IRC-Galleria

Tuntuu kaikissa X-Factorin ja Idolsin kaltaisissa ohjelmissa olevan hyvin samankaltaisia ihmisiä. Niitä, joilla on oikeasti sekä karismaa että taitoja ja jotka ilman muuta ansaitsevat menestystä.

Mutta sitten on tämä kakkosryhmä eli itsekritiikittömät kaakattajat. Nämä joiden ääni on kuin ammuvainaalla ja soinnut ovat vähän sinne päin. Nämä, jotka luulevat olevansa seuraavia supertähtiä totaalisen onnettomilla taidoilla. Nämä, jotka ottavat tuomarien rehelliset ja suorat kommentit itseensä. "Siis eihän noi musiikkialan ammatti-ihmiset tiedä mitään kun kaveritkin sanoo, että laulan hyvin!". Järki käteen.

Muutama fakta maineesta ja mammonasta:

1. Hyvin harva nousee kestotähdeksi musiikkimaailmassa
2. Se, että saa levytyssopimuksen vaatii edes jonkinlaista taitoa
3. Ellei omaa tarvittavia taitoja, on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko opetella lisää tai etsiä uusi elämäntehtävä
4. Kaikki harjoittelu maailmassa ei aina riitä, toiset vain ovat parempia kuin toiset.
5. Joten, miten on, luuletko omaavasi tarvittavat taidot?
6. Jos luulet, millä perusteella? Kavereiden mielipiteitä ei lasketa.
7. Onko sinulla varasuunnitelma jos unelmä tähteydestä kariutuu? Kannattaisi olla.

Mikä näitä kaakattajia sitten vaivaa? Itsekritiikin puute, plain and simple. Kukaan ei ole koskaan palauttanut heitä maan pinnalle omista taituruuspilvistään. Kukaan ei ole sanonut, että ehkä kannattaisi vaihtaa alaa. Ja jos on tarpeeksi narsistinen, ei usko vaikka ammatti-ihmiset sanoisivat ettei sinusta vain ole tähdeksi.

Liiallinen itsekritiikki on myös paha asia (kokemusta on), mutta se ainakin pitää maan pinnalla ja saa yrittämään kehittyä. Liika itsevarmuus taas pudottaa kovaa ja korkealta kun joku viimein kertoo totuuden taidoista. Joten, järki mukaan koelauluihin niin säästyy paljolta murheelta.