Kuinka suloinen pikku filminpätkä täynnä kauheita reproduction-asuja, nuupahtaneita kukkia sekä jähmeää brittiläistä kohteliaisuutta - Jane Austenin ajan mausteilla. *käkätystä*
Ajattelin et on vähän selkeempää jos en ota sekä englannin- että suomenkielisiä kirjoja, vaikka molempia löytyis :'D
1. Take five books off your bookshelf.
2. Book #1 -- first sentence
3. Book #2 -- last sentence on page fifty
4. Book #3 -- second sentence on page one hundred
5. Book #4 -- next to the last sentence on page one hundred fifty
6. Book #5 -- final sentence of the book
7. Make the five sentences into a paragraph:
My mother drove me to the airport with the windows rolled down. I suppose I must have fallen asleep, I hope so, but I fear, for all that followed was startlingly real - so real that now, sitting here in the broad, full sunlight of the morning, I cannot in the least believe that it was all sleep. In vain did she entreat him to stand up with somebody else, and offer to introduce him to any young lady in the room. "How did you find me?" The sun went down, and Morwen sighed and clasped his hand and was still; and Húrin knew that she had died.
Hyvä kun en edes muistanu mitä kaikkia kirjoja mulla löytyy tuolta hyllystä, kuten Pride and Prejudice ja The Children of Húrin! Vois lukee ne uudestaan tässä jossain vaiheessa 8)
Niin ja heräs taas mielihalu lukee Potterit...
Ah, katsoin kyseisen elokuvan viikonlopun aikana kolme kertaa, eikä kyllästytä vieläkään tippaakaan! En oikein itsekään osaa täysin nimetä, että mikä ihme siinä kiehtoo.
Ehkä se on se monen sadan vuoden takainen tunnelma, kun kaikki on aivan erilaista kun nykyään. Kumarellaan ja niiaillaan, teititellään, kositaan parin tapaamiskerran jälkeen.. Jotenkin se tuntuu tämmöisestä nykyajan ihmisestä joten taianomaiselta, että noin on ihan oikeasti joskus ollut. Ja se tunnelma vaan on jotenkin niin sellainen.. En keksi edes sanaa sitä kuvaamaan! Kaikki on niin hillittyä ja määrättyä ja kohteliasta ja ah. Kaikki se, mitä ihmiset ei nykypäivänä osaa arvostaa tai jota ei tulisi mieleenkään tehdä. Tuskin kovinkaan moni toisen tavatessaan kumartaa tai niiaa ja sitten kohteliaasti teititellen kysyy kuulumisia. Siinä vaan on jotain hohtoa.
Tai se voi johtua elokuvan tunnelmasta. Koko leffan ajan se perustunnelma säilyy. Se on jotenkin hauraan kaunis, monivärinen ja hento. Kaikki tuntuu jotenkin kauniilta ja taianomaiselta, kutkuttavalta. Kohtausten tunnelmasta riippumatta tuo perustunnelma säilyy aina siellä taustalla, kävipä mitä vain.
Uskon kuitenkin, että kaiken eniten elokuvassa kiehtoo hahmojen väliset suhteet. Ne on niin aitoja! Ja kun eletään aikakautta, jossa ihmiset (perheitä lukuunottamatta) koskettavat toisiaan todella vähän ja harvoin, niin voi luoja sitä sähkövarausta, joka sitten niihin harvoihin kosketuksiin sisältyy! Ja perhesuhteet on niin mielettömän lämpimiä, ihmiset ihan oikeasti välittää toisistaan. Bennettien perheestä se ihmisten välinen lämpö oikein huokuu.
Kaikkein kiinnostavin ihmissuhde koko elokuvassa on ehdottomasti Darcyn ja Lizzien välinen. Vaikka kyseessä on melko tavanomainen, rikkaan miehen ja alempisäätyisen naisen suhde, niin kuitenkin siinä on jotain erilaista. Kaikki suhteen ylämäet, kuopat ja montut vaan lisää sitä kiihkeyttä ja jännitystä, mikä noiden kahden väleihin kehittyy. Ja voi niitä kipinöitä, ne pystyy ihan oikeasti melkein konkreettisesti näkemään. Tässä todellakin nähdään, miten lähellä toisiaan viha ja rakkaus voivat kulkea..
Kaikkein eniten kuitenkin rakastin niitä pitkiä katseita, joita nuo kaksi luovat toisiinsa miltei koko elokuvan ajan. Ja ne muutamat viattomat, pienet kosketukset.. Se tuo ihanaa kipinää ja sähköä, jännityksentunnetta ja voi luoja sitä räjähdystä, kun he vihdoin saavat toisensa!
Ja kyllähän nuo kaksi sopivat toisilleen täydellisesti. Ihanaa katsoa, miten Lizzie pitkin elokuvaa hitaasti alkaa tajuamaan ja lopussa vihdoinkin se täydellinen valaistuminen tulee. Ja lopun herkät kohtaukset sai kyllä kyyneleet virtaamaan.
Niin, tiedä häntä, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin viehättävä ja värikäs elokuva, jota suosittelen jokaiselle, joka ymmärtää/pitää edes hiukan romantiikasta. Mutta varoitan, kyseessä on erittäin koukuttava ja tunteet pintaan nostava pätkä.
(Ja ensi viikolla kirjastoon samaista kirjaa lainaamaan!)
BAFTA- ja Emmy-palkittu draamasarja lukeutuu kaikkien aikojen suurimpiin TV:lle tuotettuihin sovituksiin, jonka upea lavastus, silmiä hivelevä kuvaus ja loistavat näyttelijäsuoritukset herättävät uskollisesti henkiin Jane Austenin klassikkoromaaniin
Varakkaan poikamies Mr. Darcyn ja eloisan Elizabeth Bennetin välinen suhde on tunteikkaan ja koskettavan tarinan selkäranka. Ylistetyn käsikirjoittaja Andrew Daviesin sovitus herättää tarinan henkiin harvinaisen säväyttävästi. Jennifer Ehle ja Colin Firthin intohimoiset roolisuoritukset luovat käsinkosketeltavan sähköisen tunnelman tunteita hehkuvalla läsnäolollaan.
Sarjasta tuli klassikko heti syntyessään ja se otti ansaitusti paikkansa televisiohistorian suurdraamojen listalla.
Katoin eilen illalla/yönä tämän 6 osaisen minisarja. Se kestää vähän yli viisi tuntia mutta hyvin itse ainakin viihdyin oli se sen verran ihanan romanttinen ja hyvin tehty elokuva.
Suosittelen lämpimästi kaikille :)
||Luin juuri samaisen kirjan (10.7.-08) se oli yhtä hyvä kuin tuo sarja. Sarja on tehty hyvin kirjan mukaan eikä niissä huomaa kauhean monia tai isoja eroja. :)