IRC-Galleria

Kuuntelin siis kaikki Gorillazin levyt putkeen aikajärjestyksessä jotka miulta löytyvät ja täytyy myöntää etten ole kokenut aikoihin näin kovaa flashbackia/trippiä menneisyyteen/memory lanea. Muistin välittömästi kaikki tunteet ja kokemukset jotka kappaleet aiheuttivat, ja miulla on kuitenkin melkein kaikista kappaleista täydellinen muistikuva ja tietty fiilis.

Alkaen kutosluokan 2002 Conwista. Olin DJ'nä ja porukka halusi Celine Dionin "My Heart Will Go On"-biisin (jo silloin inhosin sitä kappaletta), ja mie olin että vitut ja soitin "Tomorrow Comes Today" ja sinä iltana rakkaus (tällä siis käsitetään semmonen kersojen "mie tykkään siusta"-meininki, olimme sentään kutosluokkalaisia, for Christs sake) oli suorastaan ilmassa, vaikka kummallisen biisivalinnan teinkin... Jatkuen aina ensikosketukseen yläasteen uusiin kavereihin ja haasteisiin. Grand Theft Auto 3. Yksinäisiin kävelyretkiin. Koulun käytäviin. Kahvia ja sarjakuvan piirtäminen joka päivä puolen vuoden ajan, 2004. Vittumainen masennus.

Matkat polkupyörällä kesäteatteriin 2005. Uudet ystävät, auringonlasku Kosken varrella, tupakka ja paljon paskapuhetta. Ihastumisia toisensa jälkeen. Ns. sisäpiiri (miksi jotkut jauhavat siitä, I don't know). Kauppakoulun hankala startti. Kahvit ja piirustustuokio Kouvolassa ja "Last Living Souls". Ensirakkaus. Sen päättyminen 2007. Angsti. Siitä vähitellen toipuminen. Hämmentävät muistikuvat miusta ja Gorillazista päättyvät minuun katolla tupakka-askin kanssa funtsimassa asioita Demon Daysin.

Kummallista että löysin melkein puolet elämänkerrastani yhden bändin esittämänä, ja en kuitenkaan ole kuunnellut Gorillazia aikoihin. Kuin iskusta muistin kaikki oikeat ratkaisut ja hölmöt virheet ja peruuttamattomat seuraukset. En voi sanoa olevani ylpeä kaikista teoistani mutten toisaalta kaikkia kadukaan.

Tosin en normaalisti kirjoita tällaista päiväkirjaani/blogiini, tämä vain tuntui... Poikkeukselliselta.

Tähän lienee hyvä päättää tämä päivä.