IRC-Galleria

(Pääsiäisen aikaan olen tavannut pohtia uskontoon ja ateismiin liittyviä kysymyksiä. Viime vuodelta teksti "Ateismi on tehnyt itsestään uskonnon" sai aikaan paljon keskustelua.)

Kristinuskon Jumala on maailman uskontojen kirjon kaikista jumalista suosituin - ainakin noin puolet maailman ihmisistä uskoo kristinuskon Jumalaan, kun otetaan huomioon, että kristityt, juutalaiset ja muslimit uskovat itse asiassa samaan jumalolentoon. Kristityt eivät useimmiten tiedä Allahin olevan sama kuin kristinuskon Jumala, mutta sen sijaan muslimit ovat asiasta paremmin tietoisia - heidän uskonnossaanhan kristinuskossa Jumalan Poikana esiintyvä Jeesus kuvataan vain profeettana.

Millainen on tämä Jumala, jonka vaikutuspiiriin kuuluu välittömästi puolet kaikista ihmisistä ja epäsuorasti käytännössä koko maailma?

Jumalan "syntymisen" tapahtuma-aikaa on hankala arvioida, mutta se tapahtui tuhansia vuosia sitten Välimerellä. 900-luvulla eKr Jahvelle oli rakennettu jo temppeli Jerusalemiin. Alun perin Jahve syntyi Välimeren ja Lähi-idän monijumalaisessa kulttuurissa, jossa käsitteisyys yksijumalaisuudessa oli käytännössä tuntematon. Jahve oli nähtävästi aluksi merkitykseltään vähäinen sodan jumala.

Juudealaisille Jahve oli todennäköisesti alkuun yksi jumala toisten joukossa, kunnes ajan mittaan siirryttiin pitämään Jahven ja Israelin kansan liittoa erityisenä. Jahve kohosi pääjumalaksi, muttei muiden jumalien olemassaoloa aluksi kiistetty - on arveltu, että muut jumalat esiintyivät Jahven rinnalla vielä pitkään.

Myöhemmin syntyi käsitys, että Jahve on ainoa oikea jumala. Tämä on luonut pohjan kristinuskon ja islamin monoteistiselle jumaluuskäsitteille.

Vanhassa Testamentissa Jumala nähdään nykyisenkin käsityksen tavoin rakastavana ja armollisena, mutta myös sotaisana ja kostavana. Moosekselle antamissaan käskyissä Jumala kehottaa tappamaan homoseksuaalit ja kivittämään aviorikoksen tehneet. Vanhassa Testamentissa on kertomuksia israelilaisten Jumalan käskystä suorittamista kansanmurhista. Tämä Jumalan julma puoli näkyy myös muissa Abrahamilaisissa uskonnoissa - niin kristinusko kuin islamkin ovat pyrkineet leviämään aggressiivisesti, eikä verenvuodatukselta olla vältytty.

Ensimmäisissä juutalaisten teksteissä ei tunnettu käsitettä Saatana: myöhemmin olento, josta kaikki paha lähtee, omaksuttiin toisista uskonnoista. Alun perin paha oli lähtöisin hyvän tavoin Jahvesta. Pahan luominen hyvän rinnalle oli osa luomistyötä.

Kristinuskossa Jumala eroaa hieman juutalaisten Jahvesta: kristinuskossa Jumala on kolminainen (Isä, Poika, Pyhä henki), kun taas juutalaisuudessa korostetaan Jumalan olevan tiukasti yksi. Voidaan kuitenkin katsoa, että Jumala uskontojen välillä on sama, kristinuskonhan ei pitänyt muodostua uudeksi uskonnoksi, vaan sen piti vain viedä juutalaisuutta eteenpäin: nykyiset juutalaiset tulkitsevat vieläkin odottavansa Messian/Vapahtajan ensimmäistä saapumista, kun taas kristityt odottavat Pojan (Jeesuksen) toista tulemista.

Juutalaisessa uskossa ei ollut varsinaista pelastusoppia, mutta kristinuskossa ja islamissa pelastuksella, kuoleman jälkeisellä elämällä, on suuri merkitys. Juutalainen usko syntyi aikana, jolloin Välimeren uskonnoissa vallitsi aate "tässä hetkessä" elämisestä. Jo ennen kristinuskoa Välimeren uskontoihin oli omaksuttu piirteitä kuoleman voittamisesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä - esimerkiksi kreikkalaisen mytologian jumalatar Afroditen vierailu kuolleiden Manalassa yrittäen pelastaa Adonis. Juutalaisuudesta syntynyt kristinusko seurasi siis oman aikansa tietynlaista "uskontojen trendiä".

Kristinusko pysyi pitkään maan alla. Ajoittain Roomassa vainotut kristityt olivat pieni vähemmistö, ja uskontoa harjoitettiin kiellon vuoksi salaisesti. Kristinusko oli itse asiassa antiikin Roomassa vain yksi monista Lähi-idässä syntyneistä pelastususkonnoista. Saattaisimme aivan hyvin kuulua esimerkiksi gnostilaisuuteen tai mithralaisuuteen. Keisari Konstantinus Suuri julisti Rooman valtakuntaan uskonvapauden vuonna 313 ja myöhemmin vuosisadan lopussa kristinuskosta tuli valtakunnan ainoa sallittu uskonto.

Nykyisin kristinuskon Jumala on armahtava, kiltti ja rakastava. Viimeisimmän sadan vuoden aikana yleistynyt lempeä jumalkäsitys on kuitenkin kaukana esimerkiksi keskiajan Jumalasta. Nykyisin monet käsitykset siitä, mikä on syntiä, ovat hyvin liberaaleja verrattuna keskiaikaan, jolloin jopa peseytyminen tulkittiin "Jumalan kuvan pilaamisen" takia synniksi. Erityisesti evankelisluterilaisessa kirkossa korostuva ajatus "kaikki pääsevät taivaaseen, jos vain uskoo Jumalaan" on samoin vielä varsin tuore juttu. Aiemmin oli itsestään selvää, että vain uskollisimmat ja kilvoittelevimmat pääsisivät kuoleman jälkeen Jumalan tykö.

---

- Merkittävimpänä lähteenä on käytetty Jaakko Hämeen-Antillan erinomaista Lähi-idän ja Euroopan keskinäistä kulttuurivaikutusta tarkastelevaa kirjaa "Mare nostrum". Muina lähteinä internetin syöverit (lue: Wikipedia, sorry olen laiska).
- Kommentointi, mahdollisista virheistä huomauttelu ym on tervetullutta.