L: All the Death Notes shall be left with me.
Ryuuk: You ain't gonna use 'em? That's just lame.
Rem: Yagami Light, you will manage to kill a Shinigami. In fact, you are the Devil.
Misa Amane: How could I ever face Light?
Ryuuk: Face? He likes your face.
Siitä on jo tovi ehtinyt kulua kun näin kyseisen elokuvan ensimmäisen kerran ja nyt jaksoin hädintuskin katsoa sen uudelleen. Ensimmäinen elokuva oli ihan hyvä vaikka ylipitkä oli sekin, mutta sen jälkeen tapahtui jonkinlainen romahdus. Kaikkia kolmea elokuvaa yhdistää käsittämätön ylipituus ja elokuvat sisältävät aivan turhan määrän kuollutta jaarittelua. 90% elokuvista seurataan itkupilli, nörtti, luuseri, kakkahousu, pizzapoika Peter Parkerin epätoivoista suhdesoppaa Miss Mary-Jane Watsoniin.
Henkilökohtaisesti ongelmani on se, että vihaan elokuvia jotka tuottavat myötähäpeää ja ahdistavat katsojaa niin paljon, että moni jopa lopettaa katselun siihen paikkaan. Spider-man 3 muistutti tässä mielessä aika paljon kyseisen nolo-komedia-genren mestariteosta "Boratia". Yhtäkään elokuvaa en taida enää jaksaa katsoa kertaakaan alusta loppuun. Jokaisen olen nyt nähnyt kahdesti ja tämä riittänee hämisten osalta.
Spider-man 3:sta hehkutettiin kaikkien aikojen parhaimpana sarjakuvafilmatisointina, mutta en todellakaan ymmärrä tätä kuten jo Iron Manin arvostelussa terävästi totesin. Iron Man, HellBoy sekä Batman kuuluvat omalla listallani tuohon kultaiseen kastiin, mutta Spider-man (ensimmäinen) jää pois palkintosijalta. Spider-man 3:n tarinalla tuskin oli minkäänlaista merkitystä tuotantotiimille, sillä sen tiedettiin tuovat huimat kassatulot kun kaikkien fanien odottama Venom oli huhujen mukaan vihdoin yhtenä hahmoista. Elokuva on yksinkertaisesti typerä ja sarjakuvista piittaamattomasti kasattu liukuhihnateos, joita hollywood nykypäivänä tehtailee niin kauan kun rahaa tulee. Itse en ikinä ollut Spider-man sarjakuvien fani enkä lukenut niitä paljoakaan, mutta TV-sarjaa tuli pienempänä aina sillontällön seurattua. Jos olen väärässä niin korjatkaa, mutta oman muistikuvani mukaan Venom-mönjä löydettiin ensimmäisellä miehitetyllä avaruuslennolla Marsiin. Spider-man 2:ssa oli lehdistötilaisuus-kohtaus, jossa "se joku" tuleva avaruuslentäjä kosii Mary Jane Watsonia ja vihjailee myös tulevasta Mars-lennosta. Jotkut asian sarjakuvista/TV-sarjasta muistavat fanit varmasti osasivat yhdistää tämän kohtauksen kolmanteen elokuvaan kun huhut Venomista lähtivät liikkeelle, mutta kuinkas olikaan: Plöts. Sieltä se mönjä vaan tippui taivaalta aivan hämiksen viereen ja peitti mopopon rekkarin. Entä tämä toinen hämiksen vihollisista; Sandman? Jos hän olisi ollut ympäripäissään ja herännyt sieltä testikammiosta niin asia olisi ollut hieman ymmärrettävämpi, mutta kaveri oli selvinpäin. Myös pääsy tuollaiseen huippuluokan, mahdollisesti myös huippusalaisen kokeen suoritusalueelle oli vähän naurettavan helppo. Toisaalta ei kyseisen kokeen suorittajiakaan paljoa kiinnostanut, oliko se lintu vai joku peura. Typeryyksien sataminen ei loppunut näihin kahteen tapaukseen vaan yhtäkkiä kostoa hämikselle vannovan Harryn palvelija Bernard päättää kertoa totuuden Harryn isän kuolemasta. Asioitahan ei voi kertoa yhtään aikasemmin ja Harryn mietteliäs ilme tuossa kohtauksessa hänen kranaatin turmelemilla kasvoillaan on jotenkin koominen, etten sanois. Oikeastihan hän päättää tuolla hetkellä lähteä rakkaan ystävänsä, pissapoika spidermänin avuksi taistelemaan Venomia ja Sandmania vastaan. Tässä vaiheessa olin jo ensimmäisellä katselukerralla niin ihmeissäni näistä typeristä juonenkäänteistä että väkisin jatkoin katsomista. Sitten luvassa oli se hienoin taistelu sarjakuvaelokuvien historiassa. Kun uutistoimittaja alkoi selostamaan tapahtumia sitä karseaa tekohymyä vääntäen ja kun Spiderman saapui paikalle taustalla liehuvan valtavan USA:n lipun saattelemana, kuvittelin mielessäni ohjaajan pyyhkimässä persettään käsikirjoitukseen. Tuntui kuin koko homma olisi karannut käsistä ja kaikki vedettiin tahallaan niin "överiksi" kuin mahdollista. Sitten mäiskittiin, selostettiin, tehtiin sankaritekoja, uhrautumisia, itkettiin, annettiin anteeksi, pelastettiin nainen ja elokuva oli siinä.
Ylipitkiä, tekemällä tehty, tylsä ja valitettavasti yksi huonoimmista sarjakuvafilmatisoinneista mitä olen nähnyt. Ok, tähän täytyy sitten heittää Batman Forever, Batman & Robin, Catwoman, Daredevil, Elektra ja Ghost Rider, jotka jäävät vieläkin huonommille sijoille.