IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
19.6.2011
Tilastot
Käyntejä: 1 664
Koko
3 jäsentä
Tyttöjä: 1 (34 %)
Poikia: 2 (66 %)
Keski-ikä
24,9 vuotta
Otos: 2 jäsentä
Poikien keski-ikä: 24,9 vuotta
Ylläpitäjä
Janmeeba

Jäsenet (3)

Juho_87hevoshullu2Janmeeba
« Uudemmat - Vanhemmat »
Siis tohon:

Jos et tunne, tutustu.

Moni ihminen etenkin IRL missaa hauskan tyypin, kun ei tiedä, kuinka paljon tykkään (pitkistä[kin]) keskusteluista. :3

Keskusteleminen erilaisista asioista on musta kivaa ja myöskin uusiin ihmisiin(ja tietenkin myös ennestään tuttuihin ihmisiin) (tarkemmin) tutustuminen on kivaa.

Mä vaan en oikein voi mennä puhumaan uusille ihmisille(ja tiettyyn tuttuus/tekemisissäolorajaan asti niillekään, jotka jo tunnen tai tiedän vähänkään henkilökohtaisesti), koska mun on aika vaikea lähestyä ihmisiä fyysisesti puhuakseni niille(on jotenkin vaan vaikeaa kävellä jonkun ihmisen lähelle, en tiedä miksi se pelottaa, ei se ainakaan ihmisen syytä ole?) ja jotta mä voisin puhua jollekulle ja lähestyä sitä puhumista varten, mulla pitää olla joku hyvä puheenaihe. Miksi menisin puhumaan jollekin jos ei ole oikeasti mitään sanottavaa? :3

Tykkään kyllä myös kuunnella muita ihmisiä(itseasiassa suurin osa, mitä suurimmasta osasta ihmisiä tiedän, taitaa olla kuultua heidän tai jonkun muun suusta vain siksi, että olen ollut/sattunut olemaan puhujan lähettyvillä, harvemmin tulen itse kysyneeksi ihmisiltä heistä itsestään asioita) ja tuleekin oltua enemmän hiljaa ja kuunneltua heitä.

Kuitenkin, ihmisten kannattaisi tutustua muhun, ehkä ainakin aluksi varoen(tai ainakin mä itse saatan aloittaa tutustumisprosessin varoen :D). Mä oon omasta mielestä hyvä saamaan ihmisiä nauramaan sekä IRL että netissä, tai ainakin niitä ihmisiä, joita tunnen vähän paremmin ja joista tiedän, millä asioilla on turvallista vitsailla(en halua loukata muita ihmisiä), tosin tuolla mun lukiossa en ole ihan täysin varma, kuinka helposti saan ihmisiä nauramaan, kun ei vielä pysty yrittämään saada ihmisiä nauramaan niin... vapautuneesti. :/

Moni ihminen on myös ihmetellyt, miten mä voin tietää/muistaa niin paljon erilaisia asioita(yleisiä ja erikoisiakin). Mulla on tosiaan päässä "tallennettuna" aika paljon kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää tietoa. :D Tuo tietovaranto yhdistettynä mun erittäin randomiin alitajuntaan saa aikaan paljon kaikenlaisia erikoisia assosiaatioita(=mielleyhtymiä, tarkoittaa esim. sitä, että jos vaikka lapsena kosket lieden kuumaan levyyn ja saat palovamman, saatat assosioida lieden kokemaasi ikävään tunteeseen ja myöhemmin huonolla onnella et uskalla käyttää liettä kyseisen assosiaation takia, Toisaalta assosiaatiot voi olla hyviäkin niin kuin itse olen assosioinut muutamia biisejä alitajuisesti tokaan ihastukseen ja lopputuloksena joka kerta, kun kuulen jonkun niistä biiseistä, tulee todella hyvä olo jne :3) ja joskus niistä tulee ihan hulluja ja ne voi laukaista randomeja ajatusketjuja, jotka sitten saattaa päättyä jonkun jutun muistamiseen tai keksimiseen.
Mä kävin äsken Siwassa ostamassa ruokaa ja juotavaa itselleni. Kun mä olin tullut ulos sieltä kaupasta ja olin laittamassa kuulokkeita korville/kaivamassa Walkmania pois taskusta, huomasin, että pari nättiä(sillä oletuksella, että joku heitä kuvaileva adjektiivi pitää pistää mukaan) teinityttöä oli tulossa ja ne meni sinne Siwaan. Mulla kesti hetki saada kuulokkeet korville ja musiikki soimaan ja kun lähdin jatkamaan matkaani, huomasin sivusilmällä niiden tyttöjen tulevan ulos sen Siwan ovesta. Läheistä risteystä lähestyessäni huomasin, että ne oli sitten näköjään ylittämässä samaa katua samoista turvaviivoista(en ole varma, muistanko nyt tota sanaa oikein vai oliko toi väärä sana). Risteyksessä paloi jo vihreät valot meille jalankulkijoille, mutta mä lisäsin kävelyvauhtia ja kiiruhdin liikennevalotolpalle painamaan varmuuden vuoksi sitä nappia siltä varalta, että jos se pidentäisi sitä valojen vihreänäoloaikaa(en tiedä, toimiiko se järjestelmä niin, mutta mulla on toisinaan tapana tehdä silleen varmuuden vuoksi ja lisäksi mä en tykkää jäädä risteyksessä kahden autoväylän väliin sinne välitasanteelle odottamaan seuraavaa vihreätä valoa) ja sitten mä lähdin nopealla vauhdilla kävelemään niiden autoteiden yli(tietenkin katsoin samalla vasemmalle ja oikealle varmistaakseni, että autoja ei tule, niin kuin aina teen) onnistuin ylittämään tiet ennen valojen vaihtumista.

Mutta syy miksi mä tän hetken kirjoitin ja kerroin teille on se, että(enkä mä todellakaan haluaisi joutua tätä sanomaan, mutta sanon kuitenkin) kun mä kävelin siinä niiden tyttöjen vierellä sillä suojatiellä, mua oikeastaan taisi ihan kunnolla ahdistaa se tilanne ja mulla oli myös jonkinlaista paniikkia siinä. :SSS Kunpa vaan mullakin olisi vähintään ne normaalit sosiaaliset taidot ja kunpa vaan mäkin olisin yhtä sosiaalinen kuin "normaalit" ihmiset. :'S Toisinaan muutenkin tuntuu, että... no, tää on pakko kirjoittaa englanniksi, koska musta tuntuu, että englanninkielinen ilmaisu kuvaa paremmin sitä tunnetta: Sometimes i really do feel that i'm literally "uncompatible" with other people. :s Onneksi mulla on sentään kavereita, joille mä pystyn puhumaan netissä ja mä oon huomannut, että jos olen tarpeeksi keskustellut jonkun henkilön kanssa netissä, niin mä pystyn ja uskallan silloin puhua sellaisen henkilön kanssa oikeassakin elämässä paljon helpommin. :3 Mutta silti mä tarvitsen vielä hirveän paljon harjoitusta ja kokemusta ihmisille(ja toisinaan myös kavereille) puhumisesta ja tää ei ole mulle yhtään helppoa tai helppo tilanne. D: Sen takia mulle olisi vaan hyödyksi, jos voisin viettää aikaa kavereiden kanssa netissä ja keskustella niiden kanssa ja siksi se myös vie paljon aikaa, enkä mä voi lopettaa esim. koneella tai kännykällä oloa tosta noin vain. Isi ja äiti(tai ainakaan ja etenkään äiti) ei vaan tunnut tajuavan sitä.

Heh, siinä missä normaalisti ihmiset oppii sosiaalisiksi jo pieninä lapsina jo alle kouluikäisinä(vai olenko ymmärtänyt väärin?), mun sosiaalisuus heräsi rehellisesti sanottuna(ja mun oman käsityksen ja mun tuntemusten perusteella) vasta siellä mun riparilla. :D Ja vasta nyt lukion aloittamisen jälkeen mä olen yrittänyt parhaani mukaan(mutta omien rajojeni sisällä, koska jos mut pakotettaisiin tekemään jotain joka vaatii enemmän henkisiä voimavaroja ja sosiaalisuutta, se ei onnistuisi ja se saattaisi jopa olla haitaksi mulle. Mä mieluummin opettelen sosiaalisemmaksi rauhallisesti/hitaasti ja omassa tahdissa ja omilla ehdoillani, koska se toimii paremmin kuin se, että joku pakottaisi. Ja näin on myös mukavempaa.) oppia sosiaalisemmaksi, vaihtelevalla menestyksellä.

Mä osaan kyllä puhua ja pälpättää paljon (kerralla), mutta toisinaan tulee semmoinen tunne, että mä en osaa puhua ihmisille (suoraan) varsinaisissa (kahdenkeskisissä) keskusteluissa. :/ Välillä sitä jo pelkää, että toinen osapuoli on jo tylsistynyt(mikä varmaankin voikin olla totta, lol). Mutta ei onneksi kaikkien ihmisten kohdalla ole noin. On niitä sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa mä voin onneksi keskustella helposti, kauan, paljon ja monipuolisesti ja vieläpä ilman, että mulle tulee tunne, että toista kyllästyttää. :333

PS. Kymmensormijärjestelmä on kiva. Mä pystyn nykyään kirjoittamaan ja näpyttelemään jo todella nopeasti(omasta mielestäni)! ^^ Ja syy, miksi mun kirjoitelmat venyy tällaisiksi "jättiteksteiksi", on se, että mä kirjoitan aika pitkälti tajunnanvirtana(vai oliko se oikea sana nyt ajatusvirta, niillä taisi olla eri merkityksetkin) ja aika suoraan mun päästä, kun se käy multa paljon luontevammin. :3

PPS. Kirjoitin kaiken yllä olevan FB:ssä, mutta ajattelin laittaa tämän loppujen lopuksi kuitenkin tänne, koska kaikki kaverini eivät ole FB:ssä ja tiedän, että mulla on myös FB:n ulkopuolella kavereita, jotka jaksaa ja kai myöskin haluaa lukea näinkin isoja kirjoituksia multa. :D :3
« Uudemmat - Vanhemmat »