olet poissa ja minä en käsitä mitään
tämä maailma on vieras ja mykkä
minä kaipaan luoksesi hiljaisuuteen
niinkuin sade kaipaa vettä
niinkuin tuuli kaipaa ilmaa
peto yötä, sanat huulia
tiedät minusta liikaakin
tiedät minusta melkein kaiken
tiedät minusta melkein liikaakin
rakastaako joku jossain
nytkin toista oikeasti
luovuttaako elämänsä
korkeamman edessä ja
vaeltaako joku jossain
pyhiin meidän edeltämme
käskyjä on kymmenellä kerrottuna kymmenen
kymmenellä kerrottuna aina vielä kymmenen
jossain silmä umpeen muurautunut aamuun aukeaa
takkuinen ja kouristunut huuto henkitorven musertaa
"ota käsiisi nämä haavat ja silmiisi tyhjä katse", se sanoo
"Jos mitä olen väärää tehnyt, sen tulet väärää tekemään,
kun seisot tiellä risteyksessä, yksin, harmaan tuulen alla"
huomiseen on vielä matkaa
tunnit eivät laske itseään
huomiseen on vielä matkaa
hetket eivät liiku vieläkään
huomiseen on vielä matkaa
valo ei vain tahdo mihinkään
huomiseen on vielä matkaa
sen koitto näyttää ydinaseen räjähdykseltä
Kun myrskytuuli soittaa kalliolla luista kannelta
Teräksestä sinut taon raudasta sinut uneksin
Päivät on työtä
Ja niin myös yöt
Painia kanssa enkelten
Jotka tulevat pimeästä kutsumatta nauraen
Koetan käydä puiden rytmiin hengittää rytmissä eläimen
Koetan avaruuden rytmiin sovittaa kuolevaisuuden
Mutta aamut odottavat
Illat viilaavat hampaitaan
Ihmisen kosketus pakenee
Oma veri kääntyy vastaan
Tekisipä mieleni surffata tähteinvälissä luomisen aaltoa pitkää kilvan Saatanaa vastaan
Erämaassa minä painin ja sinulle häviän
Tulen aina painimaan ja aina häviämään
Säde valon vaeltaa
yli kasvojesi vieraan maan
pian heräät aamuun kalpeaan
mietit mitä tänään teet
missä sydämesi harhailee
kuin nuo kaikki mykät esineet
jotka ei huoneesta kotia tee
Liu'ut yli kylmän lattian
avaat silmäsi kuin ikkunan
vesi vihmoo harvaan kattoja
linnut lähtee, jättää
tämän kaupunkisi taa
Pian vaipuu lumen peittoon maa
sitä ehkä valkeus lohduttaa
sinä kaipaat rakastettavaa
kaipaat unohduksen humalaa
joka aamu hieman julmempaa
kaipaat särjettyjen jumalaa
joka aamu hieman julmempaa
peläten kohta alkaa uusi päivä
horisontin takaa sarastaa
Säde valon vaeltaa
yli vartalosi kylmän maan
ootko luovuttanut kokonaan
kun kaikki pelko sisälläsi
uskoo vain kylmyyteen ulkopuolella
ja sydän puhki jäätynyt anelee:
oisinpa poissa mut pois pääse en, en, en
Jos kaksi kaatuu eteen kauneuden
toinen toistaan yössä palvellen
jos kaksi kaatuu eteen kauneuden
kohta pettää se heidät heleästi nauraen
Pian vaipuu lumen peittoon maa
sitä ehkä valkeus lohduttaa
sinä kaipaat rakastettavaa
kaipaat unohduksen humalaa
joka aamu hieman julmempaa
kaipaat särjettyjen jumalaa
joka aamu hieman julmempaa
peläten kohta alkaa uusi päivä
horisontin takaa sarastaa