Tavallaan peli oli tiukka, mutta oikeasti ei ollut. Jokerit on tällä hetkellä selvästi HIFK:ta parempi joukkue.
3-2-voitto vasta jatkoerässä antaa kuvaa lähinnä siitä, miten pieniin asioihin pelit lopulta ratkeavat,
vaikka toinen olisi askeleen edellä alusta loppuun.
Jokerit oli. Tietenkin pelin virtaukseen kuuluu, että momentum heilahtelee jossain määrin, mutta lukuun ottamatta ensimmäisen erän jälkimmäistä kymppiä HIFK ei ollut pelin päällä. Mainitun kymmenminuuttisen aikana Jokerit meinasi säheltää koko sarjan ihan levälleen ottamalla urpoja jäähyjä ja päästämällä HIFK:n omaan tekemiseensä kiinni.
Tätä jaksoa edeltänyt ottelun avaus oli Jokereilta melkein yhtä kova kun kauden alussa,
jolloin HIFK oli aivan hädässä Jokereiden koneiston jauhaessa.
Mikä HIFK:lla mättää?
Kysymys pitää kääntää muotoon: Mikä Jokereissa on niin hyvää.
Ensinnäkin: Jokereiden A-luokan pelaajat pelaavat suhteellisen lähellä priimatasoaan.
Kukaan HIFK:n kärkikuusikon hyökkääjistä ei ole edes väläyttänyt parastaan.
Toiseksi: Jokereilla on muutama kaveri ihan tulessa. Voittomaalin tehnyt Nichlas Hardt on yksi heistä.
Maali oli näkyvä palkinto kovasta työstä, mutta Hardt on molemmissa otteluissa ollut ihan loistava.
Hänet haastaa oikeastaan vain Riku Hahl, joka pelaa virheetöntä lätkää roolissaan.
Myös Ilari Filppula on näyttämässä, että kuuluu kategoriaan kevään pelaajat. Ben Eaves - vielä varaa parantaa, vaikka onkin ollut loistava. Jarkko Ruutu pelaa kiistatta kauden parasta kiekkoaan.
Kolmanneksi: Jokerit on todella, todella sitoutunut unelmaansa. Nyt pakka pysyy ojennuksessa 60 minuttia,
ja kaikki näkevät työn hedelmien olevan kypsiä ja helkkarin makoisia.
HIFK aktivoi karvaustaan ja meni päälle hanakammin kuin torstaina, mutta Jokerit pystyi purkamaan paineen kärsivällisellä ja rohkealla pelaamisella syvällä omissa. HIFK:n saadessa kulmamyllyjä Jokerit puolustaa rajusti, määrätietoisesti ja maltilla keskustaa. HIFK:lla ei ollut mitään asiaa maalintekosektorille.
Hallitseva mestari on vaikeassa tilanteessa. Maanantaina edessä on pakkovoitto. Heidän kannaltaan tilanteen tekee hälyttäväksi se, että vaikka joukkue paransi selvästi torstaiseen verrattuna, taso ei riitä vieläkään.
Joukkue tarvitsisi suunnannäyttäjän - jonkun, joka pystyy suorittamaan
jotakin epätodennäköistä tai kaivamaan hatustaan citykanin.
Kukas se sellainen pelaaja voisi olla?
Jokerit sen sijaan on nyt täynnä toivoa ja energiaa. Tietenkin.
Joukkue on lähestymässä tasoa, jolla voitetaan keväällä SM-kultaa.
3-2-voitto vasta jatkoerässä antaa kuvaa lähinnä siitä, miten pieniin asioihin pelit lopulta ratkeavat,
vaikka toinen olisi askeleen edellä alusta loppuun.
Jokerit oli. Tietenkin pelin virtaukseen kuuluu, että momentum heilahtelee jossain määrin, mutta lukuun ottamatta ensimmäisen erän jälkimmäistä kymppiä HIFK ei ollut pelin päällä. Mainitun kymmenminuuttisen aikana Jokerit meinasi säheltää koko sarjan ihan levälleen ottamalla urpoja jäähyjä ja päästämällä HIFK:n omaan tekemiseensä kiinni.
Tätä jaksoa edeltänyt ottelun avaus oli Jokereilta melkein yhtä kova kun kauden alussa,
jolloin HIFK oli aivan hädässä Jokereiden koneiston jauhaessa.
Mikä HIFK:lla mättää?
Kysymys pitää kääntää muotoon: Mikä Jokereissa on niin hyvää.
Ensinnäkin: Jokereiden A-luokan pelaajat pelaavat suhteellisen lähellä priimatasoaan.
Kukaan HIFK:n kärkikuusikon hyökkääjistä ei ole edes väläyttänyt parastaan.
Toiseksi: Jokereilla on muutama kaveri ihan tulessa. Voittomaalin tehnyt Nichlas Hardt on yksi heistä.
Maali oli näkyvä palkinto kovasta työstä, mutta Hardt on molemmissa otteluissa ollut ihan loistava.
Hänet haastaa oikeastaan vain Riku Hahl, joka pelaa virheetöntä lätkää roolissaan.
Myös Ilari Filppula on näyttämässä, että kuuluu kategoriaan kevään pelaajat. Ben Eaves - vielä varaa parantaa, vaikka onkin ollut loistava. Jarkko Ruutu pelaa kiistatta kauden parasta kiekkoaan.
Kolmanneksi: Jokerit on todella, todella sitoutunut unelmaansa. Nyt pakka pysyy ojennuksessa 60 minuttia,
ja kaikki näkevät työn hedelmien olevan kypsiä ja helkkarin makoisia.
HIFK aktivoi karvaustaan ja meni päälle hanakammin kuin torstaina, mutta Jokerit pystyi purkamaan paineen kärsivällisellä ja rohkealla pelaamisella syvällä omissa. HIFK:n saadessa kulmamyllyjä Jokerit puolustaa rajusti, määrätietoisesti ja maltilla keskustaa. HIFK:lla ei ollut mitään asiaa maalintekosektorille.
Hallitseva mestari on vaikeassa tilanteessa. Maanantaina edessä on pakkovoitto. Heidän kannaltaan tilanteen tekee hälyttäväksi se, että vaikka joukkue paransi selvästi torstaiseen verrattuna, taso ei riitä vieläkään.
Joukkue tarvitsisi suunnannäyttäjän - jonkun, joka pystyy suorittamaan
jotakin epätodennäköistä tai kaivamaan hatustaan citykanin.
Kukas se sellainen pelaaja voisi olla?
Jokerit sen sijaan on nyt täynnä toivoa ja energiaa. Tietenkin.
Joukkue on lähestymässä tasoa, jolla voitetaan keväällä SM-kultaa.
