tänä iltana nää ajatukset mut taas ottaa valtaan
mä mietin voiks sulle olla mikään liian halpaa
sulle jonka teot ei tunnu kunnioittavalta
vaan kavaltaa, surutta vetää elämänilon alta
luulet tätä läpäks, luulet olevasi ovela
katotaan sun hymyy sit kun seison sun ovella
sä luulit pääseväsi tästä niinku koira veräjästä
sillä et estä mua vihaa sisälleni keräämästä
et tainnu uskoo et mun tapauksessa varmasti kuuluu perästä!
elävässä elämässä ulkokuorihan on asemassa pettävässä
en aio luovuttaa täs tehtävässä
mitä, et kai luullu et tyydyn pelkil sanoil satuttaan?