IRC-Galleria

Day 13 — Something you’d like to see in the next series

Mä menen ja käsitän tämän kohdan sillä tavalla, että mitä alkuperäisistä tarinoista haluaisin nähdä seuraavalla tuotantokaudella. Ja koskapa suosikkitarinani "Baskervillen koira" on jo tuotu nykyaikaan, päädyin seuraavaan pikku kohtaukseen:


Tämä on tarinasta "The Adventure of the Three Garridebs" (suomeksi muistaakseni "Kolme perinnönjakajaa"), ja haluan todella kipeästi nähdä jotakin tällaista.

Jokuhan voisi sanoa, että periaatteessa tämä on jo nähty, heittäytyihän Sherlock "kuolemaansakin" ihan vain siksi, että tiesi, että muussa tapauksessa Johnille, Lestradelle ja Mrs. Hudsonille käy huonosti. Mutta: me tiedetään se, John ei. Ja mä haluan nimenomaan, että John kuulee Sherlockin sanovan jotain tuollaista, että John kuulee Sherlockin myöntävän ääneen miten tärkeä John sille on.

Mutta lisäksi todettakoon, että haluan todella kovasti nähdä myös millä tavalla John reagoi kolmannella kaudella siihen, kun Sherlock palaa kuolleista. Alkuperäisessä tarinassa Watson pyörtyy kun hra Holmes yhtäkkiä kolmen vuoden "kuolleena" olon jälkeen palaa kuvioihin. Mutta jotenkin... mä en vaan voi kuvitella Martin Freemanin Watsonia tekemässä samaa. 8D

Eli... meikäläinen odottaa kunnon turpasaunaa ja ehkä sitten ~awkward manhug~ seuraa sen jälkeen, tai jotain. Joka tapauksessa en malta odottaa millä tavalla Sherlockin paluu käsitellään. :D

Day 08 — A Sherlock photo that makes you go :(

Okei, no ehkä toi :( -hymiö pitäisi korvata pikemminkin tällä hymiöllä: D; , mutta no joo... Ja kuvitellaan, että seuraava kuva ei ole liikkuvaa sorttia, mutta kun en onnistunut metsästämään ihan tavallista screencappia samasta kohtaa niin tällä mennään.



Joku voisi nyt kysyä, että mitä hiton surullista on siinä, että äijä istuu ja tuijottaa tyhjää tuolia. No, meikäläinen kertoo.

Mua ei niinkään "The Reichenbach Fall"-jaksossa surettanut Sherlockin feikkikuolema. Sen sijaan mua kyllä suretti aivan älyttömästi John, joka luuli, että Sherlock kuoli Moriartyn juonittelun tähden ja hän itse oli vielä paikalla, näki miten Sherlock hyppäsi, eikä pystynyt tekemään yhtään mitään pelastaakseen parhaan ystävänsä. Asiaa ei parantanut se, että Martin on näyttelijänä sitä tasoa, että sydän särkyy kun katsoo sitä. Itkin ihan rehellisesti sanoen joka kohdassa, jossa Johnia näytetään Sherlockin "kuoleman" jälkeen. Mutta tämä kohtaus jäi parhaiten mieleen. John istumassa yksin Baker Streetillä, ilman Sherlockia, tietämättä mitä tehdä nyt, kun koko elämä sellaisena kuin se on ollut viimeiset 18 kuukautta on pyyhkäisty pois.

Ohhoh, kuulostipa runolliselta. No, pointtini kuitenkin varmaan tuli selväksi.

Day 06 — Whatever tickles your fancy

Päätin, että tämän päivän kohdalla, kun kerran mulla on vapaat kädet valita ihan mitä ikinä lystään, menen Sherlock-aiheisilla TROLLITWEETEILLÄ ala Mark Gatiss. <3 (ja joo, no Moffat kanssa)

Behold.

OU JEEEE OU JEEEE!!!!!!!!!!! Kerrankin Suomi on kuta kuinkin ajoissa x) ja Yle on kerrankin ei pelkästään kiva vaan überkiva :DD kesällä ei tuukaan pelkästään tokaa tuottista vaan myös ekan kauden uusinnat!!!!! Kiinnostaa tietää jumahtaakohan TGG silloinkin :''D haha. Ja siis jos Yle ny pysyy tossa tiedossaan. Ja (luonnollisesti) Ruotsi on kuitenkin ainakin 3 kk meitä edellä, mutta se nyt on vähän voi voi xDD haha.

Ja joo siis mähän en ole nähnyt tietenkään ekaa kautta lukemattomia kertoja enkä tokan tuottiksen jaksoista ole ollenkaan tietonen mitä niissä tapahtuu....







Niin siis Sherlockista oli puhe x') ja jos Yle vielä sais hilattua DW'n ruutuun (geez, Tennant häippäs jo aikoja sitten sieltä ja Suomessa se vasta tuli *nolo*)

Day 01 — Your favourite episode

Jooh, tuota... Pelkän ekan tuottarin jälkeen mun vastaus olisi ollut ilman muuta "Study in Pink". Se jakso on mielestäni nerokas kaikella tapaa ja olen sen nähnyt varmaan noin kymmenen kertaa (eli siis noin 15 tuntia mun elämästä on mennyt yhteen jaksoon :'D) enkä ikinä kyllästy.
Mutta nyt netistä toisenkin tuotantokauden katsoneena kallistun sanomaan suosikikseni, ei ehkä kovinkaan yllättäen (koska alkuperäinen romaani on suosikkini Conan Doylelta), "The Hounds of Baskerville". Kaikki kuusi Sherlock-jaksoa on tietty loistavia ja niissä kaikissa on omat hyvät puolensa, mutta tämä jakso on mun mielestä onnistunut kaikin tavoin eikä mulla ole mitään huonoa sanottavaa siihen liittyen - paitsi nyt ehkä se, että se koira on niin tietokoneella tehdyn näköinen että YHYY, mutta muuten loistavassa jaksossa jätän mokoman pikkuseikan lähes huomiotta.

Siis... Ensinnäkin jakson mysteeri on upea, koska se tuntuu vähän yliluonnolliselta ja pelottavalta, ja meikäläinen tykkää kaikesta yliluonnollisesta hömpästä, deal with it. Toisekseen jee, Sherlock ja John matkustaa pikkukylään tutkimaan sen sijaan, että kaikki tapahtuisi kaupunkiympäristössä - juuri matkustelusta mä tykkään erityisen paljon alkuperäsissä Conan Doylen tarinoissakin. :D Kolmanneksi: Lestrade pöllähtää paikalle "lomailemaan" ja samalla tuo vahvistuksen siihen, että Mycroftilla on sormensa pelissä - poloinen Lestrade piti lähettää pikku vauveli-Sherlockin lapsenvahdiksi, aaaaw. <3 Eli siis rakkauteni sekä Lestradea että Mycroftia kohtaan kasvoi lisää, enkä uskonut sitä mahdolliseksi.

Lisäksi voisin luetella vielä kymmeniä muita pikkuseikkoja joihin kiinnitin huomioni jaksossa ja jotka oli musta ilahduttavia, mutta totean vaan, että se, miten läheiset ystävät Sherlockista ja Johnista on tullut, on liikuttavaa.


Ja jakson on käsikirjoittanut Mark Gatiss, joten kaikki kiitokseni ja rakkauteni menee tälle miehelle.

En kommentoi.

Vaikkakin kun kaikki muut delaa jo tänään mä saan oottaa huomiseen ennen kun kuolen.. Koska Reichenbach alkaa vasta yhelttoist (Suomen aikaa) ja kyseinen sarja kestää 1,5 h niin ainakaan ennen yhtä en ois nukkumassa, joka ei ole hyvä juttu kun huomenna ois niinku tyäpäivä... joten maanantaina.

DAMN MY LIFE !! Ja nyt tuli mieleen tässä näin, että entäpä jos Moffat ja Godtiss tekee "fiksusti" niin, että mukavasti oikeesti tappaa Sherlockin ja antaa oottaa sen KOLME VUOTTA ennen ko jatkavat O.o Voi tätä epätietoisuutta!!

Sherlockin 2. tuottarin merkeissä.


Joo, eka jakso ilmesty jo 1. päivä (siis Englannissa, Suomessa nähtäneen töllöstä joskus vuoden 2013 puolella [edit: ookoo, twitterin uusien tietojen mukaan näköjään 2012 kesällä, mutta SILTI siihen on liian kauan]), mutta meikäläinen vasta viime yönä, kun ei nukuttanut, jaksoi ladata kyseisen jakson ja katsoa sen netistä silmät verestäen.

Kannatti. <3

Hihittelin ja hykertelin ja päästin säälittäviä fanityttökiljahduksia, ja siinä jaksossa oli niiiiiin paljon kaikkea minkä tahtoisin jakaa kaikkien kanssa, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, miten upea sarja on kyseessä. ><

Ja kerronkin pätkiä sieltä ja täältä, joten spoilereita välttää haluavat, poistukoot nyt.

Ensinnäkin, vuoropuhelut oli aivan mahtavia monin paikoin. Kuten nyt tämä:

Sherlock: “Yes, punch me, in the face. Didn’t you hear me?”
John: “I always hear punch me in the face when you’re speaking, but it’s usually subtext.”

Tai sitten se, että jopa Irene shippaa Sherlockia ja Johnia:

Irene: “Does that make me special?”
John: “I don’t know, maybe.”
Irene: “Are you jealous?”
John: “We’re not a couple.”
Irene: “Yes, you are.”
John: ”For the record, if anyone out there still cares, I'm not actually gay.”
Irene: ”Well I am. Look at us both.”

Hahaaaaaaaaaaaaa kyllä.
Jos lesbo dominatrix voi rakastua mieheen, niin miksei sitten hetero armeijatohtorikin...? ;D

Plus kaikki muut upeat kohdat mitä kyseisessä jaksossa oli. Kuten joulun vietto Baker Streetillä ja se seikka, että Lestradekin oli siellä (joulu on perhejuhla, mutta tämä se hengailee "sosiopaatin" kämpillä mieluummin, outoa siitä huolimatta, että onkin riitaa muijan kanssa o_O), ja se miten Sherlock soittaa viululla joululauluja ja kaikki nggggh. >> <<

Ja se miten KUKAAN EI SATUTA MRS HUDSONIA tai lentää alas toisen kerroksen ikkunasta. <3

Ja se miten Lestrade, tunnollinen poliisi, kysyy pokkana tämän tapahtuman jälkimainingeissa: "Exactly how many times did he fall out the window?" 8D

Ja se miten oblivious Sherlock on, mitä tulee flirttailuun. Sille voi ehdotella mitä vaan ja ei mene perille. Lähestulkoon tähän malliin:

ja paras:
Ja joku joka ei jostain syystä tajua viimeistä, katsokoon tämän pätkän:

XDDD

Ainut mitä mulla oikeastaan on huonoa sanottavaa, liittyy Mycroftiin ja sen vittuiluun Sherlockille. Joo joo, Sherlock on neitsyt. So what?! Tukehdu sateenvarjoosi, paskiainen. Osakkeesi laskivat ja pysyvästi. D:<

Nyt pitäs varmaan seuraavaks ottaa työn alle seuraava jakso.

Ja odottaa itku kurkussa tuottarin kolmatta ja viimeistä. T^T


Siinä kaikki tältä erää.

Pakollista quotelemista tässä nyt hiukan 8DD


Girl: They wouldn't let us see Granddad when he was dead. Is that cos he'd gone to heaven?
Sherlock: People don't really go to heaven when they die. They're taking to a special room and burned.




***



Adler: Somebody loves you.

John:

Adler: Well, if I had to punch that face I would avoid your nose and teeth too.

John:



Benny = Uusi Star Trek Villain (!!!!!!SUCH FUN!!!!!!!!)




Pakollinen loppulainaus: "Tell us about Rupert Graves." Anyone? Anyone?