It's nice to know that you were there Thanks for acting like you cared And making me feel like I was the only one It's nice to know we had it all Thanks for watching as I fall And letting me know we were done
Oli melko vittumainen olo tossa tiistaina, alilämpöö ja kurkku vähä sahaisena. Mutsi diagnosoi minut hyvinkin nopeasti jonkinlaiseen bakteeritulehduksen uhriksi ja hautasi minut nopeassa tahdissa peittojen ja kuumavesipullojen keskelle. Mutta, kapinallinen teinipaska kun olen, KAIVOIN TIENI SIELTÄ YLÖS YLÖS JA MATKAAN!
Tunsin miten nyrkkini kaivautui kangasmerestä sängylläni. Se tunsi raitista ilmaa. Oli kuin olisin kaivanut itseäni ruumisarkusta kaksi metriä maan alta. Jokaisen peiton j'lkeen tunsin itseni viileämmäksi, hikiset kainaloni vähemmän tulisiksi. Lopulta työnsin viimeisen 337:stä peitosta sivuun ja henkäisin. näin pimeän ja tunkkaisen huoneeni ja hengitin keuhkoni täyteen hietöntä ilmaa. Sitten muistin miten paljon henki hais valkkarille ja raa'alle sipulille. Aloin hengittää nenän kautta.
Sitte menin uskonnon kokeeseen ja kusin sen enempi tai vähempi totaalisesti. Kauluspaidassa ja vaimarissa kävelin sinne swag päällä ja juoksin junaan, kestin pienen ripottelun ja viileän syysilman. Tultuani kotiin lämpö taas tippui 34:ään, mutten välittänyt sillä PORANI ON SE PORA, JOKA LÄVISTÄÄ TAIVAAT!!!
Ja näin, sain kolmekymmentä tuhatta tasoa lisää voimatasooni, koska minussa kulkee fiktiivinen saiyalaisen veri, ja jokaisen luontoa vastaan käydyn taiston jälkeen kasvan vahvemmaksi (joskin myös hieman tyhmemmäksi) ihmiseksi.
Oon taas ihan sekaisin :S tiiä mitä pitäs tehdä.
_____
Liian useesti käy niin mutta miksi
Ja vaikka säännöt on tehty rikottaviksi
Mä kadun mun tekoja
Mä pyydän anteeks arvista
Mut muista: Mikä ei tapa se vaan vahvistaa.
Mä tiedän että suhun sattuu,
mut siihen kipuun kyllä tottuu,
tuntuu mahdottomalta edes miettiä tulevaa,
ku kaikki muistotki on vielä kuin unelmaa,
sun tukena lupasin olla,
ja sen myös teen,
sä oot mulle liian rakas että joku sua näin satuttais,
mut muista mä ymmärrän sua vaik joku rintaan puukottais,
Pilvet peittää taivaan kun
kuljen vanhaan kahvilaan
ensimmäistä kertaa
oon täällä ilman sinua
kertosäe:
Mustaa kahvia
ja murskattuja haaveita
niin täydellisen turhalta
tää kaikki tuntuu ilman rakkautta
tammenlehdet leijailee
pitkin tyhjää katua
näinkö tää nyt loppuu
mä en tahtois antautua
kertosäe
Ja sä sanoit ettei meillä ole aikaa tuhlata
mihin sulla oli kiire, sä et ehtinyt kertoa
ja sä sanoit että aurinko on tehty tulesta
nyt talven tullessa se on niin kaukana