IRC-Galleria

Lusikka on ammatti, esine, väline, sekä tunteet omistava muovikappale. SEKÄ elämäntapa.

<möTtis> Niinpä! Keksippä ykski tilanne misä lusikka ei ols tehny asiaa helpommaks? Aika vaikee eikö?

Tätä unohtamatta :
<möTtis> Lusikka käy myös vaihtoehtoisena palvonnan kohteena!!!

Olen suomentanut vapaasti jaettavan amerikkalaisen independent-dokumentin Kymatica. Dokumentti käsittelee teoriaa ihmiskunnasta, planeetasta ja universumista yhtenäisenä organismina. Dokumentti pohtii sitä, miten teoria liittyy yhteiskunnan nykyiseen tilanteeseen, ihmisten kieleen, lakiin ja myytteihin. Elokuva on jakautunut viiteen eri osaan, joista jokainen käsittelee eri asiaa. Punaisena lankana läpi elokuvan on Carl Jungin teoria ihmiskunnan kollektiivisesta alitajunnasta sekä Sigmund Freudin esittämä ihmisen persoonan jako alitajuntaan ja egoon. Elokuva voitti vuonna 2009 New Yorkin kansainvälisellä independent-elokuvien festivaalilla parhaan tieteellisen elokuvan tittelin.

Elokuvassa esitetään jonkin verran virheellistä tietoa faktana, minkä lisäksi elokuvan retoriikassa on puutteita. En aio alkaa tehdä mitään debunkkauskirjoitusta elokuvasta, koska luotan ihmisten järkeen, mutta annan molemmista väitteistäni yhden esimerkin. Ensinnäkin elokuvassa puhutaan komeetasta, jota vanhat sivilisaatiot kutsuivat nimellä "glincening one". En löytänyt tällaiselle nimitykselle minkäänlaista lähdettä, vaikka pengoin sekä Internetiä että kirjastoa. Täysi lähteiden puute tässä asiassa saa minut epäilemään, että asia ei ehkä tainnutkaan olla ihan näin.

Toiseksi elokuvan amerikkalaista common law -järjestelmää ja merenkulkulakia käsittelevässä osiossa puhutaan siitä, miten kieltä manipuloimalla voidaan syöttää ihmisille pajunköyttä. No, elokuvantekijä itse syyllistyy tähän samaan puhumalla termistä "sertifikaatti" sen eri merkityksissä ja määrittelemällä termin kuitenkin pelkästään käyttäen pankkeeraustermien sanakirjasta löytyvää yhtä merkitystä. Asiassa on kyse samasta kuin jos minä perustelisin termin "kurkku" merkityssisällön käyttäen ihmisen anatomian sanakirjaa, ja ryhtyisin sitten puhumaan sen perusteella maanviljelystä.

Puutteistaan huolimatta elokuvassa on kuitenkin hyviä pointteja. Annan tästäkin esimerkin. Elokuvassa elokuvan tuottanut Benjamin Stewart muun muassa puhuu siitä, miten eläinten kaltoinkohtelun vastustajat muuttuvat helposti osaksi ongelmaa. Hänen mukaansa nämä julmuutta vastustavat aktivistit monesti ainoastaan kanavoivat omaa vihaansa muihin ja käyttävät muiden epäoikeudenmukaista käytöstä oikeutuksena omalle epäoikeudenmukaiselle käytökselleen. Tästä on esimerkkejä ympäri maailman. Esimerkiksi vuonna 1999 USA:ssa tapahtui noin 1200 pommitusta, vandalisaatiota ja fyysistä hyökkäystä eläinten oikeuksien nimissä. Ruotsissa eläinoikeusaktivistit ovat myrkyttäneet lihaa ja vieneet sitä elintarvikekauppoihin. Suomessa eläinoikeusaktivistit ovat muun muassa syyllistyneet tuhansien kanojen tappamiseen laittomalla hyökkäyksellään.

Benjamin Stewartin sanoin: "Se, mikä minua huolettaa, ovat ne ihmiset, jotka ovat epäinhimillisyyttä vastaan, ne ihmiset, jotka ovat eläimiin kohdistuvaa julmuutta vastaan ja tuntevat itsensä oikeutetuiksi luullakseen, että on oikein vahingoittaa tai toivoa vahinkoa eläinten kaltoinkohtelijoille. Sillä nämä ihmiset ovat niitä, jotka tuovat alitajuisen julman käytöksen kokonaan uudelle tietoisen julman käytöksen tasolle, joka on täysin hyväksyttävää heille. He kuvittelevat, että on heidän tehtävänsä jakaa muille ihmisille oikeutta kuin he olisivat jonkinlaisia auktoriteetteja. He eivät näytä ymmärtävän, että se on vain toinen muoto täysin samasta vihasta."

Kaiken kaikkiaan elokuva on puutteistaan ja lennokkuudestaan huolimatta katsomisen arvoinen, erityisesti mikäli on kiinnostunut näistä nykyään nousussa olevista amatööridokkareista. Kuten elokuvassa todetaan "Ei ole olemassa hyvää tai huonoa informaatiota; on vain informaatiota. Kaikki riippuu siitä, mitä sillä tekee."

Linkit:
- Kymatica YouTubessa
- Kymatican virallinen sivusto
- Torrent-tiedosto elokuvasta

Tällaista vlogausta tällä kertaa.

Keskustelua musiikista, äänistä ym. ja niiden vaikutuksesta elämäämme.

Moderni ihminen on luonnostaan melko kurja olento. Olemme väkivaltainen laji, joka on onnistunut luomaan yhteiskunnan, joka on liian suuri ja monimutkainen meille itsellemme hallittavaksi. Tasapainottelemme tyrannian ja jumaluuden välillä ja jopa yrittäessämme tehdä hyvää saamme yleensä aikaiseksi vain kärsimystä. Ihminen on kateellinen ja katkera elukka, joka juonittelee, haalii valtaa, puukottaa selkään ja on valmis uhraamaan sekä planeetan että lajinsa väliaikaisen hyvinvointinsa alttarilla. Pahinta ihmisen kohtalossa on se, että suuri osa kaikesta pahuudesta ja julmuudesta on ihmisessä sisäsyntyistä; se on kirjoitettu siihen biologiseen ohjeeseen, jonka perusteella ihminen rakentuu. Blogini aihepiirien vuoksi käytän tästä esimerkkinä syrjintää.

Coloradon yliopistolla professorina toiminut Phyllis Katz tutki 100 tummaihoista ja 100 valkoihoista lasta heidän elämänsä ensimmäisinä kuutena vuotena. Tuon kuuden vuoden aikana hän testasi lapsia yhdeksän eri kertaa saadakseen selville, miten lapset reagoivat rodullisiin eroihin eri ikävuosien aikana. Lasten ollessa kuusi kuukautta vanhoja, Katzin tutkimusryhmä näytti vauvoille valokuvia eri värisistä ihmisistä. Katzin ryhmä huomasi, että vauvat katsoivat vanhemmistaan poikkeavan rotuisten ihmisten kuvia merkittävästi pidempään kuin vanhempiensa rotuisia ihmisiä. Lasten ollessa kolme vuotta Katz näytti lapsille toisten lasten kuvia ja kysyi, keiden kanssa lapsi tahtoisi mieluiten olla ystävä. 86% valkoisista lapsista valitsi mieluiten ystävikseen muita valkoisia lapsia. Lasten ollessa viisi- ja kuusivuotiaita Katz antoi lapsille pakan kortteja, joissa oli piirrettyjä kuvia erilaisista ihmisistä. Katz ohjeisti lapsia jakamaan kortit miten ikinä he vain tahtovat. 68% lapsista jakoivat kortit rodun perusteella, siinä missä vain 16% lapsista jakoi kortit sukupuolen perusteella. Vaikka Katzin tutkimus ei koskenut suoraan syrjintää, se osoitti, että tapa jakaa ihmiset lokeroihin rodun perusteella oli geneettistä, ei pelkästään sosiaalinen konstruktio.

Duken yliopiston tutkija James Moody, joka on erikoistunut tutkimaan, miten kasvuikäiset muodostavat ja ylläpitävät sosiaalisia verkostoja, analysoi 112 eri koulusta yli 90 000 teinin antamia tietoja. Moody pyysi oppilaita nimeämään viisi heille läheisintä nais- sekä miespuolista kaveriaan, minkä jälkeen hän yhdisti nimet etnisyyksiin ja vertaili oppilaideen eri rotuisten ystävyyssuhteiden määrää koulun keskimääräiseen monimuotoisuuteen. Moody huomasi, että mitä (etnisesti) monimuotoisempi koulu oli, sitä enemmän lapset harjoittivat itsesegregaatiota ja sitä enemmän he muodostivat ryhmiä rotujensa perusteella. Moody laajensi tutkimustaan ja otti käsiteltäväkseen tilastotietoa myös erilaisista oppilaiden harrastamista aktiviteeteista, kuten liikunnasta. Sama ilmiö toistui; mitä enemmän rodullista monimuotoisuutta, sitä selvemmin oppilaat muodostivat rodullisesti homogeenisiä ryhmiä. Monietnisyys lisäsi syrjintää, ja jopa ilman monietnisyyttä ihmisellä näytti olevan taipumusta suosia omaa rotuaan.

Professori Richard Dawkinsin popularisoima teoria itsekkäästä geenistä tukee tutkimuksessa tehtyjä löytöjä. Teorian mukaan ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin luonnostaan sitä paremmin, mitä läheisempää sukua nämä ovat ihmiselle. Syynä tähän on se, että evoluutiota eivät ohjaa yksilöiden itsesuojelu- ja lisääntymisvaisto, vaan geenien tarve levittäytyä mahdollisimman laajalle mahdollisimman tehokkaasti. Tämä merkitsee sitä, että geenin kannalta on kannattavaa saada yksilö uhraamaan itsensä, jos siitä seuraa esimerkiksi se, että kolme kappaletta hänen veljiään jää henkiin. Uhraamalla yksilön geeni saa suuremman määrän itseään säilymään hengissä, sillä kahdessa veljessä on yhteensä enemmän yksilön geenejä kuin yksilössä itsessään. Suuremmassa mittakaavassa tämä merkitsee sitä, että geenit ihmisen sisällä pyrkivät saamaan ihmisen suosimaan niitä, jotka ihminen katsoo läheisimmiksi geneettisiksi sukulaisikseen.

Pelkkä ryhmiin lokerointi itsessään ei merkitsisi muuta kuin kuriositeettia, jolla on tiettyä selitysarvoa puhuttaessa ihmisten sosiaalisista ryhmistä. Ihmisellä kuitenkin näyttäisi olevan myös sisäsyntyinen tapa ryhtyä rakentamaan ennakkoluuloja lokerointien pohjalta. Ryhmä Virginian yliopiston tutkijoita teki pienen testin, jossa oppilaat jaetaan "työnantajiin" ja "työntekijöihin". Työntekijät puolestaan jaettiin vihreisiin ja violetteihin ryhmiin. Ensimmäisessä osassa koetta työntekijät saivat päättää, käyttävätkö he virtuaalirahaa hankkiakseen "koulutuksen", joka auttaisi heitä suoriutumaan "testistä". Testi oli puhtaasti tuuripeli, jossa jokainen osanottaja sai sattumanvaraisen numeron. Ne oppilaat, jotka olivat hankkineet "koulutuksen", saivat todennäköisemmin parempia numeroita kuin ne, joilla ei ollut koulutusta. Tämän jälkeen työnantajat saivat valita, ottavatko he työntekijän töihin. Ainoat tiedot, joiden pohjalta työnantajat saivat tehdä päätöksensä, olivat työntekijän tulos testissä sekä työntekijän ryhmän väri. Peliä pelattiin tältä pohjalta 20 kierrosta.

Jos esimerkiksi vihreät ryhmänä sijoittivat vähemmän koulutukseen tai sattuivat tuurilla saamaan huonompia tuloksia kuin violetit, alkoi tämä vaikuttaa hyvin nopeasti työnantajien palkkauspäätöksiin. Työnantaja otti ennemmin violetin kuin vihreän riippumatta siitä, oliko vihreä panostanut koulutukseen vai ei. Tästä muodostui nopeasti itseään ruokkiva noidankehä, jossa "syrjitty ryhmä" ei panostanut yhtä paljon koulutukseen, koska koulutuksen hankkimisella ei näyttänyt olevan mitään väliä sen kannalta, otettiinko heidät töihin vai ei. Puolestaan yksi "suositun ryhmän" jäsenistä päätti, että hän panostaa koulutukseen vain sen verran, että hänen ryhmänsä pysyy suosittuna, mutta aina silloin tällöin hän jättää panostamatta ja ratsastaa läpi puhtaasti ryhmään kuulumisensa perusteella. Tutkimus osoitti, että pienetkin tilastolliset erot voivat saada aikaiseksi olennaisia muutoksia ihmisen käyttäytymisessä ja suhtautumisessa ryhmään, olivat nämä erot ansaittuja tai eivät.

Suosiva suhtautuminen omaa ryhmää kohtaan ja tietty alttius syrjivälle käytökselle ovat ihmiseen sisäänrakennettuja ominaisuuksia. Ennakkoluulot kuuluvat ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen ja niillä on vankka evolutiivinen perusta. Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, että syrjintä olisi hyväksyttävä asia siksi, että se on luonnollinen asia. Tämän kuvitteleminen on yksi muoto naturalistisesta virhepäätelmästä, jossa "oikea" ja "väärä" pyritään johtamaan jostain fyysisessä maailmassa tapahtuvasta ja olevasta ilmiöstä, jonka voi havaita empiirisesti. Mielivaltainen syrjiminen tai ihmisen kohtelu puhtaasti ryhmänsä jäsenenä ei ole ole moraalisesti hyväksyttävää toimintaa, vaikka mekanismit, joille ennakkoluulot rakentuvat, onkin koodattu jo itse ihmiskunnan DNA:han. Ihmisen lajityypillinen käyttäytyminen ei ole monesti erityisen inhimillistä.

Luonnollisesti tätä ei pidä tulkita myöskään toiseen suuntaan virheellisesti. Nimittäin se, että ihmisen geeneihin kuuluu tiettyjä omaa ryhmää suosivia ja ennakko-oletuksia luovia koneistoja, ei tarkoita, että kaikki, tai edes suurin osa ihmisistä antautuisi näille koneistoille. Se ei myöskään tarkoita, että ihmisen pitäisi aivopestä itsensä hyväksymään kaikki maailmassa tapahtuva paska vain siksi, että ei vahingossakaan syyllistyisi syrjintään. Suuri osa ihmisistä tiedostaa sen, mikä on oikein ja mikä on väärin, vaikka heidän geenit eivät sitä tekisikään. Inhimilliseen perusluontoon kuuluu kyky nousta omien biologisten puutteidensa yläpuolelle ja hallita itse sitä, mitä esihistorialliset, apinaesi-isiltä periytyneet vaistot pyrkivät ohjaamaan. Ihminen voi ylittää oman ruumiinsa ja biologisen mielensä heikkoudet niillä samoilla sisäsyntyisillä kyvyillä, joihin nämä kahleetkin perustuvat.

Ihminen tappaa huvikseen, raiskaa ja käy sotaa. Tässä suhteessa ihminen ei eroa muista eläimistä. Ahmat tappavat huvikseen, delfiinit raiskaavat ja apinat käyvät sotaa. Toisin kuin ahmat, delfiinit tai apinat, ihminen kuitenkin voi luonnolleen jotain. Ihminen voi valita, antautuuko hän eläimellisille vaistoilleen vai ei. Se, mitä me pidämme "pahana", on usein vain ihmisen eläimellisyyttä ja kyvyttömyyttä hallita sitä. "Paha" ihminen on keskenkasvuinen ihminen, joka on oman alkeellisen biologiansa ja yksinkertaisten viettiensä vanki. Ihmisen kyky nousta oman eläimellisyytensä yläpuolelle on sen ydin, jota ihminen kutsuu moraaliksi. Kuolema, suru ja ennakkoluulot ovat geeneihimme kirjoitettu kohtalo, mutta me voimme vapautua niistä. Muuta meidän ei tarvitse tehdä kuin ylittää itsemme.

"Ihminen on jotain, joka on ylitettävä."
- Friedrich Nietzsche

[ Alkuperäinen teksti viitteineen: http://keronen.blogspot.com/2009/09/moraali-ja-syrjinta-ihmisen-dnassa.html ]

elikkäs:

Miksi olen juuri minä?

Kuka minä olen?

Miksi elän?

Miksi täällä ja nyt?

Miten minusta tuli tällainen?


Miksen osaa olla objektiivinen?

Miksi ihmiset luovat hassuja sääntöjä ja normeja sille kuinka tulisi käyttäytyä ja ajatella?

Miksi on niin vaikeaa olla rehellinen ja aito?

Miksi ajattelen?

Miksi kirjoitan ajatukset ja kysymykset joita päässäni liikkuu IRC-Galleriaan?

Miksi istun tässä ja pohdin vaikka minua väsyttää ja tahtoisin mennä nukkumaan?

Miksi kaikki muuttuu?



Miksi ihmiset eivät puhu toisilleen suoraan, sano kaikkea mitä ajattelevat? Miksi kaikki pitää sensuroida?

Miksi ihmisillä on paineita?

Miksi ihmisiä pelottaa eri asiat?


Miksi?
Miksi ei?