IRC-Galleria

^{katoinko just ees tosi tosi hyvän leffan}

(kommenteissa spoilereita)

Katsoin vihdoin ja viimein Sucker Punchin. Ja hämmästys: se oli hyvä. Katselukokemusta tosin varjosti se, että joka ikinen lukemani arvostelu oli ollut negatiivinen, totisesti, jotkut haukkuivat sen jo etukäteen pelkän trailerin perusteella. Odotin koko leffan ajan että milloin se muuttuu paskaksi, mutta ei muuttunut. Mitä helvettiä?

Yritän nyt samaistua niiden mieliin jotka eivät leffasta tykänneet (= vihasivat sitä intohimoisesti ja äänekkäästi.) Missä vika?
Ilmeisin syy taitaa olla että Sucker Punch kosiskeli häpeämättömästi meitä videopelien kasvattaman sukupolven edustajia tarjoamalla jatkuvalla syötöllä yliampuvaa fantasiakrääsää ja vähäpukeisia nuoria naisia. Tämä uskoakseni ärsytti kahta eri ihmisryhmää melkein samoista syistä. Toinen oli leffan varsinainen kohderyhmä, jotka tunnistivat että heidän aivojaan yritetään manipuloida, ja kapinoivat automaattisesti vastaan päättämällä olla tykkäämättä siitä. Ihan terve reaktio, mutta hei, joskus on kivempaa vain hellittää ja antautua sokerihuurrettavaksi. (vaikkakin steampunk-zombit koettelivat jo minunkin kestävyyttäni, mutta kohautin olkiani ja sain nieltyä.)

Toinen, laajempi ärsyyntynyt ryhmä olivat ne, jotka eivät kuuluneet elokuvan kohderyhmään (ne surulliset sielut jotka ovat antaneet itsensä aikuistua), mutta tunnistivat kenelle leffa on tarkoitettu. ("Jumanvittu, tämähän on tehty NÖRTEILLE, eli niille rillipäille jotka eivät ikinä saa naista(insert muu nörttimyytti ja unohda että puolet nörteistä on naisia), joten tämä on tietysti ihan paskaa.")

Mahdollisesti on vielä kolmas ryhmä joka sekoittuu ensimmäiseen, ne, jotka periaatteessa ovat kohderyhmää ja saattaisivat nauttia leffan annista, mutta eivät saata tehdä sitä, koska se tekisi heistä liian mainstreamia. Heitä kutsutaan hipstereiksi, ja hekin pitäisivät tästä elokuvasta jos se olisi tehty minimibudjetilla, näyttäisi sysirumalta, ja olisi niin sekava ettei siitä saa mitään selvää.

Yksinkertaisesti kieltäydyn uskomasta että joku ei olisi muka tajunnut juonta. Se ei ollut lähellekään niin omituinen ja sekava että donniedarkolaiset voisivat piiloutua sen taakse lällättelemään miten muut "eivät tajua". Jos joku ei tajunnut, hän odotti juonen olevan monimutkaisempi kuin se onkaan.

JA EN VITUSSA VÄITÄ että kaikki, jotka eivät pitäneet tästä leffasta kuuluisivat johonkin edellämainituista ryhmistä. Ymmärrän täysin että jotkut eivät vain tykänneet tästä, enkä koe että se kertoisi pahaa kyseisten henkilöiden kulttuurintajusta. Kaikki eivät tykkää samoista jutuista. Tämänkertainen vihainen paasaukseni vain käsitteli niitä, jotka tuntuivat ottavan Sucker Punchin henkilökohtaisena loukkauksena, jonkinlaisena pyhäinhäväistyksenä. Pistäkää peukalo suuhun ja menkää lohduttautumaan Kauhean kankkusen pariin.

Oli muuten helvetin hyvä leffa. Ostan itselleni ensi tilassa. Odotukset oli melko alhaiset, mutta sieltä paljastuikin helmi. Yllätti.

Trailer 1:
http://www.youtube.com/watch?v=G68fHZig9nA
Trailer 2:
http://www.youtube.com/watch?v=KrIiYSdEe4E

Näiden perusteella ei ollut paljon odotettavissa. Mutta itse tarina paljastui varsin hyväksi psykologiseksi selviytymistarinaksi.

"You have all the weapons you need. Now fight!"

Visuaalisesti elokuva on täydellinen. Pienet yksityiskohdat kuvaavat tunnetiloja täydellisesti. Itse tarina kuvaa erittäin hyvin ja todenmukaisesti sitä, miten masentuneen ihmisen mieli toimii kun se on ajettu nurkkaan (been there). En juurikaan löydä elokuvasta huonoja puolia. No... paitsi ehkä yhden.

Ihmiselle joka ei ole kokenut tuota vuoristorataa, elokuva voi mennä ohi ja siinä voi tippua juonessa kärryltä. Myöskään visuaalinen maailma ei välttämättä iske ihan samalla tasolla.

Mutta jos osaa ajatella laatikon ulkopuolelta ja vapauttaa mielensä, elokuva on hieno kokemus. Ainakin toivon että muillakin on niin jännää kun minulla oli.

"Who honors those we love for the very life we live?, Who sends monsters to kill us?, and at the same time sings that we will never die., Who teaches us whats real?, and how to laugh at lies?, Who decides why we live and what we'll die to defend?, Who chains us?, and Who holds the key that can set us free... It's You!, You have all the weapons you need., Now Fight!"

http://www.acoustic.fi/2011/08/movie-reviews-sucker-punch-2010.html

Ohjaaja: Zack Snyder
Vuosi: 2011

En ole kirjoittanut näitä arvosteluja vain haukkuakseni elokuvia. Yleensä kirjoittamisen innoittajana on jokin "ilmiö"-leffa tai sitten tavalla tai toisella tunteita nostattava tekele. Tällä kertaa arvostelussa on elokuva, jonka ensimmäinen teaser herätti mielenkiinnon jo about vuosi sitten. Kuolleiden aamunkoiton, 300:n ja Watchmenin ohjaajan ensimmäinen itse kirjoitettu sekä ohjattu elokuva Sucker Punch.

En tiedä menikö multa jotain todella pahasti ohi, mutta heti elokuvan päätyttyä totesin itsekseni, että "olipas paska leffa". Se, että elokuvaan tungetaan kaikkea mahdollista efektiä, hyvännäköisiä mimmejä ja toimintaa, ei todellakaan ole tae hyvästä elokuvasta. Näyttäisi vahvasti siltä, että Snyderin on jatkossa fiksumpaa jättää tuo kirjoituspuoli muiden hoidettavaksi. Elokuvassa ei yksinkertaisesti ollut päätä eikä häntää. "Mitä vittua?"-fiiliksen aiheuttanut traileri ei petä vaan sama fiilis nousee pintaan aika nopeasti itse elokuvassakin.

Elokuvan päähenkilö on "Babydoll", jonka ilkeä isäpuoli lähettää mielisairaalaan/bordelliin/teatteriin (tai mikä ikinä kyseinen mesta olikaan) väittäen hänen tappaneen siskonsa. Siellä Babydoll sitten huomaa omaavansa jonkinlaisen tanssitaidon, jonka aikana hän vajoaa mielikuvitusmaailman vietäväksi lumoten samalla kaikki ympäriltään. Siellä hän tapaa mysteeriäijän joka kertoo, että he tarvitsevat kartan, tulen, veitsen, avaimen ja yhden mysteeriesineen päästäkseen pakoon. Yksinkertaisesti tylsä tarina on väritetty näillä övereillä taistelukohtauksilla zombie-natseja, lohikäärmeitä, jättiläis-samuraita ym. örkkejä vastaan. Tarinan tylsyys paistaa tämän kaiken alta eikä toimi läheskään yhtä vakuuttavasti kuten toinen hieman läheltä liippaava elokuva Inception. Uni- kategoriaan sijoittuvat tarinat ovat aina melko vaikeita tuoda valkokankaalle niin, että ne kantaisivat loppuun asti. Inceptionissa maailma ja tapahtumat olivat uskottavia ja pääasiassa ymmärrettävissä. Sucker Punchin haavemaailma ei ollut edes uni vaan järjettömän kallis efektipauke sen sijaan, että näytettäisiin pari kuvaa kuinka sytkäri napataan pormestarin povarista.

Lopussa ns. viimeisen käänteen kohdalla meno muuttui jo niin sekavaksi, että putosin kärryiltä. Ilkeän isäpuolen ja itse päähenkilön kohtalo jäivän mysteereiksi vaikka tuntuivat alusta alkaen olevan ne elokuvan kantokivet tai niihin katsoja jäi kaipaamaan vastauksia. Sen sijaan tarina kääntyi sivuroolissa pyörineen mimmin kelkkaan, jonka fantasiaa elokuvan tapahtumat eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet, mutta jostain syystä haavemaailman hahmoja ilmestyi jälleen. Elokuvan lopetus ampui kyllä niin metsään, että en voi kuin heittää murska-arvion. (En nyt muista ainuttakaan toista elokuvaa, jonka loppuratkaisua en olisi ymmärtänyt. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne jos saitte selkeämmän kuvan, mitä tuossa oikein tapahtui?)


*½