miks et halunnut lähtee sä seikkailuun suurimpaan
en voinut sulle luvata tähteä taivaalta putoamaan...
aika selväksi sen teit tää peli kauan kestä ei
sä kerroit sen minulle sanoen:
"sä voit mua koskettaa
sitten jälkeen illan voit mut unohtaa
älä odota liikaa
voin sua koskettaa
mutta rakkauteni vaikeaa on valloittaa"
(x3)
nanaa-aa nanaajeei jeei jeii
nanaa-aa nanaa-aa jee i jeii
miks et halunnut lähtee sä seikkailuun suurimpaan
en voinut sulle luvata tähteä taivaalta putoamaan...
aika selväksi sen teit tää peli kauan kestä ei
sä kerroit sen minulle sanoen:
"sä voit mua koskettaa
sitten jälkeen illan voit mut unohtaa
älä odota liikaa
voin sua koskettaa
mutta rakkauteni vaikeaa on valloittaa"
(x3)
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan.
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Päivää seuraavaa mä jaksan odottaa...
Kuinka maailma voikaan meitä toisinaan opettaa.
Miksi asioita niin monta täällä joutuu oppimaan?
Yhden päivän kerrallaan me täällä kuljetaan elämää.
Päivät toisiansa ei muistuta sittenkään...
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Kuin hiekan autiomaan, sen tuuli vie mukanaan.
Huominen, kaltainen eilisen ei oo, mä tiedän sen.
Päivää seuraavaa mä jaksan odottaa...
Mihin maailma viekään; ehkä suuntaan oikeaan?
Joka päivä meillä kiire on tulevaisuutta odottaan.
Kun näen tumman taivaan ja laskevan auringon
silloin tiedän: tämä päivä jo kohta ohi on.