IRC-Galleria

Kävin tänään katsomassa erään kaikkien aikojen vaikeimmin katsottavista elokuvista. Pascal Laugierin kohuttu Marttyyrit oli ehdottomasti kaikkien puheidensa arvoinen tapaus ja onnistui suorastaan yllättämään hämmästyttävällä määrällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka katsojan harmiksi ei jäänyt pelkästään näköaistin varaan. Psyyketasolla harvinaisen vaikuttava ja syvälle porautuva filmi pakottaa paatuneimmankin kauhuelokuvafriikin vilkuilemaan välissä lattiaa ja jopa korvien peittäminen käy moneen otteeseen mielessä pimeässä teatterisalissa. Kyse ei siis voi olla muusta kuin täysverisestä mestariteoksesta!

Marttyyrit on elokuva, joka on nähtävä jotta sen uskoisi todeksi. Elokuvan alkuperäismaa Ranska on nopeasti noussut kauhuelokuvan ystävien tietoisuuteen äärimmäisyyksiä välttelemättömän uuden eurokauhuaallon yhtenä suurena mahtitekijänä. Sellaiset teokset kuin Haute Tension ja À l'intérieur ("Inside") ovat ihastuttaneet tympeään amerikkalaishuttuun kyllästyneitä hulppean verisillä, mutta myös kauniilla ja älykkäillä visioillaan, joiden voidaan katsoa todella palauttaneen ilkeyden takaisin kauhuelokuvaan. Marttyyrit menee vielä pitemmälle kuin kumpikaan edellä mainittu ja on paikoin suorastaan putipuhdasta katsojan terrorisointia. Pitkästä aikaa sitä tuli kauhuelokuvan kohdalla miettineeksi sitä, miksi ihmeessä minä tällaista haluan viihteekseni katsoa?

Kauhuelokuvan perusajatuksena on toimia jatkeena nuotikulttuureista asti juontuvalle tarinakulttuurille, joka tarjoaa kokijalleen mahdollisuuden kokea kaikkein vaikuttavimpia tunteita turvallisesti ilman todellisen vaaran uhkaa. Kyse on samasta ilmiöstä kuin extreme-urheilussa, tosin ei läheskään yhtä vaarallisessa muodossa. Harmillisesti kauhuelokuva on alkanut ajan saatossa muistuttaa yhä enemmän pelkkää putipuhdasta viihdettä, jossa minkäänlaisella tunnelmalla tai kauhulla ei ole osuutta asiaan. Onneksi lääkkeen ovat tarjonneet nyt vuorostaan ennakkoluulottomat eurooppalaiset, jotka ovat vihdoin älynneet testata, mihin katsoja pystyy. Näin kauhu on vihdoin tehnyt arvoisensa paluun, joka ei hevillä unohdu pitkässäkään juoksussa. Jos Cannibal Holocaust ei onnistunut tuottamaan sinulle pahoinvointia, tutustu ihmeessä Marttyyreihin.

Siinä missä kuka tahansa voi katsoa Urban legendsin pelkäämättä kertaakaan, ei Marttyyrit ole missään vaiheessa kulkenut "yleisöystävällinen" -leiman alaisuudessa. Väkivalta on niin satuttavaa, että sen uhrien ja katsojan välille syntyvä symbioosi saa kankaan tälläpuolella olevan osapuolenkin sätkimään. Onneksi väkivalta ei kuitenkaan ole itsetarkoitus tässä elokuvassa, vaan kyseessä on vaikuttava tehokeino tarinassa, joka onnistuu viemään katsojaa puhtain numeroin tämän aavistamatta yhtään mitään etukäteen. Se ei kuitenkaan tarkoita helpotusta herkkänahkaiselle katsojalle, vaan pikemminkin päinvastoin: pelkän kipeän ajatuksen saattaminen pääkoppaan sattuu, vaikka sitä katalysoivaa audiovisuaalista demostrointia kieltäytyisikin kokemasta. Ei siis ole mikään ihme, että Cannesin ammattilaisraati oli kalpeaa poikaa vielä kauan elokuvan päättymisen jälkeenkin.

Marttyyrit jää mieleen äärimmäisenä elokuvakokemuksena, jonka kokemisesta voi olla ylpeä, mutta josta nauttiminen oli siinä määrin hankalaa, että sen uudelleenkatsomista täytyy todella harkita jonkin aikaa ennen suostumista. Kyseessä oli muuten ensimmäinen valkokankaalla katsomani putipuhdas K18-kauhuelokuva, joka sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kauhuelokuvan paikka onkin nimenomaan kankaalla. Täytyy nostaa hattua Finnkinolle ajan hermolle vihdoinkin kipuavasta ohjelmistopolitiikasta, joka toivottavasti ei koskaan tule jättämään yhtään vastaavaa tapausta videolaarien kätköihin kunnon valkokangaskierroksen sijaan. Uusia ylväitä Marttyyrejä varmasti syntyy ja kymmenen vuoden päästä saattaa tulla vastaan jo elokuva, jota ei kerta kaikkiaan pysty loppuun katsomaan. Ja pirun utelias ihmisluonto on taas saanut uuden kinnostuksen kohteen.

Ai niin: miksi elokuvan nimi on Marttyyrit? Tähän kysymykseen en aio vastata, vaan jätän sen teidän itsenne selvitettäväksi. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kyseisen elokuvan jälkeen on entistäkin vaikeampi kokea omakseen mitään uskoa, joka tekee kidutuksen ja väkivallan uhrista ikonin.

67/100: El Orfanato // Orpokoti
Guillermo Del Toro vaan osaa, tämä elokuva on hieno.

64/100: Raivon lapsi
Käytöspsykologiasta kiinnostuneena elokuvan hyvyys/huonostekijä menettää merkityksensä kun se voi tarjota jotain mielenkiintoista tietoa käytöksestä ja metodeista sen ohjaamiseen. En ollut aiemmin tietoinen kiinnipitohoidosta kuin ehkä kuullut nimityksen, mutta nyt ymmärrän sen toimintaperiaatteet ja uskon että se varmasti toimii. Ideana on siis hoitaa lasta, joka ei traumaattisista kokemuksista johtuen osaa purkaa raivoaan oikein. Lapsi otetaan syliin ja pidetään kiinni, jonka jälkeen hoidon vetäjä ärsyttää lapsen raivon partaalle ja siitäkin pidemmälle. Kaiken järjen mukaan siis puretaan se tukahdutettu raivo, jota lapsi ei halua kohdata ja näin ollen saadaan lopulta opetettua myös raivon hallintaa. Lisäksi lapsi jolla on uusi tapa purkaa raivoaan, ei enää kohdista sitä muihin kuten vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.

Tässä elokuvassa juonta toimitti tositapahtuma sijoitusperheissä pyörineestä kaksosparista, 7-vuotiaista (tms) tytöstä ja pojasta, jotka oli otettu järkyttävistä oloista systeemiin noin kahden vuoden iässä. Tyttöä oli käytetty hyväksi ja hänet löydettiin lattialta pöydän jalkaan kiinni sidottuna. Myöhemmin tytölle kehittyi vaikeita käytösongelmia, hän pahoinpiteli pikkuveljeään ja asioiden kehittyessä oli valmis jopa tappamaan elokuvassa sen hetkiset adoptiovanhempansa. Tarina osoitti selkeästi, ettei lapsi itse ollut paha, mutta unet ja muunkaltainen ahdistus sai väkivallan esiin.

65/100: WALL-E
Aivan käsittämättömän hyvä elokuva. Lisäpisteitä bonuksien peleistä, jotka on toteutettu aitoon 64-tyyliin.

66/100: The Mist
Stephen Kingin tarina usvasta, jonka sisällä elää joitakin pahansuopia otuksia jotka tykkäävät ihmislihasta. Ehdottoman hieno yksityiskohta, pahisavaruuslonkero töytäisee kameraa pelotellessaan niitä tyhmiä miehiä jotka ei tajua vaan aiheuttavat lisäuhreja. Efetit eivät ole mitenkään ylitsepääsemättömän naurettavia eikä näyttelytyö semmoista Kingin filmatisoinneille tuttua budjetissa 2. tullutta, onneksi efektien teko on nykyään halvempaa niin muillekin puitteille jää rahaa. Olisin tosin keksinyt parempia tapoja peittää lasiovet ja -ikkunat marketissa.

Loppu on loistava, ehdottomasti nousee Kingin kirjojen tulkinnoissa kärkikaartiin, vaikkakin ohjaaja teki saman kuin Kubrick ja jatkoi Kingin alunperin aukinaisemmaksi jättämää lopetusta. Leffa kestää pari tuntia mutta se jaksoi viihdyttää loppuun asti. Olen lopun fani. Loppu <3
..olenhan sentään miettinyt tarinan loppua hiljalleen vuosien mittaan kun se tosiaan jää kirjassa auki ja antaa hyvin miettiä asiaa loputtomiin. Nyt olen saanut rauhan, vieläpä loistavan ja loogisen rauhan.

Tämä leffa ei ole ihanteellisin araknofobikolle. Helkutti, ötökkäkammoinenkin saa jo jotain kivaa pelättävää tästä elokuvasta. ..kuten myös pimeän pelkoiset.
Antidaeofobiaa kärsiville tiedoksi, että jos et näe sumun seassa ankkoja, eivät ankat voi katsella sinua.

EDIT:
08:47 <@hpr> harmi vaan et frankilla oli ns. shoestring budget
08:48 <@Maraia> ai kui
08:48 <@hpr> koska cgi on parhaimmillaankin huippucgitä vuodelta 1992
08:48 <@hpr> mikä vie immersiosta vähän liikaa
08:48 <@Maraia> nii..
08:48 <@Maraia> mut ei se mua haitannu pahemmin
08:48 <@Maraia> huonompiakin on nähty
08:48 <@hpr> mua rassas luvattoman paljon :-)
08:48 <@Maraia> mieti jos toi olis tehty vuonna 92, ei olis ollu budjettia ollenkaan
08:49 <@Maraia> vapaaehtoset näyttelee ja lavasteet on tuotu kotoa
08:49 <@Maraia> kuvaaminen on suoritettu osittain still-kuvina kun filmiin ei ole varaa
08:51 <@hpr> jeh :)
08:52 <@Maraia> suvantokohta jossa rakennetaan juonta, toimitetaan elokuvateatterin väelle väliajalla kirjallisena.

''Ranskalainen Laugier oli läsnä, kun hänen elokuvansa Marttyyrit näytettiin Espanjassa Sitgesin fantasiaelokuvafestivaaleilla. Kaksi katsojaa menetti elokuvan aikana tajuntansa. Seuraavin näytöksiin tuotiin ambulanssi teatterin ovelle päivystämään.''

Kalle Kinnunen 10/2008, IMAGE

Ensi-ilta on 26.12, tota olis voinu käydä katsomas, jos ei ois ollu K-18. No täytyy sit vaa odottaa kunnes tulee dvd:nä

Indyana Jones ja kristallikallon valtakunta sekä vielä toisena American Crime.
Oli kyllä aikamoisen vaikeaa löytää toinen leffa Indyn kaveriksi, mutta kun bonus oli käyttämättä niin olihan se joku toinenkin elokuva otettava. Ja kai tuo American Crime ihan hyvä varmaan on, semmoista trilleriä/draamaa hain toiminnantäyteisen Indyn vastapainoksi.

Jos olet nähnyt yli 70, sinulla ei ole elämää.


( ) Napoleon Dynamite
(x) Oldboy
( ) The Proposition
( ) The Anchorman
( ) Wake up, Ron Burgundy
(x) Crybaby
(x) Battle Royale
(x) Battle Royale 2
(x) Sin City
(x) Sinussa on se jokin
(x) Harry Potter: Viisasten kivi
(x) Harry Potter: Salaisuuksien kammio
(x) Harry Potter: Azkabanin vanki
(x) Harry Potter: Liekehtivä pikari
(x) Mr. and Mrs. Smith
(x) The Mexican
(x) Nemoa etsimässä
(x) Leijonakuningas
(x) Ocean's eleven
(x) Ocean's twelwe
(x) Spy Game
(x) Fight Club
(x) Meet Joe Black
(x) Seven
(x) Thelma & Louise
(x) Grease
(x) Seitsemän vuotta Tiibetissä
(x) Pirates of the Caribbean
(x) Troija
(x) Starsky and Hutch
(x) Saw
(x) Saw 2
(x) Moulin Rouge
(x) Scream
( ) Scream 2
( ) Scream 3
(x) Scary Movie
(x) Scary Movie 2
(x) Scary Movie 3
(x) Scary Movie 4
(x) The Grinch
(x) American Pie
(x) American Pie 2
(x) American Wedding
(x) I, Robot
(x) Teksasin moottorisahamurhaaja (alkuperäinen)
( ) Teksasin moottorisahamurhaaja (uudempi)
(x) Men in Black
(x) Men in Black 2
(x) The Village
( ) Along Came Polly
(x) Forrest Gump
(x) Deep Impact
(x) The Terminal
(x) Halloween
(x) The Ring
(x) The Ring 2
(x) Space Jam
(x) Chigaco
(x) Riku Rikas
(x) The Day After Tomorrow
(x) I am Sam
(x) Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit
(x) Taru Sormusten Herrasta: Kaksi tornia
(x) Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu
(x) Ten Things I Hate About You
(x) Just Married
(x) Painajainen Elm Streetillä
(x) Titanic
(x) Romeo & Julia
(x) Tiedän mitä teit viime kesänä
(x) Tiedän yhä mitä teit viime kesänä
(x) Independence Day
(x) Bad Boys
(x) Bad Boys 2
(x) ET
(x) Yksin kotona
(x) Yksin kotona 2
(x) Yksin kotona 3
(x) Mio poikani Mio
( ) Katto Kassinen
(x) How to Lose a Guy in 10 Days
( ) Calendar Girls
(x) Catch Me If You Can
(x) Spider-Man
(x) Spider- Man 2
(x) The Fifth Element
(x) Air Force One
(x) Sound of Music
(x) Terminaattori
(x) Terminaattori 2
(x) Terminaattori 3
(x) Vanilla Sky
(x) Addams Family
(x) Ace Ventura
(x) Valehtelija, valehtelija
(x) Hevoskuiskaaja
(x) 8 mile
(x) Die Hard
(x) Eurotrip
(x) Deep Blue Sea
( ) Casper
( ) Alexander
(x) Save the Last Dance
(x) Pretty Woman
(x) Melkein julkkis
(x) Uneton Seattlessa
(x) Top Gun
( ) Sairaan kaunis maailma
(x) Mean girls
( ) Cast Away
( ) Wicker Park
(x) Kuka sanoo tahdon?
( ) Vuosi nuoruudestani
(x) Shrek
(x) Shrek 2
(x) Viimeinen Samurai
(x) Kimpassa
(x) Fucking Amål
(x) Saksikäsi Edward
(x) Vihreä maili
(x) Amelie
( ) The Truman Show
(x) School of Rock
(x) Big Fish
(x) Pelastakaa sotamies Ryan
(x) Austin Powers
(x) Austin Powers: Agentti joka tuuppasi minua
(x) Austin Powers: Kultamuna
(x) Pelikaanimies
(x) Blues Brothers
( ) Blues Brothers 2000
(x) Aristokatit
( ) Piano
(x) American Beauty
(x) Pahat Pojat
(x) Pitkä kuuma kesä
(x) Honey
(x) Notting Hill
(x) Kummelin kultakuume
(x) Morsian karkuteillä
(x) Karhuveljeni Koda
(x) Herrasmiesliiga
(x) Pieni suklaapuoti
(x) Kauna
(x) Kauna 2
(x) Helmiä ja sikoja
(x) Erin Brochowich
(x) Ihmeperhe
( ) Kellopeliappelsiini
(x) King Arthur
( ) Requiem for a Dream
(x) The Phantom of The Opera
(x) Koirankynnen leikkaaja
(x) Heinähattu ja Vilttitossu
(x) Dancer in the Dark
(x) Lapsia ja aikuisia
( ) Star Wars Episode I The Phantom Menace
( ) Star Wars Episode II Attack of The Clones
( ) Star Wars Episode III Revenge of The Sith
( ) Star Wars Episode IV A New Hope
( ) Star Wars Episode V The Empire Strikes Back
(x) Star Wars Episode VI Return of The Jedi
( ) Sleepy Hollow
(x) Unbreakable
(x) Jali ja suklaatehdas
(x) Boys don't cry
(x) Syksy New Yorkissa
(x) Kuutamolla
(x) Kaverini mahtava Joe
( ) Olimme sotilaita
( ) Häjyt
(x) Pikkunaisia
(x) Kukkia ja sidontaa
(x) Kolmetoista
( ) Alien vs. predator
(x) Braveheart
(x) Narnia
( ) American history X
( ) Jarhead
( ) Rukajärven tie
(x) Levottomat
(x) Bridget Jones- elämäni sinkkuna
( ) Armageddon
(x) xXx
(x) Ice Age
(x) Trainspotting
( ) Tank Girl

= 150 +

rillun kanssa elokuvissa
"siel on varmaa iha vitusti sakkkii"
siel:
"sakkii ku saipapelis" siis 10 ihmist mein lisäks vissii :)

vip paikat mut huonot penkit !!;D

Kuukauden kirjaostokseni on Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia ja lisäksi vuokrasin M. Night Shyamalanin uusimman leffan The Happening jonka pääosassa loistaa Mark Wahlberg.

Kaksi leffaa olis taas katselussa.
Ensinnäkin Quentin Tarantinon elokuva Hell Ride, sekä Fantastic Four: Rise of The Silver Surfer.

Molemmat olivat aivan katsomisen arvoisa elokuvia, vaikkakin jälkimmäisestä pidin hienokseltaan enemmän.

Ensin Iron Man.
Marvelin sankareista Iron Man ei ole ollenkaan niitä kaikista vahvimpia, puvun voimalähdekin on rajallinen, eikä persoona Tony Stark/Iron Man ole kovinkaan mielenkiintoinen, vaan sangen kliseinen rikas, kultalusikka suussa syntynyt playboy. Iron Manin puku itsessään on pikemminkin kone, tavallaan kuin hävittäjäkone toiminnoiltaan tietenkin vain monipuolisempi ja vertaus siihen tehdään kyllä hyvin selväksi katsojalle. Se poikkeaa siis Marvelin maailman mutanteista tai muuten itsessään vahvoista, outoja voimia omaavista hahmoista. Ilman pukuaan Tony ei pystyisi mihinkään, toisin kuin useimmat muut Marvelin sankarit. Ja elokuvan lopputaistelusta tulee melkein jo Transformersit mieleen.
Helpommin Marvelin maailma lumoaakin katsojansa X-Men filmeissä, joista löytyy myös sitä filosofis-sosiologista sanomaa. Tämä kun ei ole niistä sarjakuvaan perustuvista elokuvista niitä ihan parhaita.

Rakkautta koleran aikaan
Etelä-Amerikkaan sijoittuva herkkä, intohimoa ja tunteita pursuava tarina Florentinosta joka rakastuu Ferminaan, mutta jonka osa on odottaa rakastettuaan läpi melkein koko elämänsä. Elokuvan visuaalinen ilme on paikoin jopa henkeäsalpaavan upea, etelä-amerikan uljaat maisemat vievät katsojan mennessään yli kaksituntiselle romantiikan täyteiselle matkalle. Kuin hyvä viini, niin myös tämä elokuva paranee vanhetessaan. Lopussa katsojakin odottaa malttamattomana saavatko Florentino ja Fermina lopultakin toisensa, vai erottaako heidät vieläkin jokin pahantahtoinen voima?
Tämän elokuvan katsottuaan uskoo siihen että rakkaus voi kestää läpi koko elämän, että se on ikuista. Tämä elokuva kannattaa katsella hyvin monen asian vuoksi, se on visuaalisesti kaunis elokuva, romantiikka, etelä-amerikan tunnelma ja hyvä musiikki, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea se tunne millaisen leffa jättää.
Voin suositella leffaa estoitta kaikille.