Juuh, mä olen alkanut stressaamaan Bean kouluttamisesta: paljon. Viime yönkin koulutin Beaa unissani ja perkele mä sanon, mä en saanut sitä seuraamaan ilman nameja! <O_o>
Nyt siis isosti huomiota siihen, että en palkkaa sitä namilla joka kerta, vaan välillä kehulla ja välillä myös lelulla ja palkkaustakin voi harventaa vähän.
Mä haluaisin ensi keväänä käydä sen ALO luokan suorittamassa, minkä ei todellakaan pitäisi olla mikään mahdottomuus. Silti nyt on jostain syystä iskenyt hirveä stressi ja epäonnistumisen pelko. Mun on päästävä kunnollisiin ohjattuihin treeneihin, pian. Kesäkuun lopulla alkais ja käydäänhän me nyt häiriötreeneissä, mutta silti.
Voisko joku tarjoutua seuraamaan meidän treeniä ja huomautella mua niistä virheistä mitä teen joita en itse huomaa? APUA!!!!
Ja mistä mä saan ALO luokan esteen? Toivottavasti mä nyt ens vkolla saisin sen noutokapulan, niin pääsisi harjottelemaan sitä pitämistä, mikä on tolta kääpiöltä unohtunut kokonaan. Se nyt on kuitenkin jo AVO luokassa, nouto siis. Myös ruutua ja pistettä olisi hyvä alkaa työstää kohtapuoleen, mutta musta tuntuu, että me ollaan vielä ihan vaiheessa ja junnataan paikoillaan<O_o>
Ja toi perkeleen sivulletulo, mikä siinä on niin vaikeeta tajuta se sana "sivu"? Vieläkin pitää kädellä ohjata<toru>
Pääsispä nyt pian sinne raunioryhmään, ois ihanaa vastapainoa tälle iänikuiselle TOKOilulle; liikkeen hinkkaamiselle.
Muoks.
Tänään tokoilua Bean kanssa, citnalta saa koittaa napsia muutaman kuva. Sen jälkeen on vuorossa jäljen tallaamista Ninnulle.
Kun tarpeeks vituttaa ja ei saa mitään aikaseks elämällään vaikka ois kuinka ollu tänäänkin aikaa ni on taas hyvä mennä kasvattaan vitutustaan vallregiin.
Joojoo,naapuri oli oikeessa..Sillon ollaan epäonnistuttu jos koira ei tuhoa mitään (tai en nyt tie onko se noikaan) mutta kyllä on tuhonnut! Ei nyt ihan sohvaa eikä ruokapöytää, mutta terassitossut koki kohtalonsa ja mul ihana vilttini (r.i.p!) myös kyytiä on saanut mun laskut ja niiden kirjekuoret (jep,kiva soitella pankkiin et; mun koira söi mun laskun!hehheh?)
No,kumminkin..kiltti ja kiva koissu se silti on (nii just!) ja ihan reippaana syö kaiken mitä lattialle tippuu tai syö se lattiaakin vaikka ei tippui mitään!
Nii,ja sitten eihän sille oma kallis perkuleen 1'st choice käy,kun on jo syönyt viltin ja tossut!
Kyl mä vaan sanon,et rakastan tota koiraa!
KATTOKAA NYT!
<3
Käytiin Alin kanssa hakemassa pyöräni kaverini tyköä (pyörän haku oli tekosyy, sillä oikeasti halusin nähdä sen upo uuden koiran pennun). Otin tietysti kameran mukaan, jos vaikka pyörä olisi jotenkin muuttunut viime näkemän, olihan se siellä jo odotellut grillikauden avajaisista asti ;)
Oli kyllä veikeä tapaus tuo pieni bordercollie ipana. Ei vierastanut meitä yhtään vaan heti oli menossa mukana, se siis tulee sopimaan meidän jengiin. On meillä sen verran hullu meininki välillä että heikoimpia voi hirvittää. Ali vähän ihmetteli pikku ipanaa, se ei oo nimittäin koskaan noin pientä pentua nähnyt. Heti se kuitenkin haki leluja (ja todellakin leluJA, varmaan 10 kerkesi tuomaan sisältä pihalle ennen kuin annettiin periksi ja annettiin sen kerätä niitä siihen pihaan kauhea läjä). Samurai tietty vaan tykkäsi kun isompi poika touhusi lelujen kanssa. Tuli niillä muutama veto leikkikin, rohkea poika tuo Samurai.
Poika kurkki mua aina välillä tuijien välistä. Se luultavasti piti mua vähän tyhmänä kun kyyristelin ruohikolla ja juttelin omiani. Ei meinannut millään saada siitä onnistunutta kuvaa, sen verran nopea kaveri on :)