IRC-Galleria

Uusi oma enkka syntyi viileässä säässä, +2 oli lämmintä.
Lähdin 3:30:n alitusta hakemaan ja se alittuikin todella kevyesti ja selvästi.
Juoksu kulki alusta asti hyvin, viileyskään ei haitannut kun oli pukeutunut hyvin, päällä oli talvijuoksutrikoot, juoksutakki, käsineet ja myssy. Tossuina Asics DS Trainer 14:set ja hyvin rullasivatkin.:)
Nyt on kausi pulkassa ja ensi kaudelle on taas entistä kovemmat tavoitteet.:)

Viime viikolla juoksin yhteensä 93,2 km.
Enemmän pitäisi juosta, vielä sitä on liian laiska.
Pitkälti toista sataa kilsaa olisi hyvä juosta viikossa, silloin treenaaminen olisi ammattimaista kilometrimäärän osalta.
Viime viikolla sain torstaina rasitusvamman, jonka vuoksi jouduin olemaan juoksematta kokonaiset kaksi päivää. Sain sen onneksi hoidettua kuntoon levolla, venyttelyllä ja kylmällä.:)
Mutta siksi vain neljänä päivänä juoksin koko viikolla.
Se osaltaan selittää vieläkin liian alhaista juoksumäärää.
Sunnuntaina sitten juoksin kyllä yhteensä ihan kiitettävät 49,2 km.:)

Juoksin sunnuntaina vielä pitkiksen maraton vauhtia.
35,6 km lenkki vei 2:53:53 t, 4:53min/km avg.
Uskon että se 3:30 alittuu Kankaanpäässä vajaan kolmen viikon päästä.:) Varsinkin kun juoksemani lenkin reitti oli profiililtaan huomattavasti vaativampi kuin tuleva Kankaanpään reitti.
Myös kova tuuli hidasti vauhtia ja haittaisi juoksua sunnuntaina.
Tämä olikin sitten viimeinen pitkis ennen maraa.
Tossuina Asics DS Trainer 14:set.

Kun olin sunnuntaina jo aiemminkin juossut, niin sunnuntain kokonaiskilometrilukemaksi muodostui 49,2 km.

Eikä torstain lenkillä kipeytynyt nilkka oikutellut nyt lainkaan.:)
Vaikka siis epätasaisella ja kuoppaisella metsäpolulla juoksin.
Taisi venyttely, lepo ja kylmähoito auttaa siihen.:)
12, 4 km tuli nyt juostua.:)
Tästä on hyvä jatkaa.:)
Ja kyllä cokis maistuu näin lenkin jälkeen.:)

Vedin 15,6 kilsan pk-lenkin varsinaisessa kaatosateessa.
Päälläni vain shortsit sekä juoksupusero ja jaloissa Asics DS Trainer 14:set. Nyt hyvinkin virkeä olo.:)
Vauhti: pk
Matka:15,6km @4:51min/km avg.

Katseltiin mussukan kanssa ensin iltapäivällä leffa Love Happens (oli muuten aivan loistava), käytiin palauttamassa leffat Makuunissa ja sitten kävin juoksemassa 20 km lenkin.
Vauhti: reipas
Aika: 1.31:37
Puolikkaat 44:10 ja 47:27.
Tossuina Asics DS Trainer 14:set.
Loppuillasta vielä saunottiinkin.:)
Ihana päivä oli sunnuntai.:)

Lähdin sitten metsäpolulle juoksemaan.
Eka puolisko vaikea ja vasta toisella alkoi jalat tottua hyvin epätasaiseen ja kaltevaan alustaan joka oli täynnä kuoppia ja mäkiä, jyrkkiä nousuja riitti. Rankkaa oli jaloille, joutuivat koville.
Toisella puoliskolla pystyinkin sitten hieman yllättäen, jopa lisään vauhtiani selvästi.
Edelleenkään maastojuoksu ei ole mun juttuni, liian tottunut kai sitten asvaltilla juoksemaan.
Mutta hyvää se vaan tekee, se karaisee ja vahvistaa jalkoja.
Kerran viikossa olis hyvä tehdä vähintään kympin maastolenkkikin.
Tänään siis 2 km asvaltilla + 10,4 km maastossa.

Toivottavasti nyt ei tule loukkaantumista, revähdyksen tai muun muodossa. Tällä hetkellä tuo vasen etureisi on kyllä arka ja kipeä, ei juuri kyllä haittaa silti kävelyä tai liikkumista.
Olin jo päässyt kuntoon että puolimara veisi vain 1.20-1.25 t ja tästä olisi niin hyvä jatkaa Kankaanpäähän.

Varmaankin maanantain vauhtihurjastelu olisi vaatinut yhden lepopäivän palautumiseen ja mä vedin kakskymppisen tiistaina.
No, tänään lepopäivä ja ehkä kylmägeeliäkin illalla ennen nukkumaan menoa.:)
Kaipa se siitä.

Kakskymppinen tuli juostua vielä iltalenkiksi.
Hieman väsyneet oli vielä jalat maanantain kovavauhtisesta reilun viidentoista kilsan lenkistä ja vedinkin tiistain lenkin vain pk-vauhtia.

Klo 00.00

Päivä käynnistyy varsin lupaasti, olin nukkumassa mutta en nukkunut. Pyörin, kiehnäsin ja tahmauduin sänkyyn. Tais jännittää hiukan... Saldo on se, että nukuin loppupeleissä ehkä 4 tuntia huonosti.

Klo 0500

"Mä heräsin aamulla vaik' en nukkunutkaan" Aamupuuroa keittelemään. Pakotan itseni syömään voileivän. Potkasen puhelimen välityksellä kuskia persiille. Niko oli kuulemma valvonut koko yön :D. Alkuperäinen suunnitelma oli olla kuudelta pääkallo paikalla. Oltiin kans...

Katselen netistä viimehetken inspiraatioita.

http://www.youtube.com/watch?v=EokseUskyDI&feature=related

Katselin tuon. Tällä kertaa oli tosi kyseessä, joten fiilis oli hiukka eri. Lisäksi pari palaa Manowaria. Koko ajan kuupassa humisi jännästi

Klo 0540

Uskollinen aseenkantajani saapuu paikalle, ja heitämme loput varusteista autoon. Puuro on edelleen liian kuumaa, joten otan lautasen mukaan autoon ja syön matkalla. Yritän ainakin.

Klo 0620.

Olemme paikalla. T2-T3 vaihdon kamat paikoilleen ja sitten vaan rannalle. Toivoin kovasti, että olisin nähnyt innoittajani ja valmentajani Miikka Osmon jotta olisin saanut yhteiskuvan. Miikkaa ei näy, joten vetelen rauhassa pukua päälle. Annan Miikan isälle huoltokamat, jotka hän suostui ystävällisesti toimittamaan huoltopisteelle. Tässä kohtaa huomasin että olin vähän liiankin rauhassa. Rupesi pikku hiljaa tulemaan kiire... No pariin poseeraukseen on aina aikaa. Viimeiset varmistukset ja alas.

Klo 0650

10 minutes left to zero. Alhaalla on kuuman ryhmän esitykset, olen vasta kävelemässä portaita. Juttelen tuttujen kanssa. Noin 3min ennen lähtöä tajuan että mun lasit on ylhäällä. Ei auta kuin lähteä juoksemaan portaat ylös.

Klo 0700 UINTI

Juoksen tosiaan portaita takaisin ylös ja sykkeet alkaa pikkuhiljaa nousta 170 tienoille. Ylhäältä nappaan lasit silmille. Samalla kuuluu "30 sekuntia lähtöön". Alas niin nopeasti kuin vain pääsen. En uskaltanut juosta liukkaita portaita alas, koska siinä kohtaa olis vituttanu rikkoa itsensä. Puoli matkassa alas kuuluu lähtötoivotus, juoksen rannan poikki kuin aropupu, jostain syystä yleisö intoutuu huutamaan vähän pirun kovaa. En tiedä oliko syynä mun sprintti hiekan halki vai mikä... Valitettavasti em. näytöksestä ei ole yhtään kuvaa. sykkeet ehti käydä -> 180 joten uinnin alussa oli "hieman" vaikea hengittää. Itseasiassa piti vähän tasata, mutta porukan perässä painoin kumminkin. Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä minne olin uimassa, kunhan menin muiden perässä. Lopulta tajuan jutun jujun, eli ponttoonit jotka piti kiertää. Eka kierros hoituu ajalla 18 min ja osia. Katson vaihdossa aikaa useampaan kertaan, koska se oli yksinkertaisesti älyttömän nopea. Rauhoitan menoa ja seuraavat kiessit hoituu ajoilla 24-26min. Tokalla kierroksella alkoi hieman väsyttää, luultavasti koska sykkeet oli tippunu turvallisiin 130 lukemiin.

Kolmannen alussa valkohatut, eli puolikkaat tuli leikkiin mukaan ja niissä olikin jonkin verran väistelyä. Mutta homma toimi, tein omaa suoritettani, välillä uin toisten vierellä hetken. Neljännen lopussa oli aika nousta, yllätyin huippuajastani 1h26min. Fiilis oli loistava, paitsi hyvästä ajasta ja siitä että uinti oli takana. Olisin voinut uida pidempääkin. Yllätyin että veteen jäi muutama teräsmies.

PYÖRÄILY

Vaihdossa kulutan aikaa vähän perkeleesti liikaa. Kuivaan mestarin oppien mukaan jalat hyvin ja sitten... niin... rupean virittämään numerolappua. Hieman sekaisessa mielentilassa teen siihen lopulta reiän avaimella. Ratkaisu mikä johti numeron huonoon näkyvyyteen, koska reikä repesi. Toimitsijalta tulee hieman palautetta viritelmästä. No paskaaks siitä. Napit korviin ja baanalle. Ensimmäisenä rallina mikäs muukaan, kuin:

Manowar - Return of the warlord

"Now the time has come when all is said and done
We're back together on the road it's time to fly
No more time to wait you know it feels so great
Wearin leather on a horse of steel I ride
I ain't waiting to get old I'm runnin hot I'm never cold
Kiss my ass if you don't like me I don't care
I got my wheels I got my friends we're on the road again
We're all crazy gonna ride until we die"

Sillä hetkellä em. ralli lakkasi olemasta pikkupoikien unelmointiuhoamista. Olotila oli kerrassaan mahtava, tajusin lopullisesti että kahden vuoden odotus on päättynyt ja nyt pääsin yrittämään loppuun asti, eikä kukaan tai mikään voisi yrittämistäni enää estää. Päätin nostella rauhassa keskinopeuttani kohti tavoittelemaani 27,5km/h. Nostoon meni muuten noin 50 kilometriä :D. Uinnin hyvästä ajasta riemastuneena mielessä vilahteli vielä alle 13h:n aikatavoite. Ensimmäisen kierroksen olin varsin pirteä ja kuuntelin vähän kaikkea. Nautin ajamisesta. Ilmeisesti muutkin sen huomasivat...

Kun näin suoja-auton saattaman kisajohtajan, osasin odotella Miikkaa, mutta siihen meni vielä minuutti jos toinenkin. En tiennyt millaisella asulla Miikka ajaisi. Mutta sitten kuulin tien toiselta puolelta huudon "Hyvä Juha, anna mennä!!!" Kyseinen karjasu tuli niin sydämestä kuin mikään vaan voi tulla. Pasmat meni sekaisin ja hetkellisesti kiihdytin tarpeeksi liian kovaan vauhtiin.

Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, latasin vaihdossa tavaraa ja suolajuomani. Paitsi että jouduin käymään paskalla ja sielläin tuli tuhlattua jokunen minuutti. Mitäpä näistä. Kohti seuraavaa... Yllätyin siitä miten paljon vastaantulijat morjestivat tai mölisivät jotain randomia. Sieltä tuli myös todella paljon merkitseviä katseita vastaan. Toisen kierroksen aikana sain nostettua nopeuteni tavoitteeseen. Sitten vaan sotkin.

Toisen kierroksen lopussa ajoin erään 55-vuotiaan puolikkaan matkalaisen kanssa. Olin alkanut hieman väsymään ja en enää jaksanut painaa äijästä ohi kunnolla joten ajoimme noin 20km yhdessä. Miestä jännitti ensikertalaisena kovasti juoksu, joka oli hänen heikoin osa-alueensa. Sain tästä yhteisajelusta 2min sakkoa :D. Myöhemmin sain tietää että ajoseurani tuli maaliin, viimeisenä puolikkaan miehenä.

Toisen lopussa ja kolmannen alussa alkoi jo jonkin verran touhu tuntua. hyvin pian maalialueelta lähtemisen jälkeen alkoi vituttamaan urakalla. 90-120km koin koko kisan pahimmat hetket henkisesti. Tokihan se ei ollut ollenkaan niin pahaa kuin oletin. Olin odottanut äärimmäistä henkistä helvettiä, tämä oli lähinnä esikartano pikkupiruineen, mutta oli kumminkin ihan riittävä. Vitutti. Väsytti. Mietin miksi vaivautua. Moni oli jo vaihtanut juoksuun ja Miikakin tuli nopeasti viimeistä kertaa vastaan, enkä huomanut morjestella.

Kolmannen aikana hajotin lasini ilmeisesti astumalla päälle kusitauon aikana.

noin 3km ennen käännöstä takaisin korvalapuista tuli yllättäen Frederikin seksipommi. Biisi, jota en muistanut ladanneeni, saati laittaneeni soittimeen. No ei haitannut, se oli juuri sitä mitä tarvitsinkin. Vedin geeliä nassuun ja fiilis alkoi kummasti parantua.

Aloin päästä mustista hetkistäni läpi, ja viimeinen kierros meni nauttiessa, vaikka ajoinkin yksin. Viimeisen kierroksen aikana pidin kohtuu paljon yhteyksiä kavereihin ja huoltojoukkoihin ja lopulta puhelimen pitäminen kädessä rupesi sattumaan niin saatanasti. No onneksi hommat saatiin hoitumaan. Lemmykin tuli tottakai vierailemaan viimeisellä paluumatkalla: