä täysin tietoinen kaikesta, mistä minulle sanottiin, ja aion seuraavalle käyttökerralle korjata nuo epäkohdat. Lopulta myös totesin, että ei minulle kukaan sanonut, että asuni on rumarumaRUMA, vaan se oli pääni sisällä. Sain kritiikkiä vanteista, jotka näkyivät hameeni läpi, kulmakarvojen peittämisestä ja peruukin leikaamisesta. Ehkä siksi tuomarointi tuntui niin rankalta, että A) Sen todella näki heistä, että tuomarit olivat todella väsyneitä B) Pelkäsin kuulla samat asiat, jotka tiesin olevan pielessä. Se, mitä tuomaroinnilta todella hain, oli kritiikkiä sellaisista asioista, joista en vielä tiennyt. Ai niin. Eniten taisi harmittaa se, että oli itsekin niin väsynyt, että kaikki, KAIKKI, mitä vastasin kysyttyihin kysymyksiin meni päin persettä. Todella. Aion tehdä oman täyden kritiikkimerkinnän asustani. Olisin myös toivonut, että muutkin kuin Mert ja Rora olisivat avanneet tuomaroinnissa vähän suutaan. Mutta oli kuitenkin uusi kokemus ja jälkeenpäin ajatellen ihan mukava sellainen.
Illalla tein taas seuraavan päivän asuani, joka oli Potterin Remus Lupin. Modasin myös Emilian, eli Tonksin peruukin. Aamullakin vielä ruiskuttelin siihen lakkaa ja heitin päälle värin haalentamiseksi puuteria. Tuona iltana kiinnitin taskut, ompelin käsin kaulusta ja kiinitin napit ja nappien lävet. Vaikka suunnittelin sävyttäväni asuni tummemmaksi, en kuitemkaan sitä tehnyt. Ajattelin, että olisin fail kumminkin. Aamulla pakkailin ja meikkasin itseäni ainakin tunnin verran, jos en enemmän. Näytin varmaan todella hauskalta, kun ensimmäinen kerros meikkiä oli ruskeaa vesiliukoista kasvoveria levitettynä erikoisella tavalla. Viikset olisivat voineet onnistua myös paremmin. Muuten, ihan jees. Paitsi, että tänään tajusin koko homman olleen PEILIKUVANI. EIIIIIIIIIIIIIIh! Tein sen taas! Voisiko joku oikeasti muistuttaa minua, että näen peilikuvani, enkä koskaan itseäni!
Okei se siitä. Sunnuntai tuntui todella lyhyeltä. Kävin ainostaan katsomassa FFFigthin, mutta olisin halunnut oikeasti kuulla Roran ompeluvinkkejä. Päivä vain kului niin äkkiä. Minkäs sille mahtoi. Sen lisäksi, että Robert tuli ottamaan minusta kuvan lauantaina ("Have I already taken a picture of you?"--"No... You have not"--"Then I'm going to take one now"), tuli hän ottamaan sellaisen myös sunnuntaina lähestyttyään sellainnen jännä ilme kasvoillaan kahvilan pöytärygmenttejä, joihin olimme asettautuneet. En muista keskustelua tarkalleen, mutta hän ilmesesti piti Remus -meikeistäni, sanoi, että näytin viiksineni ihan häneltä, otti kuvan ja kertoi tulevasta tapahtumasta, jossa hänen piti tehdä jotain, joka tulisi olemaan hauskaa. Sisältö tuosta kertomuksesta jäi hiukan epäselväksi, koska Robertilla oli niin kova aksentti, mutta hymyilin ja ainakin yritin kommentoida jotain neutraalia (joka toivottavasti oli aiheeseen sopivaa). Hän myös ilmeisesti piti tekemästäni taikasauvasta. Olen saanut jo muuten kaksi taikasauvatilausta. Hauskaa.
Halusin jo kuukausi sitten hahmot päätettyämme Emilian kanssa ehdottomasti fighttaamaan. Ilmeisesti fightti meni hyvin, kun ihmisiä tuli kauheasti kehumaan, vaikka minusta se ei ihan mennyt kuitenkaan niin. Viihdyttävää jälleen toivottavasti oli. Metsästän videoita o/
Sitten olikin jo päättäjäisten vuoro. Todellakin oikeat hahmot palkittiin (jopa se Snake -cossi, jota melkein äänestin). Onnea teille! Hassua. Kaikki olivat tuttuja. Tosin kunniamaininnoista tuttuja oli vain yksi. Mutta muuten. Ensimmäistä kertaa en ollut lainkaan pettynyt. Siis yhtään. En tiedä miksi. Mutta onnellinen olen teidän voittajien puolesta.
Nyt on kiire teatteriharkkoihin. Kuvia haussa Madam Redistä ja Remus Lupinista o7
Ensinnäkin haluan sanoa: Kiitos kaikille erittäin mukavasta seurasta ja oli todella hyvää ruokaa! Tässä juoskelen vielä eilistä glögiä jota oli kattilassa. Emilia tosiaan jäi meille yöksi. Oli tarkoituksena katsoa The Nightmare Before Christmas, mutta päädyimme katsomaan Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstun. Sitten höpötettiin johonkin kolmeen aamulla kaikenlaisesta. En kyllä enää muista paljon mistä.
Disney pantomiimi oli jälleen mukavaa, vaikka en päässytkään virittäytymään ihan tunnelmaan niin kuin yleensä. Kaiken lisäksi kaikesta tarpeellisesta tehtävästä cossin laittamisesta piparien kuorrutukseen tuli kauhea stressi. Minä ja Tirppa hävittiin aika reilusti Sing Starin pass the micissä. xD Ja pääsihän sitä kokeilemaan tanssimattoakin, oli hauskaa, mutta ei okein ehtinyt nostamaan sitä vaatimustasoa kauhean korkealle.
P.S. Joltain jäi tänne Dove-dödö tai joku anti-perspirantti. : D Veikkaan Tirppaa? : DD:DD:D:D:D:D Ai niin ja myös tanssipelin kannet, Emilialta jäi passi ja sitten oli vielä kai jotain...... Hatorin kamera! >.< Voi teitä huolimattomia. Löisin melkein vetoa, että jotain vielä löytyy.
Pikkujouluista oli puhetta ja jotta asia tulisi mahdollisimman selväksi, kokoan tiedot ja paikallepääsyohjeet tähän blogimerkintään.
Pikkujoulut on päätetty pidettävän meillä la 5.12 ja paikkakuntahan on Lempäälä joten busseista tulee jonkin verran kuluja, ellei omista Paunussa toimivaa seutukausilatausta (omistavat tietävät, mistä puhun). Formaatti on nyyttärit, voisi sopia mitä kukin tuo? Pistän listan blogimerkinnän perään.
Bussilla paikalleselviytymisohjeet ovat tässä:
Hyppää bussiin numero 71 Tampereen Keskustorin lasisilta bussikatoksilta. Bussikulkee 1-3 kertaa tunnissa. Ilmoita kuskille päätepysäkiksi Itkukallio. Hinta on 4,80e ja alennuksia ei ole. Käskekääpä kuskia sitten ilmoittamaan, mikä on oikea pysäkki. Kun olet päässyt perille, kävele "takaisin päin" Tampereelle bussin tulotien suuntaisesti 10m ja käänny vasemmalle Moisionjoentielle, jota kävelet kilometrin eteenpäin, kunnes eteen sattuu silta. Talo on heti sillasta vasemmalle omakotitalo.
Nämä tiedot lähinnä koskevat Ibiä ja Tirppaa, mutta hyvä teitä muitakin on muistuttaa. :B
Ööh, tämä nyyttärijuttu on lähinnä omaa keksintöäni, enkä ole kysynyt keltään, joten kertokaa jos ei sovi, nee? Alle listaa, mitä voisi tuoda ja lisään ruokatarvikkeen perään lapsosen nimen, joka ilmoittaa tätä ainetta tuovansa, ettei joku tuo aivan liikaa.
Ah, siitä onkin jo pitkä aika. Tosiaan voisi olla noita useammin kuin 2-3 kertaa vuodessa?
Päätin sitten cossia Soraa, ilman Keybladen ja otin Mooglen mukaan, joka jostain syystä pariutui Lizzien nallen kanssa. JA SITTEN SEN POMPOM pöllittiin koko ajan >3
Ylipäätään oli tosi mukavaa, vaikka harkitsinkin jättää aiemmin tämän väliin, koska on cossin tekoa jäljellä PALJON. Oikeasti PALJON. Noh, mutta kai se oli kiirehtimisen ja stressin arvoista.
Tosiaan piti yrittää cossia Lulua katucosplaymiitissä, mutta onko se nyt mahdotonta, kun en löydä MISTÄÄN mun korsettia? Se on niin outoa, kun yleensä kyllä noin oleelliset osat cosseista löydän ihan heti. Jatkan vielä vähän etsimistä ja sitten täytyy ruveta miettimään toista cossia, jos.....