Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen.
Takavasemmalla tunnet sen, Olit joskus oikea ihminen.
Jää vain kylmät kyyneleet.
Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Poskilles tiivistyneet,
Ei niissä suolaa ole, ei ne kirvele, ei ne vapaasti juokse.
Sä laitat kahvin tippumaan, vaikka näet tavaroitani pakkaan.
On mulla kuumat kyyneleet.
Isä oli kaikkialla kaiken aikaa, se oli väsynyt muuhun paitsi kiireeseen
Sen piti äiti matkoihinsa laittaa, kun se puuttui sen tilannenopeuteen
Joo, joo, en murheita mieti, minä vain kasvatan kaunista tukkaa
Äiti kyydissä aikansa sieti, se vauhdissa hyppäsi unholaan
Onni täällä vaihtelee, hei älä sinä mee
Maankorvessa lapsosen tie kulkee ja jalkoja palelee
Onni vaihteet vaihtelee, siis jää ja tulet tee
Jee, jee, käsi kädessä kuljetaan länteen, kun ilta syvenee
Yöllä naapurin rouva itseään viiltää, kun raha sen ranteita pakottaa
Partaterä on ainut, mikä täällä kiiltää, eikä mitään voi viedä mukaan
muutenkaan
Jee, jee, minä sanon vain "jee" ja onni se vaihteita vaihtelee
Takapenkillä elämänmatka etenee, kun nuotiolauluja lauleskelee
Onni täällä vaihtelee, hei älä sinä mee
Maankorvessa lapsosen tie kulkee ja jalkoja palelee
Onni vaihteet vaihtelee, siis jää ja tulet tee
Jee, jee, käsi kädessä kuljetaan länteen, kun ilta syvenee
Ensimmäinen varjo lankesi silloin, kun joku meni valon keksimään
Sinä nuotiotulen tuoksuna illan tulet luokseni varjoihin viipymään
Niin, niin, nyt katsot mua silmiin ja sinä uskot musta pelkkää hyvää
Menneen pyyhit pois, kun valon toit filmiin, nyt kauniimmin minä kaiken
nään
Onni täällä vaihtelee, hei älä sinä mee
Maankorvessa lapsosen tie kulkee ja jalkoja palelee
Onni vaihteet vaihtelee, siis jää ja tulet tee
Jee, jee, käsi kädessä kuljetaan länteen, kun ilta syvenee
Se alkaa näkyä päälle päin
että lähdit ja minä jäin
on sieluni sanaton kun mulla niin paha olla on
ei ikävä ikinä mee
se pysyy se syvenee
vielä eilen tähtiä näin
nyt nekin on sammumaan päin
"Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.
Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuori ja merta. Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin. Mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta mä tiedän vain sen, minkä sydän on tiennyt kauan tän. Mun pakoni loppuun juostu on.
En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään, et se ei oo musta kii, mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. Mä aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää, mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtää enempää.
Mä rakennan kotini yksin, mä armahdan nimeäni yksin, ja pakotan pitämään itseni koossa. En ole se surkea rätti, jonka sydän on imetty kuiviin, en rakenna sille kotiini huonetta.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluun jättää sen kaiken taaksepäin. Mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mutta mä tiedän vain sen, minkä sydän on tiennyt kauan tän. Mun pakoni loppuun juostu on.
Mä valitsin juosta, koska luulin, etten osaisi muuta. En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."