IRC-Galleria

hyvii bändejä ei enää oo. jos on, ni
todistakaa toisin! tarkotin nyt siis
niitä joita mä en viel kuuntele :D

(jos ei kelpaa ei tarvi kuunnella)

pistin tän sinne ku toimi nii hyvi nopeutettuna :D (jos ei kelpaa nii ei tarvi kuunnella)

★★ ★★

https://www.facebook.com/projectsilenceband

http://twitter.com/#!/projectsilence

Tällä kertaa palataan ajassa vajaa vuosi taaksepäin, mistä löytyy yksi meikäläisen tämän hetken soitetuimmista lätyistä. 21-vuotiaan Taylor Swiftin kolmas studioalbumi on melkolailla niin tasapainoinen ja loistava kokonaisuus, että (ainakin samasta genrestä) saa hakea vertaista. Parhaita biisejä on tässä turha edes alkaa luettelemaan, se on kuunneltava kokonaan, ja sitten se on kuunneltava uudestaan.

Maistiaiseksi heitetään viime aikoina päässä eniten soinut kipale joka on myös levyn nimikkobiisi, vieläpä livenä:

Sanat lienevät epäolennaisia, RIP.

Nyt on alkanut 30 Days of Music blogisarja. Kaikki osa löydät osoitteesta:
http://www.acoustic.fi/search/label/30%20Days%20of%20Music

tulipas ny tehtyä eka youtube video :D

http://www.youtube.com/watch?v=GF3g_5_-5vA

Sitten kohti seuraavaa, toista, arvostelua. Kyseisen lätyn julkaisusta on vierähtänyt jo pidempi tovi, mutta koska en tuolloin tällaisia kirjoitellut enkä kuitenkaan voi jotain näin hienoa ohittaa, niin tässä tämä on.


Tässä kohdin kaikki te vihaajat voitte esim. lopettaa lueskelun ja syödä sananne, koska ne tuskin meikäläistä kovin paljon kiinnostaa. Kiitos.

Kyseessä on vasta 18-vuotiaan naisartistin kolmas studioalbumi, joka näki päivänvalon 18.6.2010. Plätyltä löytyy 12 kipaletta, jotka muodostavat melkoisen menevän kokonaisuuden. Verraten edelliseen 'Breakout'-albumiin tämä tekee jo melkoisesti suuremman vaikutuksen. Kappaleisiin on saatu joltain osin enemmän vauhtia ja tietyissä määrin on otettu askeleita tanssimusiikin suuntaan, mikä tuntuu nykyään olevan trendi musiikkibisneksessä. Luonnollisesti levyltä löytyy myös Mileyn tyyliin kuuluvia hitaambia kappaleita, jotka niin ikään kuuluvat korkeampiin lajittelukategorioihin.

Levyn kulku aaltoilee mukavasti. Alkuun laitetaan kolme räväkämpää biisiä, joista toisena ehkäpä henkilökohtainen suosikkini Who Owns My Heart. Tämän jälkeen heitetäänkin sekaan nämä hitaammat kipaleet, joista voisi nostaa esiin Every Rose Has Its Thorn sekä Stay. Kaikenkaikkiaan kokonaisuus menee kivasti lävitse eikä huonoja tuntemuksia pääse syntymään, ei siis mikään ihme, että monet pitävät tätä levyä artistin tähänastisen uran kohokohtana. Tiedä sitten onko levyn menestys itse artistille ollut tärkeämpää kuin sen sanoma. Tuotoksesta huokuu, nimestä lähtien, tyttösen aikuistuminen, eikä asia varmasti jää kenellekään epäselväksi kuka on oman elämänsä pomo, good for her.

Yhteenvetona voisi vain sanoa että seuraavaa albumia odotellessa, sen pitäisi valmistua vielä tänä vuonna, mutta saa nähdä. Ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoinen tuotos, ellet vielä ole ehtinyt sitä saamaan käsiisi.