IRC-Galleria

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/468

http://www.ohion.fi/

Contrary to popular rumors, Osku B. Loden, the bearded mastermind opposing "us" and the capitalist-consumerist machinery of corruption and warfare, is all but gone and flushed into the Indian ocean. Sources suggest he may be hiding at the middle-floor of a secret rural mansion — with a crafty inclined pyramid roof to prevent invasive powers from laying siege from the heavens.

Those who lie will be deceived, those who abuse will be abused, those who poison will be poisoned, and those who slay will be killed. This is the inevitable wheel of nature, where the nature of our acts defines our environment and our future prospects. These are reflections from Dhammapada, an ocean of timeless non-violent wisdom, on breaking the chain of evil causation.


manasā ce pasannena bhāsati vā karoti vā |
tato naṃ sukhamanveti chāyā'va anapāyinī || 1

╠ "If with a corrupted mind one should either speak or act, suffering will follow in its wake like the wheel follows the ox's hoof."

akkocchi maṃ avadhi maṃ ajini maṃ ahāsi me |
ye taṃ na upanayhanti veraṃ tesūpasammati || 3

╠ "'He insulted me, he assaulted me, he defeated me, he robbed me'; who halts the recurrence of such thoughts will become free of hatred."

na hi verena verāni sammantīdha kudācanaṃ |
avarena ca sammanti esa dhammo sanantano || 5

╠ "Hatred is never allayed by hatred in this world. It is allayed by non-hatred; and this is the timeless pattern of wisdom."

idha socati pecca socati pāpakārī ubhayattha socati |
so socati so vihaññati disvā kamma kiliṭṭham attano || 15

╠ "Here he grieves, hereafter he grieves; in both the evil-doer grieves. He grieves and is afflicted, beholding his own heedless deeds."

na hi pāpaṃ kataṃ kamma sajju khīraṃ'va muccati |
ḍahantaṃ bālamanveti bhasmacchanno'va pāvako || 71

╠ "Like milk, wicked deeds don't curdle when they emerge; like sparks of fire covered in ashes, smouldering, they pursue the fool."

pāpaṃ ce puriso kayirā na taṃ kayirā punappunaṃ |
na tamhi chandaṃ kayirātha dukkho pāpassa uccayo || 117

╠ "If a man should do a wicked deed, let him not do it again and again; let him find no rejoice in it, for painful is the accumulation of evil."

susukhaṃ vata jīvāma verinesu averino |
verinesu manussesu viharāma averino || 197

╠ "Truly in the greatest happiness we live, friendly towards the hateful; among the hostile people, we live free of hatred."

jayaṃ veraṃ pasavati dukkhaṃ seti parājito |
upasanto sukhaṃ seti hatmā jayaparājayaṃ || 201

╠ "Victory gives rise to hatred, while the defeated live in pain. The peaceful live in happiness, rejecting victory and defeat."

≡ Dhammapada: http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/kn/dhp/dhp.01.budd.html

Sit, kun oon niin vanha, etten pääse toihin, muutan Himalajalle ja rupeen guruks. Siellä mä sitten päivät pitkät istun lootusasennossa, vedän pilvee ja mietiskelen.

Kopioikaa ihmeessä, senkin perseet... Läppä vaan! :D

Mun mieli kahlittuna,
on pakotettu näkee enemmän ku mitä pyydän

Yli 600 kuollutta siviiliä. Aivan, siviiliä. Tähän lukuun voidaan lisätä vielä muutama sata kuollutta sotilasta puolin ja toisin. Ja lisää tulee edelleen. Kovaa hintaa on Palestiina maksamassa siitä, ettei saanut Hamasia kuriin estämään muutaman israelilaisen tappamista raketti-iskuilla Gazasta. Jahve israelilaisten jumala on jälleen kohottanut kätensä taiston merkiksi ja oinaansarviin puhkuva valittu kansa on taas rankaiseva vääräuskoisia rikkeistään. Viimeksi oikeutta jaettin tänään tiistaina hyökkäämällä siviilien täyttämään YK:n ylläpitämään koululaitokseen.

Maahyökkäyksen kestäessä viikon Israel on jälleen osoittanut todellisen luonteensa. Katkeruuden mustaamana peruskivensa valanut kolonistinen sionistivalta on alkanut jo muistuttaa sitä valtiota, jonka seurauksena sen syntyminen sallittiin kaikkien sympatioihin vedoten. Elintilaoppi on heidän pyhä oppinsa, Jumalan itsensä asettama oikeus, jota minkään alempiarvoisen rodun tai väärän uskon kannattajien ei pidä väheksymän.

On toki selvää, että vääräuskoiset muslimisaastat on kokonaan hävitettävä, jotta voidaan alkaa rakentamaan rodullisesti voimakasta, puhtaasti seemiläistä ihannevaltiota. Jumalan valittuna kansana tämä pyhä rauhantuoja on oikeutettu kaikkiin tekemisiinsä. Onhan toki selvää, että Israelin tuhatvuotinen valtakunta on kaikkia muita valtioita parempi.

Eläköön sionismi! Eläköön Israel!

(Sieg Heil)

Tämän päivän uutiset toivat mukanaan tiedon, joka teki minut surulliseksi. Israelin "kostoisku" Gazaan on pommitusten lisäksi laajentunut ja täysimittaiseksi sodaksi. Kymmenien tuhansien vahvuiset joukot on laitettu liikekannalle Palestiinaan hyökkäystä varten, eikä "taistelusta Hamasia vastaan" ole puolustusministeri Ehud Barakin mukaan tulossa helppo eikä lyhyt. Palestiinalaiset on jälleen kerran ajettu kodeistaan ja siviiliuhrien määrä kasvaa päivä päivältä. Viaton veri peittää jälleen maata, jossa rauhan ja rakkauden sanotaan syntyneen. Väkivallan kierre saa jälleen uutta pontta jatkaa vihaista kiertoaan, eikä järjenlaulua enää tohdita ääneen hyräillä.

Mietin miksi edelleen ymmärrämme tätä maailmaa.

Nyt kun hyysäämisen makuun ollaan jälleen kerran päästy tupakkalainsäädännön uudistusten myötä, pitäisi "Mätki myyrää" -uutuuspeli vetää välittömästi pois markkinoilta, sillä se yllyttää lapsia silmittömään väkivaltaan viattomia luontokappaleita kohtaan. Jo pelin pakkauksen kannessa on kuva, jossa pari osumaa saanutta myyrää on henkihieverissä ja pieniä lapsia kuvaavat hahmot nuijivat vielä tolkuissaan olevia jyrsijäparkoja hullun kiilto silmissään.

Tästä on nykypolitiikan mukaan todella lyhyt askel siihen, että keväällä lumien sulettua ovat perheen pienimmät takapihalla vasaroiden kanssa myyräjahdissa ja silloin karvapalloja viedään kuin litran mittaa. Vaadin, että Paula Risikko nimittää sekuntiakaan empimättä erityisen toimeenpanevan keskuskomitean pohtimaan aivonystyrät savuten, että kuinka pitäisi suhtautua julmuuteen, jota koetetaan pakkosyöttää jälkikasvullemme salakavalasti leikin varjolla.

P.S.: näyttääkö kuvan myyrä teistä nauttivan osumien saamisesta?

Silmäni avautuvat ja sulkeutuvat jälleen. Mieletön väsymys lyö päin kasvoja ja pieni lapsellinen toive sängynpohjalle jäämisestä tuntuu sitä todellisemmalta, mitä syvemmälle peiton alle hautautuu. Kello on vasta seitsemän, ja vielä on aikaa nukkua. Vai onko? No ei, kaikilla muilla on kiire peruskouluun ja mekastus on sitä luokkaa, ettei lukiolainen voi nukkua rauhassa. Tätä siis tarkoittaa, että lukiolainen nukkuu vähemmän – .

Runsaan tunnin makaamisen jälkeen sitä tuntee yleensä olevansa jo täysin virkeä. Nyt kuitenkin kömmin jo puolen tunnin jälkeen laittamaan television päälle varmistaakseni, etten ehdi nukahtaa liian syvästi ennen kuin todellinen deadline on edessä. Nyt kuitenkin vireystaso nousee aivan yllättäen uusiin korkeuksiin: en voi uskoa päivän uutisia – voi pojat! Suomi on voittanut olympiamitalin! Tietysti pronssia, ajattelen, ja olen oikeassa, mutta urheilutoimittajan vilpitön innostus vetää mielen iloiseksi. Onhan sekin jotain, ehkä enemmän kuin sitä ehti toivoakaan. Olen tosin luonteeltani optimisti, joten enpä sano vielä mitään ennen purjehduksen, keihäänheiton ja ehkä jopa pituushypyn päättymistä.

Olympiahenki valahtaa kuitenkin taas, kun kello kahdeksan uutiset tuovat uutta viestiä Venäjältä: tilanteeseen ei ole vieläkään tullut ratkaisua. Länsimaisen median mukaan Georgia on lopettanut kaikki sotatoimet ja julistanut yksipuolisen tulitauon, johon Venäjä ei ole yhtynyt. Venäjän mukaan mitään tällaista ei ole tapahtunut, ja se on jo kertoman mukaan laajentanut sotatoimiaan Georgian pääkaupunkiin. Poliitikot ympäri maailmaa ovat tyrmänneet toivot nopeasta rauhasta ja Alexandria-instituutin Venäjän asiantuntijan mukaan tulenarka tilanne on vaarassa laajentua muuallekin Länsi-Aasiaan. Ja jottei mieli vain olisi päässyt liian hyväksi, niin pääseehän uutisiin jopa George W. Bush kertomaan tuomitsevaa suhtautumistaan Venäjän toimiin.

Kiista Etelä-Ossenian vapaudesta on jo lyhyessä ajassa muuttunut suurvaltojen valtapeliksi, jossa vastakkain eivät ole enää niinkään Georgia ja Ossenian kansalaiset kuin arvovaltakysymykset. Maailman mahtavimmat supervallat tuomitsevat toisiaan ja meno on muutenkin aivan liian viime vuosisataa. Öljyistään ja maailmanhallinnastaan huolissaan oleva Yhdysvallat tuomitseekin aivan liian vaikutusvaltaiseksi nousseen Venäjän lähinnä tämän voimistumisen pelossa. Venäjä taas tuntuu noudattavan perinteiseen tyyliinsä vanhaa skottilaista periaatetta ”kuka minua loukkaa, ei rankaisematta jää”. Georgialle kyseessä ei taas ole ollut mikään muu kuin Saakašvilin temppu siirtää huomio sisäpoliittisista asioista muualle – temppu, josta on kokemusta myös suomalaisilla Ruotsin vallan ajalta. Tällöinkin kyseessä on ollut nimenomaan Venäjä.

Jälleen kerran yksi sota on tehnyt itsensä monisyiseksi, monimerkitykselliseksi ja – ennen kaikkea – aivan liian vaikeaksi lopettaa helpoksi. Alkuperäiset syyt ovat jääneet taka-alalle ja syvästi vihaamani periaatteen puolesta toimiminen on noussut ensisijaiseksi. Tässä sodassa, kutein useissa sitä ennen, tiivistyvät ihmisluonnon kamalat piirteet kuten ahneus. Ja jälleen kerran on unohdettu se pieni kansa, jonka vapauttamisesta tässä oli kyse.

Arvovalta on asia, johon törmää väistämättä myös arkielämässä. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti siedä minkäänlaista arvostelua, ja pienikin väärä sana voidaan tulkita vihamielisesti (huomaa sanavalinta) sodanjulistuksena. Tämä raivostuttava luonteenpiirre tulee monesti yhdistettyä esimerkiksi taiteilijoihin, joille oma laji on kaikki kaikessa, eikä sen auktoriteettia koko elämän tärkeimpänä asiana sovi kyseenalaistaa. Näin arkipäiväisetkin keskustelunaiheet muuttuvat henkilökohtaisiksi arvovaltakysymyksiksi. Onkohan se musiikki nyt koko elämä? – Ja taas on yksi sota enemmän.

Maailmanpolitiikassa tilanne vaikuttaa kovasti siltä, että Georgia on arvostelua suvaitsematon ääliö, joka purkaa omat sisäiset ongelmansa oman vaikutuspiirinsä erimielisiin ihmisiin kääntäen näin huomion pois alkuperäisistä ongelmistaan. Venäjä taas on kuin omanarvontuntoinen auktoriteetti, joka ei kaihda keinoja rankaista kannattajiensa kiusaajia. Yhdysvallat on toinen auktoriteetti, joka pelkää toisen auktoriteetin nousua itsensä yli. Etelä-Ossean on pikkupoika isojen poikien tappelun keskellä.

Kaikkien näiden arvovaltakysymysten takaa löytyisi arkielämässä suurella todennäköisyydellä itsetunto- ja identiteettiongelmat. Mutta millainen on supervallan itsetunto-ongelma? Kai jotain sellaista, että olympialaisiin marssitetaan yli 500 hengen joukkue, mutta mitalin nappaa silti joku ihmeen Suomi. Ärsyttäisi minuakin, jos maailman suurimman talouden rahoilla olisi tuettu 16:sta sijaa.

Onneksi suomalaisilla on tänään jälleen edessään pitkä puurtamisen taival maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä: tässä sivistymättömyyden täyteisessä maailmassa on todella mukava huomata, kuinka sivistys ja rauha ovat kulkeneet käsi kädessä läpi historian. Tuskin tämän sukupolven – niin massamedian ja amerikkalaisen kulttuurieskapismin kyllästämä kuin se onkin – yksikään edustaja tulisi tulevaisuudessa toimimaan kuin Saakašvili, Bush tai kuka tahansa Ruotsin entisistä sotakuninkaista. Siinä missä muu maailma sotii, Suomen armeijan kannatus koko ajan laskee. Harvassa ovat tässä maassa enää ne ääliöt, jotka haluavat armeijaan hienojen univormujen takia.

Se jos mikä on merkki sivistyksestä.

PS. Nyt kun tarkemmin ajattellaan, on entistä selvempää, mistä Shakasvili on hulluutensa perinyt: eikös se eräs vanha kunnon Isä Aurinkoinen, toveri Džugašvili ollut syntyisin samasta maasta...

Olympialaisissa on kieltämättä hohtoa. Enkä siis nyt puhu pelkästään tämän päivän suorastaan mielettömän upeista avajaisista, vaan itse Olympia-aatteesta, joka kaikista maailman aatteista on kiistatta kaikkein tunnustetuin, pitkäaikaisin ja edelleen elinvoimaisin. Nyt kun Peking on avannut sylinsä tälle, on maailmalla aikaa jälleen iloita.

Olympismi on pelkän urheilumuodon lisäksi kokonainen elämänfilosofia, jossa on yhdistetty kaikki ihmisen tärkeiden osa-alueiden, kehon, tahdon ja mielen tasapainoinen kehittäminen. Lisäksi siitä on kasvanut laajalti vaikuttava universaali internationaali, johon ottavat osaa kaikki kansat rotuun, uskontoon tai poliittiseen järjestelmään katsomatta. Moiseen ei ole pystynyt mikään järjestö YK:n lisäksi.

Olympialaisten perusajatuksiin kuuluu myös rauha. Jopa muinainen sotilasvaltio Sparta (aivan, se muskelivaltio elokuvasta 300) lopetti sotimisen olympialaisten ajaksi - joiden jälkeen sitä tosin jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän päivän tapahtumia katsellessa tulee väistämättäkin mietittyä, että tuon vuosituhansien takaisen yhteiskunnan sivistystaso ylittää heittämällä omamme.

Kun avajaisten jälkeisten uutiskuvan kirkuvat otsikot syttyneestä sodasta saavuttivat silmäni, korkealle noussut olympiahenki tuntui haihtuvan salamana ilmaan. "Juuri kun pääsin sanomasta..." taisi ajatella myös Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge, joka hetkeä aiemmin oli vedonnut olympialaisten aikaisen rauhan puolesta. Kuinka ne kehtaavat tehdä tämän meille?

Myöhään torstai-iltana Georgian hallitus avasi tulen, ja aloitti laajamittaisen hyökkäyksen itsenäisyyttään tavoittelevaan Etelä-Ossetiaan. Siinä vaiheessa apuun ryntäsi Venäjä, jonka kansalaisia suuri osa eteläossetialaisista on. Nyt käynnissä on täysi sotatilanne, jossa panssarivainut vyöryvät murskaten alleen kaiken mikä tielleen ennättää, miehet juoksevat ja lentokoneet pudottavat pommejaan... Ja tuhannet viattomat ihmiset kuolevat jälleen kerran.

Tässä vaiheessa mieleen hiipii ajatus, että eikö mikään oikeasti riitä? Ihan kuin humaaneilla maailmanrakastajilla ei olisi tarpeeksi huolia Yhdysvaltain julmasti miehittämästä Irakista tai kansanmurhaa muistuttavasta menossa Myammarissa. Ja kuin kaiken huipuksi missään näissä sodissa ei ole kysymys mistään muusta kuin ihmisten rajattomasta tyhmyydestä, vallanhimosta ja ahneudesta.

Ei sitä järki tahdo käsittää, miksei pieni venäläisverinen valtiontynkä saa lupaa itsenäistyä, vaan sitä kohtaan pitää aloittaa niin mielettömät sortotoimet. Etelä- ja Venäjän federaatioon kuuluva Pohjois-Ossetia kun ovat käytännössä samaa maata, samoilla ihmisillä täytetty. Mieleen tulee väistämättä Irlannin saaren tilanne, ja eteenkin sen ikävät seuraukset: sisällissota, verinen sunnuntai, epäonnistuneet vallankumoukset... Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaankaan eivät estä muu kuin peri-brittiläinen imperialismi (ja tietysti kiva pikku tauti nimeltä uskonto). Ossetian tapauksessa brittien tilalla ovat georgit.

Kuinka kamalaa onkaan yllättäen ajatella, että siinä missä rauhaa ja kansojen yhtenäisyyttä peräänkuuluttava urheilujuhla juhlistaa avajaisiaan ilotulituksin, hymnein ja hurrauksin, kaikuvat toisaalta hurrausten sijaan huudot ja ainoat, mitkä paukkuvat ovat pommit lopettaen joka pamauksella aivan liian monta ihmishenkeä. Siinä vaiheessa tulee kovin ikävä ajatusta siitä, ettei valtioita tai uskontoja - syitä tappaa tai kuolla olisi koskaan syntynytkään...

Ja taas tunnen itseni uneksijaksi. Se on sääli, mutta onhan meitä ainakin kaksi - .

Kaikesta huolimatta toivottavaa on, että Pekingin olympialaiset ovat suuri ja hieno urheilujuhla kaikin puolin, ja sen seurauksena Kiinan kansantasavallan olot paranisivat ja olisi taas yksi huoli maailmassa vähemmän. Olympialaisethan ovat paitsi kansojen ja kauneuden, myös lopulta auttamattomasti eniten urheilijoiden juhla. Toivottavasti siihen on myös pian aihetta muillakin.

"... And the world will be as one"

PS. Ironisintahan tässä on se, että kiinalaiset keksivät ruudin.