Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii
Minä toivon,
että löytäisit vierellesi
sellaisen ihmisen,
joka näkisi sinut
minun silmilläni,
tuntisi sinut
minun sydämelläni,
pitäisi sinua yhtä ainutlaatuisena
kuin minä sinua pidän
ja arvostaisi sinua sen vuoksi,
että sinä olet juuri sinä.
Silloin tietäisin,
ja voisin olla varma,
että sinun on hyvä olla.
Kanna minut takaisin kotiin.
Seitsemän meren taakse,
jonne kuolleet merimiehet rantautuvat
viimeisen matkansa päätteeksi.
Sillä en enää jaksa kävellä omin jaloin.
Olen suonut itselleni
sysimustia hetkiä, joihin olen
syventynyt turhankin paljon.
Ja ne hetket ovat aina
satuttaneet kovemmin,
kuin yksikään kivi, joka
on yhdenkään ihmisen kädestä
lentänyt.
Murtuneet luut eivät ole mitään,
raskas sydän sen sijaan paljonkin.
Näihin virkkeisiin
olen kätkenyt osan elämästäni.
Sen viimeisen palan, joka roikottaa
minua tässä elon kurjassa tiessä.
Mutta en vielä sorru lopulliseen,
sillä haluan jatkaa matkaa ja nähdä,
mitä mutkien takana odottaa.
Näihin seiniin kirjoitan
hiljaisen nimesi,
sen vivahteikkaan soinnun,
joka jaksaa kuulostaa aina yhtä
kauniilta.
Iltahämyssä rukoilen
jumalaa johon en usko.
Salaa sen teen, sillä en halua
kenenkään muun kuulevan ajatuksiani tavalla,
jolla sinä ne kuulet.
Toivon pelastavaa armoniskua,
vihoviimeistä oljenkortta,
johon voisin ripustautua
hirtettynä
hymyillen.
Käsittäkööt kukin miten itse haluaa.