IRC-Galleria

Day 22 — A website that’s Sherlock related


No mitenkä olisi tämä:

http://www.sherlockology.com/

Kyseessä on Sherlockin epävirallinen fanisivu, ja se tarjoaa oikeastaan melkein kaikkea sarjaan liittyvää. Kuvaukset sarjan hahmoista ja näyttelijöistä niiden hahmojen takana on mun mielestäni ehkä parasta antia, mutta toisaalta sivulta löytyy myös paljon linkkejä muille Sherlock-aiheisille sivuille sekä mm. kaikennäköistä oheissälää, kuten tietokoneen näytölle taustakuvia jne.

Ooh ja huomasin itse asiassa vasta nyt, että löytyyhän sivulta myös osoitteet, joihin voi lähettää sarjan näyttelijöille/tekijöille fanipostia, tuolta FAQ:n alta. Hitto, miten en ollut nähnyt tuota osiota ennen? :D

Vaikka ei silti että lähettäisin. Tunnetustihan olen lähettänyt fanipostia yhtään kenellekään tasan kerran ja siitäkin on n. 10 vuotta - ja se faniposti oli varsin ala-arvoista. XD Eli ehkä en kokeile sitä enää toiste, siitä huolimatta että jos jotkut herrat mulle vastaamaan sattuisivatkin niin kehyksiin pistäisin nimmarit takuuvarmasti ja säilyttäisin niitä kalleimpina aarteinani.

Mutta eh. XP

Oon tässä jo tovin miettiny...

Kai joku muukin ku minä tajus Moriartyn henkilöllisyyden ennen ku sen pärstä näytettiin ja asia varmistettiin? o____O

Alan huolestua tässä nimittäi entistä enempi.

No really, tell me I'm not alone!

Day 20 — Favourite canon reference/in joke

Aaaargh, mitä tähänkin nyt sanois...? o_O

Voisin laiskuuksissani sanoa vaikka ihan vaan koko "Hounds of the Baskerville"-jakson, kerta se alkuperänen tarinahan on mun suosikkini canonissa ja mun mielestä se oli hienosti siirretty nykyaikaan.

Mutta toisaalta sitten ajattelin, että voinhan mä käsittää tän niinkin, että mistä sellaisesta tykkään kyseisessä sarjassa mistä en ole niin kauheasti välittänyt canonissa? Eli minkä sarjan tekijät on onnistunut tuomaan nykyaikaan niin, että meikäläinen tykkää, vaikka kirjoja/novelleja lukiessa tuntemus on yleensä ollut vain ärtymys.

Eli henkilöllä mennään. :P


Jos joku ei tykkää Lestradesta tässä sarjassa, niin mä en voi kuin ihmetellä missä on vika. Tosin joku "canon-puristi" saattaisi sanoa, että BBC:n Lestrade ei ole tarpeeksi samankaltainen kuin canonissa ja että canonin mukaanhan sen pitäiskin olla kaikkea muuta kuin mitä se on tässä nykyaikaan tuodussa versiossa.... Että eihän Lestraden canonin mukaan ole tarkoitus olla pidettävä hahmo.

Mutta siitä huolimatta mä pysyn kannassani.

Tosin reiluuden nimissä ehkä mun pitänee mainita myös se, että kun sivuhenkilöistä puhutaan, myös Mycroftin kohdalla on onnistuttu ihan helkkarin hyvin, ja siksipä Gatiss edustaa mulle ainoaa oikeaa Mycroftia.

Yleensähän mulla voi olla vaikeuksia pitää monista sivuhenkilöistä, mutta niin ei ole BBC:n Sherlockin kohdalla. <3

Day 19 — Character that is most like you

Hmm. No melkeinpä kaikista sarjan hahmoista löydän ainakin jotain yhtäläisyyksiä oman itseni kanssa....

Esim. Sherlockin tavoin en välitä muista ihmisistä enkä niiden ajatuksista ihan kauheasti - mulla on muutama todellinen ystävä joiden kanssa tykkään jutustella ja viettää aikaani enkä tunne tarvetta laajentaa ystäväpiiriäni sen enempää, ympäröikööt ne itsensä kymmenillä kavereilla jotka moisesta tykkää. Parisuhteista voisin myös sanoa Sherlockin tapaan: "Not really my area."

Johnin tavoin olen (toivoakseni) luottamuksen arvoinen ja lojaali. Ystävät on ystäviä vaikka mikä olisi. Piste. Valitettavasti, toisin kuin Johnista, musta taasen ei löydy minkäänlaista suurta rohkeutta, niin että yhtäläisyyteni Johniin olivatkin sitten siinä.

Mycroft taas on isoveli siinä missä meikäläinen on isosisko, ja voin sanoa, että joskus on vähän ylisuojeleva ja vainoharhainen olo ja tekee mieli sekaantua asioihin, jotka ei mulle kuulu. Jos mulla olisi vaikutusvaltaa, kukaties menisinkin ja kidnappaisin meidän Ellun poikaystäväehdokkaita mustiin autoihin joissa on pimennetyt ikkunalasit ja pelottelisin niitä. XD

Mutta.... Mä nyt kuitenkin luulen, että lopullinen vastaukseni on Mrs. Hudson.


Ihan vain siksi, että osaisin kuvitella itseni aivan täydellisesti poikien homoemona vuokraemäntänä, katsomassa töllöä päivät pitkät ja keittelemässä teetä/kahvia ja käyväni siistimässä poikien kämppää tai tuomassa niille ruokaa, jotta voisin sillä verukkeella päästä vähän viattomasti kurkistelemaan mitä ne siellä kämpässään oikein kahden kesken puuhaa.

Mun suustani voisi myös aivan hyvin kuulua seuraava Mrs. Hudsonin kuuluisa lause: "There's another bedroom upstairs if you'll be needing two bedrooms..." ja silmänisku päälle. ;D

Minulla on monta suosikkietsivää. Rakkain niistä on minulle ollut aina Hercule Poirot, tuo suloinen belgialainen herrasmies. Moni muu niin kirjallisuuden kuin televisionkin etsivä on miellyttänyt minua vuosien varrella Komisario Palmusta aina Fitzin kautta Basil Hiireen. Silti Sherlock Holmes on jostain syystä jäänyt vähälle huomiolle. Pitkällisestä tahattomasta vastustuksesta huolimatta olen viime aikoina alkanut tutustua tähän Sir Arthur Conan Doylen luomaan hahmoon sen eri inkarnaatioissa, ja niistä suosikikseni nousi 2010-luvun versio Sherlock (suom. Uusi Sherlock).

Hellanlettas, että tämä se on hieno!

Sarjaa on tehty tällä hetkellä kaksi kautta, ja ne koostuvat kolmesta 90-minuuttisesta jaksosta. Tutustuin tähän sarjaan huonoissa merkeissä. Katsoin väsyneenä ensimmäisen kauden keskimmäistä jaksoa, ja koin sen tylsäksi päivitysyritelmäksi. Tuo kokemus myrkytti sarjan minulle kovin pitkäksi aikaa, kunnes eräs toveri mainitsi sarjasta tämän vuoden alussa. Koska suositus tuli Battlestar Galactican ja Tim Minchinin minulle esitelleeltä taholta, koin voivani antaa Sherlockille vielä uuden mahdollisuuden.

Sarjan pilottijakson jälkeen olin positiivisesti yllättynyt. Eihän tämä sarja olekaan tylsä! Tämähän on oikeastaan aikas hyvä. Eipäs, vaan loistava! Aloin hypettämään sarjan hienoutta jo ensimmäisistä minuuteista lähtien. Aiemmalla tutustumiskerrallani menettämäni hahmojen verraton esittely toi todella paljon lisäpisteitä sarjalle. Sherlockia esittävä Benedict Cumberbatch on kerrassaan mainio roolissaan, ja The Officesta tuttu Martin Freeman on tähän mennessä minulle mieluisin Watson.

Sarjan luojat Steven Moffat ja sarjassa Mycroftia esittävä Mark Gatiss ovat onnistuneet täydellisesti päivittäessään Sherlock Holmesin 2010-luvulle. Sherlockin kaltainen, sosiaalisesti rajoittunut etsivänero ei sovi nykymaailmaan yhtä hyvin kuin menneisyyteen, ja tämä asetelma on kirjoitettu hyvin tyylikkäästi. Muut poliisit ovat kateellisia hänelle ammattitaitonsa vuoksi, ja häntä pidetään friikkinä alan piireissä. Silti tiukan paikan tullen Scotland Yardin Lestrade (Rupert Graves) pyytää häntä apuun.

Myös Watsonin hahmon sotavamma Afganistanissa on saatu hienosti mukaan. Sherlockin ja Watsonin suhde on alusta asti toisiaan täydentävä: 1) Molemmat ovat teknisesti huonoja kämppiksiä, mutta sopivat toisilleen. 2) Aina, kun Sherlock tekee hämmästyttävän havainnon, Watson kehuu häntä. Sherlock myhäilee tyytyväisenä. 3) Watson saa etsivähommista jännitystä, jota kaipaa entisenä sotilaana.

Sherlockin ihmissuhdetaidot ovat pitäneet hänet suhteellisen tuntemattoman outolinnun asemassa, mutta Watsonin mukaan tultua hän vaikuttaa pikku hiljaa avautuvan maailmalle. Sherlockin lämpimän puolen saa esiin sarjassa lähinnä Rouva Hudson (Una Stubbs), heidän Baker Streetin asuntonsa vuokraemäntä. Myös alkuperäisten kirjojen Watsonin muistelmat ovat nyt muuntuneet blogikirjoitukseksi, ja näin myös Sherlockin maine alkaa kasvaa kansan silmissä.

Tämä suosio herättää myös hillittömän yliampuvasti Andrew Scottin esittämän Moriartyn huomion. Sherlockin suurimmaksi faniksi itseään nimittävän Moriartyn suunnitelmien monimutkaisuus ja täydellisyys tuo mieleen ajoittain The Dark Knightin Jokerin, jonka vastaavat suunnitelmat hipovat realistisuuden rajoja. Silti, kaikki jaksot, joissa Moriarty on, ovat sarjan parhaimmistoa.

Sarjan tähän mennessä ilmestyneistä kuudesta jaksosta löytyy kuitenkin korjattavaa. Molempien kausien toiset jaksot ovat valitettava notkahdus laadussa, ja koko sarjan pohja on ehdottomasti sen toinen jakso. Tälläkin katsontakerralla se oli yhä tylsä, eikä se tuonut mielestäni tarinaan tai hahmoihin mitään mullistavaa. Tietenkin kausien ensimmäiset jaksot ovat loistavia, koska niillä on tarkoitus koukuttaa katsoja kauden loppuun asti. Kausien viimeiset jaksot puolestaan pitävät huolen siitä, että katsoja katsoo myös seuraavan kauden ensimmäisen jakson. Kolmen jakson kausissa tämä todella vaikuttaa kausien 2. jaksoihin merkittävästi. Jäljelle jäävät neljä loistavaa jaksoa ovatkin sitten parasta televisioviihdettä, mitä olen kokenut pitkään aikaan.

Lue lisää juttujani

Day 16 — A moment that made you squeal

Olen lykännyt tähän vastaamista niin pitkään kuin olen kehdannut, koska suoraan sanottuna mulla ei ole vieläkään varmuutta tästä. Miksikö? Noh, siksi, että vaikka Sherlock on tällä hetkellä ainoastaan kuuden jakson mittainen sarja, squeal-hetkiä on ollut jo niiden aikana ihan liikaa jotta tietäisin, mikä niistä on suosikkini. :/

Mutta koska olen tainnut enemmän mainostaa nimenomaan kakkostuottaria vastauksissani tähän asti, päätin nyt valita jotain ekasta tuottarista, ja näinollen vastaukseni on: The Great Game-jakso ja kuuluisa "Pool Scene".


Oikeastaan kaikki, mitä tässä jaksossa tapahtuu sen jälkeen kun Sherlock saapuu uima-altaalle muistitikkuineen katsomaan Moriartya, on täydellisen "squeal-worthy", ainakin mun mielestäni.

Se kun John ilmestyy ja hetken aikaa Sherlockista näkee, että se pelkää Johnin olevan Moriarty.

Se kun Sherlock tajuaa, että Johniin on kytketty pommi ja tarkka-ampujat tähtää sitä aseilla ja Sherlockin suojelunvaisto herää.

Se kun Moriarty viimeinkin paljastetaan ja tajuan, että se onkin "Jim from IT". 8'D

Se kun John yrittää urheasti pelastaa Sherlockin ja räjäyttää itsensä ja Moriartyn taivaan tuuliin.

Se kun Moriarty sanoo Sherlockille polttavansa Sherlockin sydämen rinnasta - ja kun Sherlock tajuaa Moriartyn tarkoittavan sillä sitä, että se aikoo tappaa Johnin.

Se kun John repii pommin Johnin ympäriltä _hyvin mielenkiintoisessa kuvakulmassa_ ja on sen jälkeen niin hermoraunio että RAAPII NISKAANSA LADATULLA ASEELLA SORMI LIIPAISIMELLA IDIOOTTI ARGH!!!1

Se kun John vitsailee siitä miten ihmiset puhuisivat jos tietäisivät Sherlockin repineen vaatteet hänen päältään. Koska ei se mitään että molemmat on juuri meinanneet heittää henkensä, luottakaa Johniin vaan jos kaipaatte kevennystä tunnelmaan. <3

Se, kun Moriarty päättääkin muuttaa mielensä ja sittenkin listiä Sherlockin tässä ja nyt.

Ja viimeiseksi tietenkin se, että koko tuotantokausi loppuu törkeimpään cliffhangeriin mitä olen koskaan nähnyt! D:

Tässäpä vähän siis makua siitä, kuinka paljon tämä sarja saa mut kiljahtelemaan ja vingahtelemaan ja päästämään muita nolostuttavia ääniä sitä katsoessa. Tämä kaikki nimittäin tapahtuu about viimeisen 10-15 minuutin aikana kyseistä jaksoa. :3

Day 14 — Favourite Sherlock Livejournal

Tähän on mun vähän vaikea sanoa vaan yhtä ainutta, koska seurailen useampaa eri tyylistä BBC:n Sherlockiin liittyvää journalia/yhteisöä siellä ja kaikki on omalla tavallaan hyviä, riippuen ihan mitä milloinkin etsin.

Mutta mennään nyt ensinnäkin fanfic-teemalla, koska fanficit nyt kuitenkin on jotakuinkin mun elämä, ja sanotaan vaikka seuraava:

Tämä yhteisö on siis yllättäen tarkoitettu Sherlock-aiheisen sälän etsimiseen, mutta eniten siellä ihmiset näyttää etsivän juuri fanficcejä. Olen itsekin löytänyt tätä kautta uudestaan muutamia mestariteoksia, jotka olin aiemmin unohtanut itse merkitä kirjanmerkkeihini.


Day 15 — Favourite Sherlock fic

Tämäkin on tosi vaikea ja mulla on monia suosikkeja, mutta.... Meikäläinen tykkää varmaan kuitenkin eniten ficeistä, jotka menee kategoriaan asexual!Sherlock, eikä mulla ole tähän muuta syytä kuin se, että canonisesti Sherlock tulee olemaan mulle aina aseksuaali. Tämä ei silti missään nimessä sulje pois sitä, etteikö se ja John voisi elää parisuhteessa, ja ilokseni olen löytänyt jonkun verran ihan loistavia tällaisia ficcejä.

Mutta varoituksen sana: se fic jonka pian linkitän, vaikka onkin asexual!Sherlock/John, on sitten NC-17, K18, ei lapsille soveltuva ensinkään, joten jokainen klikkailkoon ihan omalla vastuullaan.