Mietin että jossain vaiheessa voisin sellasen järkätä Lahdessa. Että jos immeisiä kiinnostaa niin kertokaa. Itse cossaisin siellä Raitoa (ja jos olen ehtinyt hiukset värjätä punasiksi joka ei tänä kesänä vielä tapahdu niin Matt:iä)
Oon nyt täs ainaski 2 päivää virnuillu niin pahasti töis. Koska...... DESU TULOSSA!! Aaaaaa oon ihan innoissaan! Ei jaksa oottaa!! Vaik ihan hyvä et se ei oo viel ihan huomen ku cossit ei viel ihan valmiit!
Ja sit huomaan et conit ja galleria kulkee käsi kädes. Ku coni lähestyy niin sit alan käymään tääl xDD
Jajajaja oon innoissaan lauantain cossist ja Tiituki kai on mukana! Tai siis on! Liittyy (yllätysyllätys) One Pieceen mut muahhahahaaa oon salaperäinen enkä kerro muuta XD
Ja sain tänään kirjeen kaverilt Japanista ♥ Ja se oli lähettänyt myös Luffy kortin MINKÄ SE OLI SAANU JOSTAI RAVINTOLASTA ILMATTEE!!! Miiiiiks tääl ei saa kivoi Luffy korttei ku vaik käy ostamas euron juuston, häh?
Tiedättekö tunteen, kun ette välttämättä haluaisi tehdäkään asiaa X, mutta teidän tavallaan täytyy? Ainakin jottette tuottaisi pettymystä muille.. Minulla on tasan tällainen fiilis Hikaru-cossini kanssa.
..mä en vaa jotenkin saa tehtyä mitään.
..Ja Usagi-cossin kanssa sama juttu..
..Tekis melkein mieli jättää koko Desu väliin ja jäädä mököttää kotiin. MÄ EN LUOVUTA!
No okei, nyt sain noi yläosan kaavat vihdoin ja viimein kopioitua, mutta nyt täytyy vielä leikkiä mittanauhan kanssa ja varmistella ne, koska en enään ikinä luota valmiisiin kaavoihin suoraa lehdistä.
Olen tehnyt kunnon perusteelliset listat mitä täytyy tehdä ja milloin ne kykenee tekemään.
Eli kaikki leikkaamiset, maalaamiset yms. säädöt menee iltoihin kun ompelukonetta ei voi käyttää.
Minun on yritettävä kestää selkäni ja lonkkieni kiduttaminen yrittäessäni "ylettyä" lattialle (yknow, en kykene juurikaan kontata -> joudun taittaa itseni kaksinkerroin kun jalat suorana ja yrittää sohia jotain siellä lattiatasossa..jos ette jo tiennyt), koska ihmiset -tarkemmin ottaen VAIN äitini, ei tykkää että valtaan keittiön pöydän kankaiden leikkaamista/kaavojen säätämistä varten siksi 15-30 minuutin ajaksi JOLLOIN KUKAAN EI KÄYTÄ KEITTIÖN PÖYTÄÄ, EHKÄ KÄY VAIN JÄÄKAAPILLA. Toisinsanoen en mene sinne kun hän tekee ruokaa tai lukee lehteä tai syö. ..argH?
Ja nyt.. koska äitini tulee vasta yhdeksältä kotiin, teen nyt kaikkea mahdollista kivaa eli menen leikkelemään hikaru-cossin kankaita alakertaan :D:DDDD
Laterness!
Teen tässä korsettia, päällyskerroksen tukikankaat on leikattuna ja juuri äsken tein erään kokeilun koskien kankaaseen saatavia efektejä patinalla. Kysymykseni ennen kokeilua oli: Voinko saada mustan perustrikoon näyttämään himmeästi heijastavalta (osittain siis harmahtavalta) materiaalilta suihkuttamalla äärimmäisen lantrattua valkoista akryylimaalia suihkupullolla vinosta kulmasta päälle ja sitten föönaamalla? Vastaus: KYLLÄ.
En ole tainnut olla koskaan näin herkkä väsymykselle. Aivan kauhea angsti heti kun alkaa väsyttää. Ja sitä myös tapahtuu päivällä, vaikka sitten virkeänä pahalta ei tunnukaan.
Haluaisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nukkumaan, mutta kun tuossa on tuo ääniklippi lataamassa hyyyyviiin hitaasti Youtubesta.
Joku saisi tulla pitämään äidilleni palopuheen................. Ihan tosi. Ennen ylppäreitä olin melkein: "Diipadaapa, kerrankin sopivat aikataulut, kuukausi aikaa tehdä Lulu." Nyt on kuitenkin mennyt KOLME VIIKKOA SIINÄ, ETTÄ ÄITI KÄSKEE SIIVOAMAAN. Myös huominen on sellainen, ellen tee vastoin, mitä äiti käskee. Prkleen perkele. Joka kerta tällaisessa tilanteessa esitän äidille kysymyksen ihan tosissani, että: "Noh? Perunko sitten mun kisani? Koska mun kannattaa tehdä se tässä vaiheessa, jos et anna mun tehdä mun pukuani." Siihen äiti ei vastaa mitään. Paljastus. Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista on minun mielestäni se, että kun esitän suoran kysymyksen, siihen ei voi vastata realistisesti tai yhtään mitään. Mumistaan vain jotain, eikä oteta mistään vastuuta. Minä yritän luottaa siihen vastaukseen ja arvatkaa kuinka monta kertaa olen joutunut olemaan raivoissani ihmisille, kun typeriä asioita tapahtuu sen takia, että kysymyksiini ei voida vastata.
Kertokaa minulle, ymmärtääkö kukaan teistä äitiäni? :o Tai ketään muutakaan ihmistä elämässäni, jotka tieten tahtoen eivät anna minun tehdä sitä, mitä pitäisi, vaikka olisihan tässä tarjolla kaksi minua "muka ahkerampaa" sisarusta noihin tehtäviin. On se nyt saakeli. Minulla alkaa mennä hermo. Niin kuin juuuuuri nyt. Pahoittelen blogstani tursuavaa agrausta, angstia ja vaikka mitä muuta, mutta joka kerta olen tarkoittanut sanomaani. Varsinkin tällä kertaa.
Ylppärit ohi, masennus ohi, valmiina uusiin haasteisiin. Oikeasti tarvitsin vain läheisemmät vieraat ja paremmat yöunet, niin johan mieliala löysi jotakuinkin oikeammat sfäärinsä. Huomenna ehkä ehtisi ja jaksaisi tehdä nopean wipin tuonne Cirque du Cosplay -blogin puolelle.
Kävin Ideaparkissa matskuostoksillla ja rahaa paloi varmaan satanen pelkkiin pikkuostoksiin, vaikka kankaita en vielä mekkoon ostanutkaan (ainoastaan koepaloja eri matskuista), enkä turkikseen, johon näemmä joudun ostamaan sellaisen himokokoisen kirjavanruskean karvakankaan, josta käytän sitten ainoastaan ne vaaleat laikut yhdistettyinä toisiinsa. Ai että toimiiko? Parempi olisi. ´
Cosplaypuuhat on vihdoin lähteneet käyntiin näin piiiitkän talvilevon jälkeen. 8>/ Ollaan värkätty tässä muutama päivä ihan hulluna äidin kanssa, ja oon käynyt siinä sivussa reippaana töissä ja ulkoilemassa. Huomenna jatkuu mitä luultavimmin samalla linjalla, jos ei laiskistuta niin oon kohta valmis tuohon kolmen conin putkeen (Desu-Neko-Acon).
Ja ei, en pystyisi tähän työmäärään yksin, äiti on pelastaja ja työnjako toimii.
Sit kun sais vielä palkan niin vois tilailla jotain peruukkeja niin ois jeees.
Väsyttää, syön vähän kirsikoita tässä ja menen sitten pelaamaan sänkyyn. -3-