Maapallo on yksi kahdeksasta aurinkoamme kiertävistä planeetoista ja toinen aurinkokunnassamme, joka osuu elinkelpoiselle alueelle(Habitable Zone, HZ). Neptunuksen takana oleilevat viisi varmistettua kääpiöplaneetta toki pyörivät yhä mukana. Näiden massojen ympärille ovat ripoteltuna 166 kesään mennessä varmistettua kuuta. Oma aurinkomme on yksi tähti Linnunradaksi nimetyssä galaksissa(Milky Way toisella kotimaisella). Linnunrataa pidetään spiraaligalaksina, jossa on neljä suurta ryhmittymää, "häntää". Kaikenkaikkiaan galaksissamme oletetaan olevan noin 200 miljardia tähteä, varovaisimpien arvioiden mukaan. Koska ihmiset ovat huonoja suurten numerojen kanssa, koitan selventää, kuinka massiivinen numero on 200 miljardia.
Taru Sormusten Herrasta, englanninkielinen painos, sisältää noin 2,8 miljoonaa kirjainta liitteineen. Jos haluttaisiin kerätä näistä 200 miljardia merkkiä, tarvittaisiin 71 000 kopiota Sormusten Herraa. Tämä määrä sormusten herran kopioita on 5 kilometriä pitkä jono(laskien englanninkielisen kovakantisen painoksen 7cm paksuudella). Viisi kilometriä pitkä letka Sormusten Herran kopioita, joista jokainen merkki sivulla on yksi tähti galaksissamme.
Koska jokaisella tähdellä on oma elinkelpoinen vyöhykkeensä, jonne voi mahtua yhdestä kolmeen planeettaan(suunnilleen maan kokoisia), niin voitaneen olettaa että jokaiselle tähdelle on ainakin yksi elinkelpoisen alueen planeetta. Jokainen kirjain viisi kilometriä pitkässä letkassa Sormusten Herroja on mahdollinen elämänlähde. Kuinka ainutlaatuiselta maapallo nyt kuulostaa?
Ja tässä oli vasta oma galaksimme varovaisten arvioiden mukaan.
Näin hyvän videon, joka sai jonkinlaisen aavistuksen koko suuruudesta aikaiseksi. Se kertoi Hubblen teleskoopin vuonna -95 ottamasta kuvasta. Kuva kulkee nykyään nimellä Hubble Deep Field, siihen on tieteellisissä julkaisuissa jo reilusti viitteitä.
Vuonna 1995 Hubblen teleskooppi suuntasi linssinsä pieneen taivaanpalaseen Ursa Major -tähtijärjestelmässä.
http://www.deepastronomy.com/images/hubble-deep-field-location.jpg
Tuohon keltaisella viivalla eroteltuun mustaan alueeseen. Tämä kuva on otettu maasta käsin, Space Telescope Science Instituten ylläpitämää Digital Sky Survey -projektia varten. Tuota näennäisen tyhjää, mustaa kohtaa Hubblen teleskooppi tuijotti 10 päivää. Kun data tuli takaisin maahan, oli kuvan sisältö se, mikä antaa pienen käsityksen siitä kuinka mitätön koko aurinkomme lopulta on.
http://hubblesite.org/hubble_discoveries/10th/photos/graphics/slide40high.jpg
Jokainen kuvassa nähtävä vaalea täplä on GALAKSI. Kuvasta on laskettu noin 3000 galaksia. Toiset hieman pienempiä kuin omamme, toiset suurempia. Kaikissa näissä galakseissa on yhtälailla miljardeja tähtiä, joita kiertää lukemattomia planeettoja.
Kuinka suuresta alueesta yötaivasta oli kyse? Onko tuossa kuva melkein koko universumista, voisi olla kysymys jolla pelastaa oma itsetunto olemattomuuden suosta. Vastaus on ei. Kuvassa on mitätön osa yötaivasta: Yksi osa 28 miljoonasta, jotka koostavat koko taivaan. Jos yhden galaksin tähdet muodostivat 5 kilometriä pitkän jonon kirjoja, niin arvioidaanpa galaksien kokonaismäärä samalla analogialla tästä kuvasta saaduilla tiedoilla:
Yksi galaksi - Merkki Sormusten Herrassa
Kahden kilometrin jono Sormusten Herroja - Arvio galaksien lukumäärästä.
Nostin siis mittakaavaa. Edellisessä vertauksessa jokainen merkki sormusten herrassa oli tähti galaksissa. Tällä kertaa merkki sormusten herrassa oli galaksi. Jos haluat kuvitella kuinka paljon tähtiä mahtuu tähän koko analogiaan, kuvittele jokaisen tämän kahden kilometrin jonossa olevan kirjan viereen toiseen suuntaan etenevä viisi kilometriä pitkä jono. Siinä on reipas 10 neliökilometriä tolkienin tuotantoa, kun käytetään varovaisimpia arvioita tähtien määristä. Ja jokaisella tähdellä keskimäärin ainakin yksi elinkelpoinen planeetta.
Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään kuinka epätoivoisen pienistä todennäköisyyksistä saatiin juuri laskettua kuinka todennäköistä elämä sittenkin on.