IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Koulu ja opiskelu
Perustettu
13.2.2005
Tilastot
Käyntejä: 3 555 (1.7.2008 alkaen)
Koko
141 jäsentä
Tyttöjä: 82 (59 %)
Poikia: 59 (41 %)
Keski-ikä
34,8 vuotta
Otos: 106 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 34,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 35,5 vuotta
Ylläpitäjä
Sparrow
Valvojat
Sparrow

Jäsenet (141)

}Anu{laruicecrystal[Jaipe]Starsky_ithSparrowjuh`aLate55TuuggaDönnerHuonoNaineneinö1syyrimaria]]Hegemon--glow-Nikke_JN
« Uudemmat - Vanhemmat »
Yksi oikeusvaltioon olennaisesti liittyvä ajatus on lainsäädäntövallan ja tuomiovallan erottelu toisistaan. Lainsäädäntövaltaa käyttää yleensä parlamentti ja tuomiovaltaa käyttävät puolueettomat tuomioistuimet. Idea tässä erottelussa on se, että politiikka ei sotkeutuisi lakiin, vaan ihmisiä kohdeltaisiin samalla tavalla riippumatta siitä, sattuvatko he olemaan milloinkin valtaa pitävän poliittisen eliitin mielestä epätoivottuja vai eivät. Tämän lisäksi lainsäädäntövallan erottaminen tuomiovallasta pyrkii siihen, että poliittisia kysymyksiä käsiteltäisiin poliittisina asioina ja oikeudellisia kysymyksiä käsiteltäisiin oikeudellisina asioina.

Suomessa asiat eivät ole näin. Suomessa politiikka ja oikeuslaitos ovat kiinteästi kietoutuneet toisiinsa, ja lakia tulkitsevat pitkälti tasan samat tahot, jotka sitä lakia tekevät. Poliitikot päättävät, miten lakia tulkitaan, ja poliitikot päättävät sen, ketkä lakia tulkitsevat. Tällaiset päätöksensä poliitikot tekevät täysin poliittisin perustein, eikä heillä ole juuri minkäänlaista vastuuta kenellekään näistä tekemistään päätöksistä. Niin sanottua "poliittista vastuuta" ei lasketa, koska oikeasti siinä on kysymys vain siitä, valitaanko poliitikko uudestaan vai ei, eikä siitä, joutuuko poliitikko edesvastuuseen vai ei.

Monissa sivistys- ja oikeusvaltioissa on käytössä erillinen perustuslakituomioistuin. Yksi tämän perustuslakituomioistuimen tärkeimmistä tehtävistä on valvoa, että parlamentti ei säädä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja. Esimerkiksi Saksassa on perustuslakituomioistuin, joka pisti parlamentille stoppia katsoessaan parlamentin hyväksymän Lissabonin sopimuksen olevan ristiriidassa Saksan perustuslain kanssa, ja siirtävän valtaa kansalta EU:n byrokraateille. Suomesta perustuslakituomioistuin puuttuu kokonaan, mutta sen sijaan Suomessa on erityinen eduskunnan perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunta, kuten kaikki valiokunnat, koostuu kansanedustajista. Nämä kansanedustajat valitaan siihen poliitikkojen neuvottelupöydissä ja grillibileissä vähintään parin promillen humalassa pelkästään poliittisilla sopupelisopimuksilla.

Perustuslakivaliokunnan pääasiallisena tehtävänä on valvoa lakien perustuslainmukaisuutta. Suomeksi tämä merkitsee sitä, että jos eduskunta on säätämässä lakia, joka saattaa olla ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, tulee perustuslakivaliokunnan tutkia tämä asia. Teoriassa perustuslakivaliokunta ei toimi tätä tehtävää suorittaessaan poliittisena porukkana, vaan puhtaasti puolueettomana elimenä, joka pyrkii tarkistamaan lakien perustuslainmukaisuuden objektiivisesti. Päästäkseen tähän, perustuslakivaliokunta kuulee asiantuntijoita, kuten esimerkiksi yliopistojen oikeustieteen professoreja, ja heidän mielipiteitään. Kyse on kuitenkin vain teoriasta, sillä jutun juju piilee siinä, että perustuslakivaliokunnan ei tarvitse kiinnittää näihin mielipiteisiin minkäänlaista huomiota, jos heistä ei tunnu siltä.

Se, että lakien perustuslaillisuudesta päättää perustuslakivaliokunta, merkitsee sitä, että kansanedustajat itse saavat päättää, onko heidän keksimänsä lakiehdotus vastoin perustuslakia vai ei. Jos poliitikot tahtovat tehdä lain, joka on vastoin Suomen perustuslakia, he voivat tehdä sen täysin vapaasti. Mikään asia ei estä heitä tekemästä sitä. Kun Suomen merkittävimmät oikeustieteen asiantuntijat sanoivat sekä Lex Nokiasta että uudesta yliopistolaista, että lait ovat vastoin Suomen perustuslakia, ei se hetkauttanut poliitikkoja mihinkään suuntaan.

Oikeusjärjestelmän puolueellisuus näkyy myös suoraan tuomioistuinten työskentelyssä. Suomessa käräjäoikeudet käsittelevät asioita niin sanotuissa lautamieskokoonpanoissa. Näihin kokoonpanoihin kuuluu yleensä yksi lainoppinut puheenjohtaja, eli varsinainen tuomari, sekä kolme maallikkojäsentä, eli lautamiestä. Lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että puolueet tekevät keskenään lehmänkauppoja, kunnes lautamiesten määrä on jaettu puolueiden kesken siten, että suurimmat puolueet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen ja pienet puolueet ovat saaneet muruja pöydältä.

Suomen asukkaista arviolta noin 5,6% kuuluu puolueisiin. Koska puolueet käyttävät niille myönnettyjä lautamiespaikkoja yleensä palkitakseen poliittisia aktiivejaan, eli puolueen jäseniä, valitaan lautamiehet liki poikkeuksetta aina tästä alle kuuden prosentin osuudesta kaikista Suomen kansalaisista. Lautamiehellä ei tarvitse olla minkäänlaista osaamista minkään asian suhteen, eikä minkäänlaatuista periaatteellisuutta tai edes kunniantuntoa. Käytännössä ainoat asiat, mitä lautamieheltä vaaditaan, on sopiva ikä, Suomen kansalaisuus ja se, että hän ei satu edustamaan muutamia tiettyjä ammattikuntia, kuten kyttiä. Plus tietty se, että hän on hyvää pataa asian päättävien poliitikkojen kanssa.

Oikeusjärjestelmän mädännäisyys näkyy luonnollisesti suoraan siinä, miten oikeusjärjestelmä toimii. Tamperelainen elämäntapataiteilija Seppo Lehto sai 2 vuotta ja 4 kuukautta ehdotonta vankeutta siitä, että hän kirjoitteli Internetiin rumia poliitikoista ja valtion virkamiehistä. Liki samoihin aikoihin savolainen valtion virkamies sai 6 kuukautta ehdollista vankeutta siitä, että hän raiskasi alaikäisen lapsen. Tässä koko hommassa ei ole yksinkertaisesti pienintäkään järkeä.

Koko Suomen oikeusjärjestelmä tarvitsisi peräruiskeen. Suomeen tulisi perustaa puolueeton ja täysin kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin, jonka tehtävänä on valvoa, että eduskunta ei pelleile perustuslain, demokratian ja ihmisten perusoikeuksien kanssa. Käräjäoikeuden lautamiehet taas voitaisiin valita kaikista vapaaehtoisista, edellytykset täyttävistä kansalaisista puhtaasti vaikka arvan perusteella. Tuomioiden taas tulee olla suhteessa rikoksiin siten, että väkivallasta ja seksuaalirikoksista saa ehdottomasti enemmän kuin rumasta kielenkäytöstä tai siitä, että sattuu loukkaamaan jotain sellaista abstraktia ja epätodellista asiaa kuin "kunnia". Näillä eväillä päästäisiin jo pitkälle.

[ Alkuperäinen teksti viitteineen osoitteessa http://keronen.blogspot.com/2009/07/suomen-lapimadasta-ja-puhtaasti.html ]
[Alkuperäinen teksti viitteineen; http://keronen.blogspot.com/2009/06/yliopistolaki-aanestyksesta-poissa.html ]

Tiedättekö, mikä on Suomen harvoja työpaikkoja, joissa ei tarvitse tehdä töitä, mutta joista saa nostettua pyöreät 6000 euroa per kuukausi?
Eduskunta.

Äänestykset uudesta yliopistolaista saatiin päätökseen. Tämän yhden lakiehdotuksen tiimoilta käytiin yli kymmenen äänestystä ja aikaa koko hommaan meni yli viisi tuntia. Äänestyksistä oli poissa 70 kansanedustajaa, mikä olisi poikkeuksellisen paljon jopa äänestyksissä, joissa eduskunta toimisi lähinnä kumileimasimena jollekin pienelle ja vittumaisuudestaan huolimatta pääasiassa merkityksettömälle EU:n mansikkadirektiiville, joka määrää marjamehujen oikeaoppisista punasävyistä.

Yliopistolaki luonnollisestikin on tärkeämpi asia kuin EU:n läpällä asettamat direktiivit, jotka määrittelevät jotain pellen punaisen nokan maksimikokoa, särökitaran maksimivolyymiä tai muuta yhtä fiksua ja olennaista. Ensinnäkin yliopistolaki järjestelee Suomen korkeakoulujärjestelmää monelta osin radikaalisti uusiksi, ja toiseksi koko lakiehdotus on erittäin kiistelty. Suomen etevimmät oikeusoppineet ovat tuominneet yliopistolain perustuslain vastaisena, joten kyse ei ole mistään yksinkertaisesta rutiiniäänestyksestä, vaan asiasta, joka ulottuu koko Suomen oikeusjärjestyksen ytimeen. Yliopistolaki ei siis vaikuta pelkästään yliopistoihin, vaan myös koko hallintakoneiston suhtautumiseen Suomen perustuslakiin. Perustuslakia puolestaan on sitä helpompi rikkoa, mitä useammin sitä rikotaan. Jos perustuslain yli voidaan kävellä yhdessä asiassa, mikään ei sano, että niin ei voitaisi tehdä toisessakin asiassa.

Viimeksi vastaavanlainen tilanne oli eduskunnan äänestäessä yleisestä urkintalaista, eli Lex Nokiasta. Oikeusoppineet sanoivat myös Lex Nokiasta, että se on vastoin Suomen perustuslakia. Tästä huolimatta eduskunta veti lain läpi ilman suurempia ongelmia, ja juuri kuten nyt yliopistolain kanssa, myös Lex Nokiasta äänestäessä harva kansanedustaja oli jaksanut vaivautua paikalle määräämään hallintoalamaisten kohtalosta. Lex Nokiasta äänestäessä poissa oli 47 kansanedustajaa, eli noin joka neljäs.

Kansanedustajan pohjapalkka on 5860 euroa kuussa plus erilaiset lisät, joita maksetaan esimerkiksi valiokuntien puheenjohtajille. 12 vuotta kansanedustajana toimineen pohjapalkka on 6300 euroa kuukaudessa. Koska pyöreät 6000 euroa on aivan vitusti rahaa, on tärkeää, että se raha myös ansaitaan. Kansanedustajalla ansaitseminen tapahtuu tekemällä töitä, ja merkittävin kaikista kansanedustajan tehtävistä on päättää erilaisista laeista istumalla eduskunnassa ja painamalla nappia. Ne kansanedustajat, jotka eivät tätä tee, jättävät työnsä kannalta olennaisimman tehtävän hoitamatta.

Seuraavassa on lista kaikista niistä kansanedustajista, jotka olivat poissa yliopistolaista päätettäessä. Lista perustuu viimeiseen yliopistolakia koskeneeseen äänestykseen, jolloin 70 kansanedustajaa, eli 35%, oli katsonut parhaaksi olla aivan muualla kuin tekemässä töitä. Aikaisemmissa äänestysvaiheissa poissaolleiden lukumäärä vaihteli hiukan tuosta 70, mikä johtuu oletettavasti siitä, että osa päättäjistä jaksoi olla mukana aluksi, mutta kesken istunnon heillä loppui keskittyminen ja he menivät työhuoneisiinsa pelaamaan Nintendo Wiillä Castlevaniaa.

Keskusta:
Ahonen Esko
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Autio Risto
Hautala Lasse
Hyssälä Liisa
Kaikkonen Antti
Karjula Kyösti
Kiviniemi Mari
Korkeaoja Juha
Lehtomäki Paula
Mieto Juha
Reijonen Eero
Salovaara Pertti
Uusipaavalniemi Markku
Vanhanen Matti
Vehkaperä Mirja
Vehviläinen Anu
Väyrynen Paavo

Kokoomus:
Akaan-Penttilä Eero
Asko-Seljavaara Sirpa
Nepponen Olli
Hakola Juha
Holmlund Anne
Häkämies Jyri
Katainen Jyrki
Laxell Jouko
Lehti Eero
Lindén Suvi
Perkiö Sanna
Pihlajaniemi Petri
Rajala Lyly
Risikko Paula
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Tiura Marja
Toivakka Lenita
Ukkola Tuulikki
Vapaavuori Jan

SDP:
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Heinäluoma Eero
Huovinen Susanna
Hurskainen Sinikka
Kalliomäki Antti
Kantola Ilkka
Kiljunen Kimmo
Koskinen Marjaana
Kuusisto Merja
Lipponen Päivi
Paatero Sirpa
Söderman Jacob
Tabermann Tommy
Taimela Katja
Urpilainen Jutta
Viitanen Pia
Vuolanne Antti

Kristillisdemokraatit:
Tallqvist Tarja

Vihreät:
Brax Tuija
Ojansuu Kirsi
Sinnemäki Anni
Sumuvuori Johanna

Vasemmistoliitto:
Kauppila Matti
Korhonen Martti
Tennilä Esko-Juhani

RKP:
Wideroos Ulla-Maj

Perussuomalaiset:
Soini Timo
Virtanen Pertti
Vistbacka Raimo

Internet on siisti, koska Internet ei unohda.
« Uudemmat - Vanhemmat »