IRC-Galleria

Onhan se hienoa kun työpäiviäsi terrorisoiva pikkuHitleri, joka työmaapäällikkönäkin tunnetaan, antaa sinulle lopulta vapuden pitää ne kovalla työllä ansaitsemasi lomat.
Onhan myös hienoa, että tuota lomaa saat pitää vielä silloin, kun on joulu. Koska kun on joulu, on kaikkialla rauhallista ja kaikilla hyvä mieli!


Paskanmarjat ja mansikat!
Se idiootti joka väittää, että joulu on rauhoittumisen ja hyvän mielen aikaa, valehtee!
Vieläpä sumeilettoman rankasti!
Tämä väite perustuu täysin omiin kokemuksiini, joista lisää alla.

Kauppareissu. Tuo muutenkin karvoja nostattavan karmiva, mutta primääritarpeiden kannalta joskus pakollinenkin paha, on erityisen upeaa suorittaa näin joulun aikaan!
Ajaessani paikallisen supermarketin parkkipaikalle saan huomata, että ovea lähin vapaa parkkiruutu, on sen Forssan kokoisen parkkipaikan perimmäisessä kulmassa!
Saatuani avomerilaivan kokoisen, bensaa rosvoavan jenkkipakettiautoni lopulta siihen leveytensä puolesta polkupyörälle tarkoitettuun parkkiruutuun, jota muiden suosima "päinpersettä"-tyylinen parkkeeraus vielä entisestään kaventaa, saan soittaa itselleni taksin, keretäkseni kauppaan ennen sen sulkeutumista! Legendan mukaan, muutama uhkarohkea on lähtenyt tuosta paikasta JALKAISIN kohti kauppaa! Sama leganda tietää myös kertoa, että vaikka moni on eksynyt tuolle Forssan kokoiselle parkkipaikalle lopullisesti, on olemassa yksi ihminen, joka usean tunnin hortoilun jälkeen on löytänyt sisäänkäynnille. Joskin nääntyneenä ja pahasti verissäpäin!

Saapuessani lopulta rakennuksen edustalle mieleeni juolahtaa, että voisinpa nostaa automaatista tukun rahaa, jotta minun ei tarvitsisi sitten kassalla aiheuttaa jonoa Visa electronini kanssa. Ne kun tuppaavat olemaan toisinaan muutenkin melko hidas maksuväline, saatika nyt jouluna, kun monet maksavat samaan aikaan sähköisellä rahalla ja kuormittavat näin tiedonsiirtoa!
Jonotankin Otto-automaatille, tuossa muutaman asteen pakkasessa, kiltisti ja asiallisesti, niinkuin muutkin. Hermoni ovat parkkipaikka suunnistuksen ja kalliin taksikyydin jälkeen, semi-kireällä.
Vielä kuitenkin jaksan tekohymyillä vanhuksille, lapsille ja naisille.
Lopulta, 10min jonottamisen jälkeen on minun vuoroni. Edellisen ihmisen poistuessa automaatilta, otan askeleen kohti automaattia... Samassa automaattista alkaa kuulumaan voimakas piipitys ja näyttöön syttyy teksti: "Käyttöhäiriö! Seteleitä ei voida jakaa!" Voi perkele! Se siitä ideasta!

Lievästi vittuuntuneena, mutta ylpeänä siitä, etten repinyt automaattia seinästä, saavun helvetin esikartanoon. Paikkaan jota rohkeimmat meistä kutsuvat nimellä supermarketin eteinen.
Siellä minua kohtaa järkyttävä näky. Näen kuinka suunnattomia ihmisimassoja velloo edestakaisin. Yksi erityisen hieno piirre on havaittavissa, katsoitpa sitten ketä tahansa tuosta väkijoukosta. Nimittäin se, että ketään ei hymyile! Muutenkin meno, jo eteisessä muistuttaa lähinnä Hifkin jääkiekko ottelua. Kyynerpäitä käytetään sumeilematta, jokaiselle eteesi ajatuvalle vittuillaan tai se tapetaan ja tuomareille, eli tässä tapauksessa vartioille, yritetään selittää, ettei nyrkkitappelu ollut sinun syysi, vaan se toinen kaveri aloitti! ELI SIIS MENOA MINUN MAKUUNI!

Kyynerpäitäni ja lihakirvestä käyttäen etenen pikkuhiljaa kohti määränpäätäni, lahjapapereita. Reittini varrelle osuva leluosasto ja sen kymmenet leluja ihailevat lapset saavat myös osansa kyynerpäistäni ja heiluvasta lihakirveestä. Pienimpiä heistä voi jopa varsin kätevästi potkia pois alta! Nythän on kuitenkin joulu!
Lopulta saavun lahjapapereiden luo. Pyyhkiessäni hikeä, verta ja suolenpätkiä naamaltani saan kuitenkin huomata, että ne ovat loppu! Voi perkele!
Samassa tavaratalon kaijuttimista kantautuu kuitenkin kuulutus, jossa kerrotaan, että uusi erä lahjapapereita on juuri saapunut ja niitä löytyy kodinkoneosastolta. Eli kokonaan toiseltapuolen rakennusta!
Tiputan ihmisluissa tylsyneen lihaveitsen lattialle, vedän leluosastolta mukaani tarttuneen samurai-miekan tupestaan ja lähden Braveheart-henkisesti rynnimään kohti väkijoukkoa!

Tunteja myöhemmin kassajonossa, lahjapaperikääre kainalossa, on aikaa muistella noita supermarket sodassa menehtyneitä ja heidän omaisiaan. Kaikesta siitä tönimisestä ja huutamisesta huolimatta.
Viimein on minun ja lahjapaperikääreeni vuoro. Ensimmäisen kerran koko lomani aikana saan eleettömät kasvoni asentoon, jota joku voisi kutsua hymyilemiseksi! Tosin kyseessä on vain vittumainen virnistys, koska tiedän, että maksaessani tuolla aikaisemmin mainitulla kortilla, jono takanani vain kasvaa ja kaikkia vituttaa taas hieman enemmän! Ikään kuin vielä lisää vittuillakseni, tarjoan ensin sitä toista korttiani, jonka mangneettiraita ei ole toiminut aikoihin! Vasta usean "kokeile nyt vielä" kehotukseni jälkeen, suostun etsimään sen toisen korttini lompakosta!
Kas kummaa, sehän toimi! VIRNISTYS!

Selvittyäni lopulta ulos kaupasta rikkinäisenä, vaan en lyötynä, saan soittaa jälleen taksin. Tällä kertaa viemään minut takaisin autolleni. Saapuessani autolleni saan huomata kuinka toinen kylki on hakattu ahtaalla parkkipaikalla lommoille, jonkun turhaakin turhemman tila-auton takaovella!
Toista puolta avomerilaivastani näyttää parasta aikaa jäätelöllä sotkevan, viereisen parkkiruudun autosta karannut 5-vuotias Velimattipekkakonimuskaakkimus tai joku muu sellainen, nykymuodin mukainen nimihirviö! Tai sellaista nimeä perheen oletettu äiti, tuosta pojasta ainakin käytti, toruessaan tätä orastavaa nuorisorikollista!
Olen niin väsynyt ja vittuuntunut, etten jaksa edes välittää!
Nousen autoon, kytken peruutusvaihteen ja painan kaasua. Samassa kuulen voimakkaan tömähdyksen. Tömähdyksen joka kertoo minulle, että olen mitä ilmeisemmin juuri ajanut autoni taakse, äitiään piiloon juosseen Velimattipekkakonimuskaakkimuksen yli.
Olen edelleen niin väsynyt ja vittuuntunut, etten jaksa edes välittää ja näin ollen kaasutankin vain ulos parkkipaikalta.

Uloskäynnillä jonotellessa meneekin sitten mukavasti seuraavat pari tuntia!
Lopulta pääsen liittymään muun liikenteen sekaan, vain huomatakseni, että juuri tavaratalossa oppimani "vain isoimmat ja vahvimmat selviävät"-menttaliteetti, pätee myös joululiikenteessä!
KUKA TÄMÄN KAIKEN JÄLKEEN KEHTAA VIELÄ VÄITTÄÄ, ETTEIKÖ JOULU OLISI IHANAA JA RAUHALLISTA AIKAA?


Mutta näinhän se menee! "Heikot sortuu, vahvat porskuttaa! Selvinpäin ei saa ja kännissä ei pysty."
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille teille, jotka selvisitte tästäkin päivästä!
http://www.youtube.com/watch?v=lUSOElHjROE