IRC-Galleria

The story of Safiyah, the Jewish Wife of Muhammad

"Safiyah was seventeen and very beautiful when Muslims killed her father, husband and many of her relatives. In the same day the Prophet of Allah wanted to sleep with her. Here is the exact text of the story."

http://www.faithfreedom.org/Articles/sina/safiyah.htm

Jos tarvii enkun kanssa apua niin kysy :)

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Blair+puolusti+Irakin-sotaa+vailla+katumusta/1135252480449
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/poliisi-tuomittiin-raiskauksesta/224823

Britannian entisen pääministerin kuuleminen on nyt aloitettu Irakin sodan syiden tiimoilta. Todellisuudessa mies kuuluisi Haagin tuomioistuimen eteen sotarikollisena. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan.

Olen miettinyt miltä tuntuu ylpeänä olla poliittisen päätöksen takana, jonka seurauksena yli miljoona ihmistä on kuollut Irakissa. Ongelma tässä on, että jossain vaiheessa suuret luvut menettävät merkityksensä. Mikä olisi riittävä rangaistus tälläisesta rikoksesta? Tämä on niitä kysymyksiä, jolloin minussa herää pieni konservatiivi, ja uskon että toisille pahaa tehneiden rankaiseminen in tärkeää. Ongelma taas vain on siinä, että yleensä on niin että esim. maissa joissa on ankara rangaistuskäytäntö, se kohdistuu suurelta osin syyttömiin tai syyllisiin vähäosaisiin, eikä tunnu koskevan isoimpia niljakkeita.

Yli miljoona kuollutta maan vapauttamisen johdosta ja seurauksista on jotenkin huikea määrä pois otettuja elämiä. Ilmeisesti esim. Yhdysvaltain yksityisten turvallisuusjoukkojen, kuten Blackwater, palkkasotilaat ovat päässet varsin vapaasti toteuttamaan ammuskelufantasioitaan. Nykyään tosin tilanne on muuttunut siten, että Irakissa suurempi puolisko kuukausittaisista kuolleista syntyy irakilaisten keskinäisissä taisteluissa, itsemurhapommituksissa jne. Tämän kuitenkin laukaisi Saddamin yllättävä poistuminen näyttämöltä. Vastaava kaoottinen tilanne Irakiin olisi tosin voinut syntyä ilman Bushin&Blairin vapaussotaakin, silloin tilanteesta kuitenkin pitäisi laskea pois ainakin kaikki liittouman joukkojen suoraan aiheuttamat kuolinuhrit.

Vastaavaa inhoa kuin Blairin tapauksen kohdalla, koin kun jälleen kerran, jo varhaiseläkettään nauttiva poliisisetä "tuomittiin" täällä ihanassa Suomessamme kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen (eli ei joudu vankilaan) siitä kun tämä oli uransa aikana (1999) raiskannut alaikäisen 15-vuotiaan tytön. Eikö poliisin juuri kuuluisi olla mallikansalainen, valtaa on mutta kun tarvittaisiin vastuunkantoa omista teoistaan tämä sopimus ei enää pelaakaan. Mielestäni poliisille kuuluisi kaksinkertainen rangaistus törkeistä väärinkäytöksistä niitä kohtaan joita heidän lähtökohtaisesti kuuluisi suojella.

Bush, Blair ja Cheney valehtelivat kansalaisilleen Irakin joukkotuhoaseista ja kertoivat vakavalla naamalla muita lastensatuja, jotta saivat poliitikot ja kansalaiset myötämielisiksi asialleen. Kaikki he tulevat menemään hautaan itsetyytyväisinä monikymmenmiljonääreinä.

Blairin, kuten Bushinkin, tukena on myös miesten oma kristillinen vakaumus. Tämä tuntuisi toimivan jotenkin näin: "Mitä vain teen minkä tahansa motiivien alaisena olen hyvä ihminen, koska uskon Jumalaan." Samat kristityt myöskin rakastavat puhua moraaliasioista. Minä rehellisesti sanottuna pelkään kaikkia itsejulistautuneita hyviä ihmisiä ja hyviä jätkiä. Näiden ihmisten omakuvassa tuntuu aina olevan jotain olennaisesti vinoutunutta, jotain josta puuttuu terve itsekriittisyys, ja johon samalla kuuluu empatiakyvyttömyys muita ihmisiä kohtaan, ja johon usein tuntuu kuuluvan voimakas tahto valtaan.

Kuvassa sällit, Blair, entinen Britannian pääministeri, ja Bush, entinen Yhdysvaltain presidentti. Pojat on poikia.