IRC-Galleria

Filosofian professorilla oli
muutamia esineitä edessään
luentosalin pöydällä.
Luennon alkaessa hän otti
mitään sanomatta usean
litran lasipurkin ja täytti
sen nyrkin kokoisilla
kivillä. Hän kysyi
opiskelijoilta oliko
purkki täysi?
Heidän mielestään se oli.
Sitten hän otti
pussillisen
pikkukiviä, kaatoi ne
purkkiin ja ravisti purkkia.
Pikkukivet vierivät isojen
kivien välissä oleviin
koloihin Hän kysyi taas,
oliko purkki täysi.
Nauraen opiskelijat
vastasivat että kyllä se
oli. Sitten hän otti
pussillisen hiekkaa ja
kaatoi senkin purkkiin, ja
hiekka täytti
pikkukivienkin välit.
"No niin", sanoi
professori,
"haluan teidän ymmärtävän,
että tämä on teidän
elämänne. Isot kivet ovat
tärkeitä asioita - perhe,
elämänkumppani, terveys,
lapset. Sellaisia asioita
että vaikka kaikki muu
katoaisi niin elämänne olisi
silti täyttä. Pikkukivet
ovat muita
merkityksellisiä
asioita kuten työ,asunto, auto.
Hiekka on sitten kaikki muu,
pienet asiat. Jos laitatte
hiekan ensin purkkiin, ei
ole tilaa isoille eikä
pienille kiville. Sama pätee
elämäänne, jos käytätte
kaiken aikanne ja
energianne
pikkuasioihin, ei jää tilaa
tärkeille asioille.
Kiinnittäkää huomionne
asioihin jotka ovat
tärkeimpiä onnellisuutenne
kannalta. Leikkikää lastenne
kanssa. Käykää
säännöllisesti
lääkärintarkastuksessa.
Viekää kumppaninne
tanssimaan. Aina on aikaa
tehdä töitä, siivota,
järjestää kutsuja tai
korjata vesihana.
Huolehtikaa kivistä ensin
-
asioista joilla on väliä.
Kaikki muu on vain hiekkaa."
Mutta sitten ... eräs
opiskelija otti purkin joka
professorin ja muiden
opiskelijoiden mielestä oli
täysi. Hän kaatoi sinne
pullollisen olutta, joka
tietenkin imeytyi hiekkaan.
Sitten purkki vasta oli
aivan täysi.
Eli tarinan opetus on:
olkoon elämäsi kuinka täynnä
hyvänsä, AINA on tilaa vielä
yhdelle OLUELLE.