Tauon jälkeen oli virkistävää katsella uudelleen Dredd. Harmaata betonibunkkeria, yrmeitä tuomareja ja yltiöväkivaltaista veripalttua tyylikkäästi hidastettuna. Kaikkea mitä 80- ja 90-luvun toimintatähtösten kultakaudella nuoruutensa viettänyt elokuvanatustelija kaipaa.
Ainoa fiba oli tällä kertaa ensimmäinen katselukerta suomenkielisen tekstityksen kanssa. Elokuva kun ei teattereissa saanut tekstitystä lainkaan, kun huonon menestyksen pelottamat maahantuojat kuvittelivat suomalaisen elokuvakansan olevan yhtä sivistymätöntä kuin ameriikkojen elokuvissa kävijät. Ensi-ilta tapahtui jenkeissä suurten nimien varjossa pienemmissä saleissa. Sankari on lähestulkoon unohdetulla aikakaudella toteutetusta sarjakuvasta peräisin. Menestys kaltattiin ennen kuin sille edes annettiin mahdollisuus.
Nyt kuitenkin bluray-levitykseen on saatu suomessakin tekstitykset ja huomaan näiden suomennosten olleen kesätyöläisen ensimmäinen projekti. Vaikka tekstitykset eivät hirveän iteratiivinen prosessi olekaan, kuitenkin teatterilevityksistä yleisesti karsitaan suurimmat virheet pois levypainatuksiin mennessä.
Ei tällä levyllä. Suoraan kiekolle tullessaan tekstit olivat niin kauheaa luettavaa, että ne jätti ihan mielellään huomiotta elokuvan aikana. Varsinkin kun sen oli jo teattereissakin nähnyt kolmesti ennen tätä.
Ehkä täytyy katsella Syltyn vanhempi camp-klassikko Judge Dredd huomenna tähän päälle, lievittämään tuskaa.