IRC-Galleria

Kilpaurheilu on "terveydellä leikkimistä": Se on tasapainoilua terveyttä edistävän ja sitä romuttavan toiminnan välillä. Pääsääntöisesti kilpaurheilu edistää terveyttä suorituskyvyn kasvaessa säännöllisen ja ohjelmoidun harjoittelun sekä terveiden elämäntapojen (ravitsemus, lepo, lihashuolto) ansiosta. Kilpaurheilun terveellisyyttä varjostavat kuitenkin loukkaantumiset, rasitusvammat, ylikunto-oireet sekä ikävinä lieveilmiöinä myös doping-aineet. Kun tavoitteena on suorituskykyn ja tuloksen maksimointi, saattaa myös tasapainoisuus ja terveellisyys harjoittelussa kärsiä.

Etenkin lasten ja nuorten kilpailu- ja seuratoiminnassa tulisi muistaa, että vain harvasta urheilijanalusta kasvaa tulevaisuuden Saku Koivuja, Jari Litmasia, Jarkko Niemisiä tai Hanna-Maria Seppälöitä. Sen sijaan hyvällä ja innostavalla valmennuksella jokaisesta lapsesta voi kasvaa liikuntamyönteinen ja terveyttään vaaliva kansalainen. Siksi junioriurheilussa tulisikin panostaa lasten ja nuorten valistamiseen sekä opettamiseen. Päätavoitteena tulisi olla urheilullisten elämäntapojen omaksuminen osaksi luonnollista elämää myös urheilu-uran loputtua. Urheilulliset elämäntavat omaksuttuaan lapsi tai nuori edistää terveyttään ja harjoitettavuuttaan paremmin myös omalla ajallaan, jolloin todennäköisyys parempiin saavutuksiinkin on suurempi.

Kilpaurheilun tunnuspiirteitä:
•Tulostason maksimointi
•Valmennuksellisuus ja ohjelmointi
•Lajipainotteisuus
•Ongelmana usein lyhytnäköisyys ja yksipuolisuus ◦Tavoitellaan tuloksia rakentavan harjoittelun ja pitkäjänteisyyden kustannuksella

•Haasteena harjoittelun, levon ja palautumisen suhteuttaminen toisiinsa tuloksekkaimmalla tavalla!