IRC-Galleria

Mikä tässä koukuttaakin näin paljon? <3__<3

Ja rakastuin Gorillaziin uudestaan.

ps. Empire ants ja On Melancholy Hill

Gorillazilta tulee uusi levy kolmen päivän päästä!!! 8----D

En tajua missä välissä niin pääsi käymään, mutta noi on nykyään yksi mun elämän inspiroivimmista, kiinnostavimmista ja mahtavimmista bändeistä. Ja tän tajuamisen kunniaksi ne päätti laittaa ilmoille uutta materiaalia, taivas! <3__<3
_____________________________

My mama said to slow down
You must make your own shoes
Stop dancing to the music
Of Gorillaz in a happy mood
Keep a mild groove on

Jump out from behind them, and shoot them in the head
Now everybody dancing the dance of the dead <3

Kuuntelin siis kaikki Gorillazin levyt putkeen aikajärjestyksessä jotka miulta löytyvät ja täytyy myöntää etten ole kokenut aikoihin näin kovaa flashbackia/trippiä menneisyyteen/memory lanea. Muistin välittömästi kaikki tunteet ja kokemukset jotka kappaleet aiheuttivat, ja miulla on kuitenkin melkein kaikista kappaleista täydellinen muistikuva ja tietty fiilis.

Alkaen kutosluokan 2002 Conwista. Olin DJ'nä ja porukka halusi Celine Dionin "My Heart Will Go On"-biisin (jo silloin inhosin sitä kappaletta), ja mie olin että vitut ja soitin "Tomorrow Comes Today" ja sinä iltana rakkaus (tällä siis käsitetään semmonen kersojen "mie tykkään siusta"-meininki, olimme sentään kutosluokkalaisia, for Christs sake) oli suorastaan ilmassa, vaikka kummallisen biisivalinnan teinkin... Jatkuen aina ensikosketukseen yläasteen uusiin kavereihin ja haasteisiin. Grand Theft Auto 3. Yksinäisiin kävelyretkiin. Koulun käytäviin. Kahvia ja sarjakuvan piirtäminen joka päivä puolen vuoden ajan, 2004. Vittumainen masennus.

Matkat polkupyörällä kesäteatteriin 2005. Uudet ystävät, auringonlasku Kosken varrella, tupakka ja paljon paskapuhetta. Ihastumisia toisensa jälkeen. Ns. sisäpiiri (miksi jotkut jauhavat siitä, I don't know). Kauppakoulun hankala startti. Kahvit ja piirustustuokio Kouvolassa ja "Last Living Souls". Ensirakkaus. Sen päättyminen 2007. Angsti. Siitä vähitellen toipuminen. Hämmentävät muistikuvat miusta ja Gorillazista päättyvät minuun katolla tupakka-askin kanssa funtsimassa asioita Demon Daysin.

Kummallista että löysin melkein puolet elämänkerrastani yhden bändin esittämänä, ja en kuitenkaan ole kuunnellut Gorillazia aikoihin. Kuin iskusta muistin kaikki oikeat ratkaisut ja hölmöt virheet ja peruuttamattomat seuraukset. En voi sanoa olevani ylpeä kaikista teoistani mutten toisaalta kaikkia kadukaan.

Tosin en normaalisti kirjoita tällaista päiväkirjaani/blogiini, tämä vain tuntui... Poikkeukselliselta.

Tähän lienee hyvä päättää tämä päivä.

rakastan ku Damonil ei meinaa pokka pitää Rock It :ssä<3