IRC-Galleria

Tuomas Akvinolainen (1225–1274) muotoili viisi klassista jumala-todistusta:

Ensimmäinen liikuttaja

Kaikki mikä liikkuu, on jonkun toisen liikuttamaa. Jos tämäkin liikuttaja liikkuu, jonkun muun täytyy sitä liikuttaa. Tätä ketjua voidaan jatkaa varsin pitkään, mutta se ei voi olla päättymätön ketju. Niinpä täytyy olla jokin ensimmäinen liikuttaja, jota mikään ei voi enää liikuttaa ja tämä liikuttaja on Jumala.


Ensimmäinen syy

Kaikella olevalla on oma syynsä, jokainen on seurausta jostain. Koska syiden ketju ei voi jatkua loputtomiin, on olemassa jokin ensimmäinen syy, joka on kaiken takana. Tämä syy on Jumala.


Täydellinen olento

Koska meillä on olemassa käsitteet enemmän ja vähemmän, täytyy olla jotain, joka on eniten jalo, eniten parasta, eniten totta. Tätä täydellistä olentoa kutsutaan Jumalaksi.


Välttämätön olento

On olemassa olioita, joiden on mahdollista olla olemassa, mutta myös olematta. On mahdotonta, että kaikki oliot olisivat olleet olemassa aina. On kuitenkin mahdollista, että joskus menneisyydessä on ollut tilanne, jolloin ei olisi ollut olemassa yhtään olentoa. Siinä tapauksessa ei nytkään olisi yhtään oliota. Täytyy siis olla joku, jonka olemassaolo on välttämätöntä ja tämä olento on Jumala.


Päämäärään suuntautuminen

Kaikki luontokappaleet toimivat jotain päämäärää varten, vaikka niillä itsellään ei ole tietoa tuosta päämäärästä. Niinpä täytyy olla jokin olento, joka ohjaa kaikkia luontokappaleita ja me kutsumme tätä olentoa jumalaksi.


Richard Swinburnen mielestä yksikään klassisista Jumala-todistuksista ei ole riittävä, mutta yhdessä ne kaikki muodostavat riittävän todistusvoiman Jumalan olemassaolosta. Klassisia jumala-todistuksia on muitakin kuin Tuomas Akvinolaisen todistukset, mm. ihmisen uskonnolliset kokemukset.