Viikon sisään on dokailtu, lopetettu dokaaminen antabuskuurin takia, käyty 4:n päivän ajan suljetulla osastolla ja friikkailtua niin paljon ettei mitään järkeä, mutta kuitenkin tavannut ja päässyt halaamaan ja kertomaan Ola Salolle kuinka paljon he ovat auttaneet mua elämässä viimeset neljä vuotta pysymään hengissä<3
Harmittaa niin paljon, etten muista Tammerfestin keikasta kuin pari ekaa biisiä kunnes päässä flippas ja kaikki meni sen jälkeen päin vittua. Sekosin ihan kybällä josta pahoitteluni tosiaan edelleen rakkaani:( en itekkään tiedä mitä on tapahtunu yöllä ja miks sammutin kännykkäni ja mitä oon tehny. Oon ollu jossain täysin toisessa ulottuvuudessa pääni sisällä;/