IRC-Galleria

Nää kaks päivää ei oo ollu mun päiviä.. eilinen minitesti meni päin mäntyjä ja tänään onnistuin heti aamusta sulattamaan muovilastan paistinpannuun kiinni, koska jätin väärän levyn päälle.. piti keittää vettä T__T

joo en si ainakaa tiputtanu puhelintani keskelle autotietä :'DD ja näyttö paskana, kattohan ne ihmiset siin kävelytiellä vähän ku yhtäkkii kuuluu vaa hihitystä ja sit, "no voi ny jumavitunpersehelvetinsaatanankyrpäpenispaskahyiperkeleenlauta!!!!!!!!!!!!!!!!" ehhe tilanne vaatii uuden puhelimen :'C

olimpas sitten niinkin viisas että tiputin ainoan puhelimeni mehumukiin... jos se ei kestäny sitä ni haistakaapa vittu... :''DDDDD

"Today, I was at a school rally I was talking to my friends when I noticed the entire gym had gotten quiet. Not knowing why I thought it would be funny to yell out "it's too quiet!" apparently it was a moment of silence for a teacher that had recently died. FML"

"Today, I laughed so hard my milk went out my nose in front of the boy I liked. Then, since I was laughing so hard about that, I accidently farted. FML"

"Today, I got married. My mother told me to stop being difficult, because she was the mother of the bride, and it was her day to shine. FML"


hahaha oikeesti jos on joskus tylsää koneel, nii menee vaan lukee FML.

:D:D:DDDD

fisu on ihan kusipää, eka se pahoinpiteli mut matikan tunnil tosi pahasti ja sit se ei ees antanu mulle mitää säälipointsei ku en osannu laskee niit laskui ja rupesin itkee ))): kui ilkeit voi ihmiset olla?

ainii sit se löi mua viel ruokalas :( epäreiluu toi tollane

MÄ LUULIN ME OLTIIN YSTÄVII, MÄ IHAN TOSILUULIN :(((

nii ja aamul astuin banaanin päälle ja istuin mun levyn päälle ja kompastuin omiin jalkoihini ja nii nukuin eka puoltuntii pommii

kyllä vituttaa :)

tämä tarina alkoi jo kesällä, olimme juulilla juhlimassa pre-juhannusta hyvässä seurassa. meininki oli mahtavaa ja tapahtumat johtivat, eivät suinkaan makuuhuoneeseen vaan siihen, että mieleni teki hyppiä trampoliinilla, tämän ja hieman häiriintyneen tasapainoasitini takia siinä "viimesiä isoja hyppyjä hypellessä" kuului äkkiä KRUNTS ja rakas vasen polveni petti alta.

no siitä sitten kun lopulta pääsin sisään mikan avustamana sain polveni kylmikkeeksi pakasteparsapussin josta oli syöty n. 4/5 osaa. se auttoi paljon, kuten varmasti osasittekin odottaa. otinpa myös sihtikurkkuna puolikkaan buranan nassuun, josta peijaksen juhannuksen kuuluisa mannurse sitten vittuili samaisen illan. menin siihen juulin kuistille istumaan kun muut juhlivat sisällä. vitutti, laskut, kipeä polvi ja avuttomuus. taisin itkeä. juna-asemalle olisi kävellyt joku puoli tuntia tuolta keravan siimeksestä, joten jouduin soittamaan äidin heittämään mut peijakseen. se oli ehkä illan iloisin hetki "moikka äiti, tota mul on polvi paskana, täällä keskellä keravaa oon joo, oke moi". iskä tais saada melkein sydänkohtauksen kun tuli työmatkalta ja äiti oli jättäny viestin "olen rosan kanssa peijaksessa."

peijas oli aivan oma lukunsa, mulle piti seuraa hakattu jätkä ja sen kaveri, joku ylikänninen spurgu, ja tietty rakkaani, man nurse, ensimmäinen kohteliaisuus mulle oli "ai ootsä joku kolmevuotias vai?!" jatku kommentilla "no onko pilkottu tarpeeks pieneks" ja päätty "no saitko alas" - kommenttiin. ois tehny mieli laittaa sen naama alas, ei oo mun vika et en pysty nielemään kissankokosia särkylääkkeitä.

polveni ja minä paranimme pikkuhiljaa ja kun olin ollut noin viikon kävelykunnossa (polvituen kanssa, tosin) tapahtui jotain, ei-niin-kauhean-yllättävää. oli sadesää, sade on mahtavaa, mutta ei se vesilätäkkö johon liukastuin ja jonkatakia näin omalääkäriäni taas kerran terveysasemalla.

no tarinani huipentuu viime keskiviikkoon, jolloin oli lukiolaisbileiden preXmas pippalot. (PRE- mitkätahansa juhlat on kirottu) oltiin junassa tulossa kaupunkiin ja kävelin siinä käytävällä kun hupsis juna heilahtaa ja niin myös mun polvi. mika oli taas väärään aikaan väärässä paikassa ja kanteli mua sit repparissa. alkoholi anto mulle jotain käsittämättömiä taikavoimia ja linkkasin illalla vip-tilaa ristiin rastiin. oikeastaan asiat ei ollu ihan näin hyvin. oikeestaan en voi kävellä ollenkaan. en tajuu miten selvisin sinä iltana. no tieni vei taas tänään tapaamaan omalääkäriäni. tulin huoneeseen sisälle ja keskustelu meni suurinpiirtein näin:
Rosa: "moikka"
Lääkäri: "oho"
R: "joo tota tosiaan.."
L: "vjoi tjyttö rjaukka, vjoi tjyttö rjaukka, mitä sjinulle on kjäynyt"
R: "niin siis sillon kesällä ekan ker.."
L: "voi mjinä mjuistjan kjyllä, minä mjuistan"
R: "öö kiva? mut siis tossa meni taas polvi vissiin uusiks paskaks"

oon tunnettu.

sain lähetteen peijakseen jossa otettiin ensin röntgen kuva ja senjälkeen ultraäänikuva. ultraääni oli hauska, aivan kun mun polvessa ois ollu vauva. (teki mieli kokoajan kysyä et "ONKO SE TYTTÖ VAI POIKA"). niin siis. tää ultraääni lääkäri oli pöyristyny siitä et mun polvi oli päästetty näin huonoon kuntoon ja et se ois tarvinnu kunnon hoitoo jo kauan aikaa sitten. röntgen oli kuulemma ihan turha, olihan tää kuitenki kolmas kerta kun se otetaan. se oikeesti suuttu ja kävi konsultoimassa jotai sen kaverii, sano et mut pitäis päästää magneettikuvauksiin ja suositteli jopa tähystystä. kuulemma vanhoilla mummoilla on polvet näin pahassa kunnossa, ja jos tätä ei hoideta hyvin ni en ehkä voi kävellä kunnolla koskaan.

joudun olla kepeillä siihen saakka kunnes polvi saadaan hoidettuu kuntoon, eli ehkä kaksviikkoo -- kakskuukautta -- kaksvuotta. ei voi tietää. ainut mitä tiiän on se, et mulla ei oo just nyt aikaa köpötellä noil kepeillä. liikaa tehtävää.

nyt fiiliksiä kuvaa parhaiten sana AOIEGWHAIUG)")(¤!NGQF")"=))"¤/!(/#y(¤)"()&%%!! kepitän itteni huomenna valottamaan napatanssia koko päiväks, en tiiä kumpi sillon ärsyttää enemmän, polven toimimattomuus vai se et kyllästän verkkokalvoni viiskymppisillä naisilla jotka tanssii aivan liian vähissä vaatteissa aivan vääränlaisen musiikin tahtiin aivan liian järkyttävästi. onneks saan ees palkkaa ja toivottavasti työtodistuksen teak:kia varten.

kiitän kuitenkin kaikkia jotka on ollu todistamassa tän (luultavasti vielä pitkään ja kipeästi jatkuvan) tarinan hetkiä mun kanssa. en tuu unohtamaan tätä varmasti piiitkään aikaan. mua naurattaa, samalla myös itkettää ja vituttaa. elämä on hassuu.


love ya


(mulla on kuitenkin yks varotuksen sana: JOS JOKU SANOO ETTEI JÄTTITRAMPOLIINILLA SITTEN HYPITÄ MYÖHEMMIN ILLALLA NIIN TOTELKAA!!! )

tällä kertaa ei siinä mistään epätasa-arvosta oo kysymys, vaan siitä että naiset ei uskalla pyytää tarpeeks palkkaa. vittu. tässä sitä taas itse todistan, ja moi mun "vuokra" kuudelta tunnilta on 50€. im so fucking stupid.

voiko olla tyhmempää ihmistä kun minä, joo ei. ne ois varmaa antanu palkaks joku 100€ jos oisin vaa sanonu, eihän ne tiiä etten osaa mitään ja ei mulla oo valokoulutusta. vitun ukonkäppänä. vitun tyhmä minä.

ja saan sen vielä jonain stipendinä. jos ikinä ees valmistun.
yeah, this goes to YDI-category.

http://www.fmylife.com

addicted